Demonslayer: Mugen train
Cinema Mondon maahantuoma Demonslayer: Mugen train kertoo viidestä nuoresta, jotka astuvat Mugeniin menevään junaan, jossa demonit hyökkäävät heidän kimppuunsa. Elokuva on lipputuloilla mitattuna menestynein anime-elokuva, eli se meni ohi animemestari Hayao Miyazakin ohjaamasta Spirited Way -elokuvasta. Odotukset elokuvaan olivat siis varsin korkeat – alkaisiko tästä animen uusi kultakausi, kun uusia Ghibli-elokuvia ei ole tullut enää aikoihin.
On kuitenkin näin heti alkuun rehellisesti sanottava, että elokuva on huonosti ohjattu. Hahmoja ei esitellä mitenkään, he kirjaimellisesti vain hyppäävät junaan. Maailmaa ei kuvata mitenkään, vaan katsoja joutuu elokuvan nimestä päättelemään, että kyseessä on elokuva demonien tappamisesta. Hahmojen välinen interaktio vaikuttaa todella oudolta ja kömpelöltä, ihan kuin elokuva alkaisi kesken tarinaa.
Leffa hapuilee monessa kohtaa eikä pääse Ghibli-elokuvien taianomaiselle tasolle. Ihanat vesivärifantasiamaailmat on vaihdettu rujoon steampunk-henkiseen junaan, ja käsintehtyjen animaatioiden tilalla on kovaa tietokonegrafiikkaa. Elokuva on erittäin suoraviivainen eikä tunnu edes pyrkivän syvällisyyteen. Japanilaista zen-hengestä muistuttaa lähinnä hengitystekniikat, mutta rauhoittumisen ja mindfullnessin sijaan päähenkilöt käyttävät hengitysharjoituksia taisteluissa, joissa huutavat iskuja kuin missäkin lasten Pokemon-sarjassa.
Keskikohdan unijakso tuo mieleen elokuvan Requiem for a Dream, jossa päähenkilöt uneksivat paremmasta elämästä ja haluaisivat jäädä ikuisesti unimaailmaan, mutta ovat kiinni raa’assa todellisuudessa. Toisaalta toimintaa on niin paljon, että mieleen tulee myös komeat fantasiataistelut Tarusta Sormusten Herrasta, jossa hyvät ihmiset kohtaavat pahat örkit urheasti miekkojen kanssa.
Demonslayer: Mugen Train olisi kaivannut enemmän naishahmoja. Ainoa naishamo, Tanjiron kaveri Nezuko, on kuvattu hyvin tyypillisestä miesnäkökulmasta pelastamista ja huomiota vailla olevana tyttönä, jonka rooli on olla söpö ja avuton. Ilmeisesti tekijäkaartissa ei ole ollut yhtään naispuolista henkilöä. Miehet ovat erittäin perinteisiä ja toksista maskuliinisuutta edustavia. Esimerkiksi asetoveri Rengoku on kuin suoraan roomalaisten tarujen väkivahva Hercules, jonka ainoa tarkoitus on olla vahvin.
Korona-aikaa näkyy myös elokuvassa.. Demonit kuvataan koronaviruksena, joka uhkaa päähenkilöiden henkeä. Demonikoronavirus on eristänyt hahmot junaan, josta he eivät pääse pois muuten kuin taistelemalla. Kaikki eivät myöskään koronasta selviä ehjin nahoin, ja koronaviruksen voimat ovat hirveät ja tulevat useana aaltona. Voin vain kuvitella miten tekijät ovat koronan eristämässä asunnossaan kehitelleet juonta. Todella rohkeaa tehdä tällainen elokuva tällaisina aikoina, jossa koronademonia ei ole vielä voitettu.
Ei kommentteja ;___;