Matkan suunnittelu

Miksi Japaniin? Jos eksyit tänne sivulle niin tiedät vastauksen, mutta Japani tarjoaa myös ei-weeaboille hyvän matkailuelämyksen, sillä on erittäin turvallinen ja toimiva maa, jossa on samaan aikaan suomalaiselle tuttu mutta eksoottinen meno.

Kun lähtee suunnittelemaan matkaa, niin siinä on Japanin kohdalla kolmen sijasta neljä pääkohtaa:

• Ajankohta
• Matkan pituus
• Kohde
• Japan Railpass -lippu

Ensimmäinen päätös on ajankohta. Tätä yleensä määrittää eniten se, miten pomo/koulu myöntää lomaa, mutta kesällä on Japanissa aika kuumaa, sateista ja taifuuneja. Suomessakin on kesällä ihan ok kelit, joten en suosittele kesälomareissua Japaniin. Itse olen kesäreissuja tehnyt, mutta siellä on oikeasti niin kuuma silloin, että monta aktiviteettia jää väliin siitä yksinkertaisesta syystä, että on vaan liian kuuma ulkona liikkumiseen. Toki kerran elämässään pitää kokea 40 astetta ja Japanissa se ihan kivaa kun tekniikka pelaa ja juoma-automaatteja on joka paikassa. Kirsikankukka-aika on lähtökohtaisesti paras ja sekin pitää kokea, mutta sopuhintaisten lentojen löytäminen tähän aikaan on haasteellista. Toki Japanin kevät etenee eri tahtiin eri osissa, mutta Pohjois-Japanin kevättä en suosittele, koska silloin on Suomessakin jo hyvää säätä. Tämä tuli opittua yhdellä reissulla kun Suomessa oli lämpimämpää kuin Japanissa. Syksyä voi huoletta suositella, se on hyvä kesän jatko ja Suomessa on pimeää. Talvikin toimii jos haluaa pakkasia karkuun, mutta Suomikin on silloin suht siedettävä kun on lumet maassa, eikä japanilaiset puutarhat saati luonto oikein ole mitään talvella, mutta muut kohteet toki toimivat.

Matkan pituus liittyy tiiviisti yllä olevaan. Harvalla on pitkään lomaan aikaa tai varaa. Se mitä ei kannata tehdä on ottaa alle viikon setti Japanissa. Et toivu edes jetlagista. Omat matkani ovat olleet pääsääntöisesti 2 viikkoa niin, että perjantaina lähtee ja sunnuntaina takaisin, eli oikeasti 16 päivää. Joskus on voinut tai pitänyt venyttää ylityövapailla torstailähtöä tai maanantain paluuta lentojen hintojen takia. 3 viikkoa varmaankin toimisi, mutta lähes kaikkien lomapäivien polttaminen Japaniin ei ole tähän mennessä onnistunut, jolloin 2 viikkoa on vakiintunut pituudeksi.

Kolmas on kohde eli mihin lentää. Finnair tarjoaa suoria lentoja Japaniin, joiden kesto on noin 10h ja jotka lähtevät erittäin kätevästi iltapäivällä Suomesta ja ovat aamulla Japanissa perillä. Näitä saa yleensä myös sopuhintaan. Toinen vaihtoehto on vaihdolliset lennot, mutta matka-aika nousee vähintään 50%, jolloin säästön olisi oltava aika mittava että näihin tarttuisi. Keskitytään siis Finnairin tarjoamaan neljään kohteiseen, niitä saa 600-650€ hintaan kunhan ostaa kampanjoiden aikana. Finnair aloittaa suorat Sapporon lennot joulukuussa 2019, mutta jätetään ne arvioinnin ulkopuolelle vielä.

Tein alla olevan päätöspuun auttamaan, mihin neljästä paikkakunnasta kannattaa lentää:

Tämä on tietysti melkoinen kärjistys. Temppeleitä ja onseneita löytää muualtakin, Japania voi lähteä kiertämään mistä paikasta vaan, eikä ensikertalaisen ole tietenkään pakko mennä Tokioon. Mutta pointti löytyy, ja se on Nagoyan tarjoamat mahdollisuudet. Tokion lennot ovat suosittuja tai ainakin sinne on vähemmän tarjolla tarjouslentoja hyviin ajankohtiin, sama koskee Osakaa. Ja yleensä kampanja-aikaankin ne ovat olleet myös 10% kalliimpia kuin Fukuoka ja Nagoya. Kartasta nopeasti katsomalla huomaa, että Nagoya on Tokion ja Kioton välissä, jolloin sieltä pääsee helposti luotijunilla vaikka mihin. Nagoyassa itsessään ei ole hirveästi nähtävää, enkä usko että siellä 2 viikon lomamatkaa viihtyisi toisin kuin Tokiossa tai Osaka/Kioto-alueella. Mutta vaikka lentäisit mihin päin Japania tahansa, kannattaa miettiä neljäs keskeinen asia: JR Japan Railpass -lippu.

Japanin matkan suunnittelussa on ehdottomasti otettava huomioon se, hankkiiko vain turisteille suunnattua Japanin interrail-lippua, jolla saa reissata Japanin kattavaa ja tiheästi liikennöityä junaverkostoa läpi hyvin pienin rajoituksin. Interrailaus kuulostaa reppureissaajien touhulta, mutta Japanissa junailu on varsin kilpailukykyistä autonvuokraukselle. Japanin raideliikenne ei oikeasti ole kovan maineensa veroinen, sillä se ei ole juuri kehittynyt 20 vuoteen, mutta junat ovat vanhuudestaan huolimatta erittäin siistejä, lomalainen pärjää ilman käteviä mobiiliäppejä eikä lippuluukulle jonottelussa ole haittaa kun ei ole kiire. Kaukojunaliikenne on myös varsin kallista, paikalliset mieluummin lentävät kuin käyttävät junia. Tästä johtuen 7 päivän railpass maksaa itsensä takaisin yhdellä edestakaisella kaukojunareissulla, jolloin se kannattaa melkein aina ostaa jos junaan hyppään ja poistuu lähiliikennealueella. Railpassin edullisuuden syytä pitää hakea siitä, että Japanin hallitus on asettanut korkeat turismitavoitteet ja luonnollisesti valtionomisteiset junayhtiöt on laitettu tätä palvelemaan. Kaukojunaliikenteen kalleuteen en tiedä selitystä. Luultavasti kilpailun puute, Japanin vuoristot eivät tee paikallista onnibusseilua miellytäväksi tai nopeaksi matkaksi ja ilmeisesti lentoliikenteelle pärjätään tarpeeksi hyvin. Yksityiset junayhtiöt ajelevat omilla raiteillaan, joten ne eivät todellisuudessa oikein kilpaile Japan Railwaysiä vastaan.

Railpasseja on kahdenlaisia: koko Japanin laajuinen ja paikalliset eli jonkun Japan Railwaysin osayhtiön aluelle käyvät liput. Kestot vaihtelevat 7, 14, 21 päivää koko Japanin lipusta ja paikallisten junayhtiöden lipputarjonta vaihtelee yleensä 3-5 päivää. Koko Japanin laajuinen pitää ostaa etukäteen netistä, paikallisten lippujen ostaminen onnistuu paikan päältä. Railpass ei käy yksityisiin junayhtiöihin, joten kannattaa tsekata reitit tarkkaan mieluusti useammalta railpasseja tarjoavalta yhtiöltä. Ainakin japan-rail-pass.comin sivustolla oli väärää tietoa asioista ja asiakaspalvelukin oli näistä pihalla. Sivustojen junalippujen hinnoissa on eroja, ja monet lisäävät toimituskulut vasta ostoskorivaiheessa, joten halvempien junalippujen löytäminen voi olla pienen työn takana. Paikallisia railpass-lippuja saa ostettua yhtiöiden omilta sivuilta, mutta siinäkin on sellainen sudenkuoppa, että luottokorttini meni lukkoon epäilyttävien ostosten takia, sillä sivusto ei kysynyt CVC-koodia, mikä taitaa olla luottokorttiyhtöille hälytysmerkki. (Lukko ei ole iso juttu, sen saa auki yhdellä puhelulla) Paikallisten yhtiöiden liput saa e-lippuina, mutta koko Japanin kattava railpass on fyysinen asiakirja, joka postitetaan. Vaikka Japanissa asiat toimivat, se ei tarkoita että ne olisivat moderneja.

Oikeastaan ainoastaan Tokioon mennessä pärjää ilman railpassia, sillä siellä riittää nähtävää metro- ja lähijunaverkoston alueella. Osakassa se on siinä ja siinä – lähijunaverkko on sielläkin laaja. Narassa on käytävä katsomassa peuroja, mutta se on lähijuna eli ei niin kallis. Mutta jos esim jos Hiroshima kiinnostaa (miksi ei kiinnostaisi – onhan sinne vain vain 1½h matka Osakasta) niin se on sitten 100€ per suunta, jolloin pitäisi ainoastaan 50€ arvosta keksiä junailtavaa että 7 päivän railpass kannattaa. Tämäkin tulee täyteen lentokenttäjunasta sekä yhdestä Osaka-Kioto -reissusta, jota ei tarvitse puksuttaa paikallisjunalla vaan voi hypätä shinkanseniin tai nopeaan lentokenttäjunaan, johon ilman railpassia ei ole asiaa ilman lisämaksuja. Muutaman euron paikallisjunamaksut eivät ole isoja, mutta niitäkin kertyy reippaalle matkaajalle useita päivässä. Taloudellisten seikkojen lisäksi junapassi on vapauttava, sen kun on kerran maksanut niin voi huoletta junailla ja keksiä päiväohjelmaksi mitä vaan, eikä pieni eksyminenkään haittaa.

Itse olen suosinut 16 päivän reissuja, perjantaina lähtö ja sunnuntaina takaisin, eli 2 viikkoa, jolloin 14 päivän railpass on luonnollinen valinta, tai pari paikallista passia. Nagoyassa on se etu tai haitta, että lentokenttä ei ole Japanin Rautateiden eli JR:n junan reitillä, eli yleensä railpassin aktivoi lentoa seuraavana päivänä ja Nagoyaan palaa viimeisenä voimasssaolopäivänä. Kyseessä on paikallisjuna, jolla pääsee keskustaan seitsemällä eurolla. Tokiossa railpass on syytä laittaa heti tulille, koska lentokenttäjuna maksaa pari kymppiä. Varaudu jonottamaan yli tunti jos Naritasta railpassin halajaa.

Eli yläosan päätöspuussa Nagoyaan lentämistä selittää etenkin railpass-lipun hinta ja kätevyys. Ei ole mitään järkeä maksaa Tokion/Osakan lentolipusta paljoa ekstraa, kun säästyneellä rahalla ostat erittäin kätevän railpassin, istut 1,5h hyvin mukavassa junassa ekibeniä syöden ja alkoholijuomiakin saa Japanin junissa nauttia. Suurin ongelma railpassissa on se, että se ohjaa toimintaa ja matkakohteet raideverkostolle, ja siihen että Japania tulee kierettyä ja junassa istuttua sekä majoitus vaihtuu tiuhaan, mikä voi käydä raskaaksi.

Kuvaajasta korostuu myös Tokion arvo ja se, että suosittelen sitä ensikertalaiselle ja että siellä voi käydä uudemmankin. Miksi? Hyvä kysymys. Osaka, Kioto ja Fukuoka ovat erinomaisia kohteita nekin. Mutta Tokio on Tokio. Siellä on erittäin paljon nähtävää. Viidestä reissusta olen neljällä käynyt Tokiossa, 3-10 päivän pätkiä, ja silti tuntuu että voisi uudemman kerran käydä. Pelkästään Yamanoten linjan varrella on pariksi viikoksi nähtävää: Shinjuku, Shibuya, Ikebukuro, Harajuku, Akihabara, Ueno ja ”Tokio-Tokio” eli keisarin linna kuuluvat perussettiin. Ja tietysti Asakusassa ja Odaibassa on käytävä, Sky Tree ja Tokyo Tower kivuttava. Pyhinvaellusmatkat animekohteisiin ovat erikseen, mutta Shibuyan risteykset, Shinjukun Kabukichou ja Odaiban Comiketin koti eli Tokyo Big Sight ovat universaalia kamaa jos japanilaista mediaa kuluttaa. Toki Kioton juna-asemaakin näkyy paljon, mutta ei se ihan Tokyo Toweriin yllä medianäkyvyydessä.

Mutta ehkä kyse on eniten siitä, että Shinjukun aseman vilinä tiivistää Japanin tunnelman. Jengiä on, mutta kaikki toimii ja muut otetaan huomioon. Eräs peruste Tokiolle on myös turistiystävällisyys, mutta turistien määrän kasvaessa viime vuosina tilanne on mennyt siihen että turistilla on ihan helppoa ja hyvä olla missä tahansa Japanin suurkaupungeissa.