Kesä 2021 Alku
Katsomislistalla
- Vanitas no Carte
- Bokutachi no Remake
- Shiroi Suna no Aquatope
- Uramichi Oniisan
- RE-MAIN
- Meikyuu Black Company
- Mahouka Kokou no Yuutoisei
- Higurashi no Naku Koro ni Sotsu
- Kageki Shoujo!!
- Sonny Boy
- Genjitsu Shugi Yuusha no Oukoku Saikenki
Mangana tutut:
- Tsuki ga Michibu Isekai Douchuu
- Otome Game no Hametsu Flag shika Nai Akuyaku Reijou ni Tensei shiteshimatta
Bakarinan animen eka kausi oli niin mitään sanomaton, että kakkoskausikin jää varmaan väliin. Samaa voi sanoa hyvinkin perinteisestä isekai TsukiMichistä, jonka droppasin jo mangana.
Yhtä vähän sanottavaa on Mahoukan kolmoskaudesta/toisen kauden toisesta osasta. Ykköskautta voin suositella taikakoulumätön perusteoksena sivistyksen puolesta, mutta jatkokaudet menevät sen piikkiin tykkääkö genrestä vai ei. Samoin Higurashin ensimmäinen kausi on pakollinen jokaiselle harrastajalle, mutta sen jälkeen voinee päätellä oliko oma juttu vai ei.
Shiroi Suna no Aquatope. Tavallaan ihan kiva, mutta genre on hukassa. Ei mikään 4girls1club jossa pidetään hauskaa akvaariossa. Mutta jos tämä on draama, niin on ollaan matkalla pettymykseen, koska hahmojen kehitys on jo pelattu loppuun. Mitään romansseja tuskin tulee, jolloin tarina on sitä, saadaanko akvaario pelastettua ja mitä ovat unelmat. Kummankaan lopputulos tuskin on kovin yllättävä.
Meikyuu Black Companyssa on isekaiparodiaa, ei taida maistua muuta kuin genren faneille. Ihan menevää koska ei ota itseään tosissaan. Genjitsu Shugi Yuusha no Oukoku Saikenki on taas sieltä mieluisimmasta päästä isekaista, koska isekaijäbällä ei ole mitään supervoimia muuta kuin hyvä luonne ja tietoa. Ei tämä sinänsä mitenkään muuten poikkea perus poikien isekain fantasiassa, jossa ollaan valtakunnan kovin jätkä haaremin kera. Mutta jotenkin on paljon parempi fiilis kun asiat ovat ajatustyöllä saavutettua ja haareminkin naisia oikeasti tarvitaan valtakunnan valloituksessa, kun kaikkea ei sentään löydy omasta takaa. Tuntuu myös paljon reilummalta ja jännemmältä kun sankarimme ei ole 9999lvl. Älykkääksi sarjaksi nyt ei käy pidä haukkumaan, vaikka pikkuruhtinaita otetaan kiinni kirjanpitorikoksista.
Mutta jos siirrytään kauden mielenkiintoisempiin tapauksiin, niin Bokutachi No Remake on yksi. Ketäpä ei kiehtoisi elää elämä uusiksi eri valinnoilla. Tässä sarjassa lisämausteena on se, että valitaankin normoelämän sijasta se weeaboo-linja, eli ryhdytään animen/pelintekijäksi. Tämän takia sarjassa on tiettyä Saekano-fiilistä, mutta turha kuvitella että tämä mikään uusi Saekano olisi. Kivaa katsottavaa silti, ja 28w->18w siirtyminen on vielä hyväksyttävissä, koska sitä nuoremmaksi siirtymisessä on tiettyä pahaa vibaa. Sarja tuntuu ottavan tätä myös jonkin verran huomioon.
RE-MAINin piti olla urheiluanime vesipallosta, mutta jostain syystä päähenkilö on ollut koomassa ja menettänyt 3 vuotta muistojaan. Eli vähän kuin käänteinen Remake, 13-vuotias 16-vuotiaiden maailmassa. Mielestäni outo ja tarpeeton juonikaari, koska sisällöksi riittää, että vesipoolopelaajat ovat tiukoissa uimahousuissa urheilemassa. Free:n kohdalla puhuin että on urheiluanimeita ja “urheiluanimeita”, jotka ovat enemmän 4girls1club-kamaa eli hyvää aikaa tyttöjen poikien kanssa. Toki vesipallossa on 7 jäsentä, jolloin 4 hengen ihannekemia rikkoutuu, mutta RE-MAIN on selkeä Free-sarja täysverisen urheiluanimen sijasta. Kolmosjakson kohdalla pistetään klubia vielä pystyyn kun varsinaisessa urheiluanimessa oltaisiin vedetty jo ekat kisat toista koulua vastaan. Päähenkilöllä on myös hyvin epäpuhtaat motiivit urheilumenestykseen.
Uramichi Oniisan. Komediasarja elämäänsä kyllästyneistä ihmisistä, johon me kaikki varmaan samaistutaan vähintään jollain tasolla.
Vanitas no Carte. Katson koska tyty-yde pakottaa. Ihan ok.
Kageki Shoujo!! vaikutti siltä että olen nähnyt tämän jo. Ja olenhan minä, vuonna 2018 tuli Shoujo Kageki:Revue Starlight, joka oli huono ja tuli dropattua, näillä sanoilla
“Shoujo Kageki Revue Starlight vaikuttaa hyvältä sarjalta. Se oli kunnianhimoinen draamassaan ja kohtauksissaan, mutta jotenkin hahmot jäivät silti niin etäisiksi ettei uuteen jaksoon tullut tartuttua ja loppukaudesta huomasi, että 6 jaksoa katsomatta eikä niitä tehnyt jotenkin mieli katsoa.”
Kageki Shoujo!!:ssa hahmot eivät ole jääneet etäiseksi, vaan perus stereotypioihin on saatu lisämakua ja pahistytöissäkin tuntuu olevan muutakin luonnetta kuin pahuus. Katsotaan josko tällä kertaa kantaisi loppu asti, kiinnostus on ainakin korkealla.
Sonny Boy – mietin että kyseessä on nonsense/hölynpöly-fiktio, mutta ilmeisesti tässä jotain juonta on, jolloin menisi taidekategoriaan. Tässäkin kategoriassa sarja näyttää keskittyvän enemmän animaattoreiden lopputöihin juoksevista hahmoista ja muista kikkailuista kuin itse juoneen. Juonet tuntuvat jäävän puoliväliin – erityisesti mieleen jäi, kun osa erikoisimmista oppilaista pakeni toiseen todellisuuteen, joista heidät vedettiin takaisin muiden maailmaan. Syy jätettiin joko katsojan mietittäväksi, myöhemmin kerrottavaksi, tai sitten asialla ei ole mitään väliä, koska meidän pitää olla kiinnostuneita vain päähenkilöistä. Kaikki näistä ovat huonoja selityksiä. Annan vielä pari jaksoa, mutta jos meno ei parane, en kirjoita päätösblogauksessa yhtään mitään.
Ei kommentteja ;___;