Kevät 2021 Päätös
Hyvät
- Super Cub
- Vivy: Fluorite Eye’s Song
Keskinkertaiset
- Ijiranaide, Nagatoro-san
- Fruits Basket
- Kumo desu ga, Nani ka?
Jatkavat?
- Tokyo Revengers
Backlogilla
- Boku no Hero Academia
Dropped
- Jouran: The Princess of Snow and Blood
- Fumetsu no Anata e
- Mars Red
- Seijo no Maryoku wa Bannou Desu
- Mashiro no Oto
Fumetnu no Anata e ja Mars Red droppautuivat ensimetreille. Fiilistelysarjat hitaalla juonella eivät jaksaneet kiinnostaa. Vähän pidemmälle jaksoi Jourania, mutta “lopputaistelu” vakuutti viimeistään, että ei tällaista sekavaa roskaa jaksa katsoa. Seijo no Maryoku wa Bannou Desu oli kiva nais-isekai jossa oli kiva meno, mutta ei sitäkään jaksanut. Mashiro no Oto oli kivaa shamisen-juttua, mutta oli sitten kuitenkin perinteinen kouluklubihomma joka ei jaksanut kiinnostaa. Ehkä helteiden takia droppiraja oli todella matala.
Sen sijaan Japani- ja mopofiilistely Super Cub jaksoi kiinnostaa. Sarja ei mennytkään 4girls1cub-sekoiluksi, vaikka ihmissuhteita tulikin lisää. Hahmot myös selkeästi kasvoivat sarjan aikana. Eikä mopoja ei unohdettu missään vaiheessa.
Nagatoro toimii paremmin mangana. Animessa hän ei ollut tarpeeksi ilkeä eikä myöskään tarpeeksi dere. Tai jos oli, niin liian dere.
Fruits Basketissa jokin jäi puuttumaan, sillä kohtaukset eivät tuntuneet kokorossa asti. Ehkä niitä venytettiin liikaa, ehkä valmisteluihin ei nähty tarpeeksi aikaa. Tai valmisteluissa korostettiin liikaa Akiton ja Shiguren suhdetta, jolloin tuntui, että Tohrun sekä muiden hahmojen muutokset tulivat vähän puskista. Ehkä laaja hahmokaarti oli heikkous, kun viikkojen tai jopa kuukausien välillä unohti, mitä tälle pariskunnalle kuuluikaan.
Hämähäkki oli hienoa silloin kun oli hämähäkkiä, ja meh silloin kun ei ollut hämähäkkiä. Tämän takia keskinkertaisiin. Ymmärrän kyllä että sarjaan toi mukavaa syvyyttä, kun oli muidenkin luokkalaisten näkökulma, mutta eivät he järin kiinnostavia tai omaperäisiä hahmoja olleet. Ja jos muistan mangaa oikein, niin joitakin taistelukohtauksia oli jätetty väliin luultavasti sen takia, että saimme nauttia geneerisen seikkailijakaartin edesottamuksista.
Vivy: Fluorite Eye’s Song oli kauden mielenkiintoisin. Sarja välttyi menemästä liian syvälle aikamatkustukseen tai tekoälyjen toimintaan. Vähänkään pinnallisempi suhtautuminen olisi toisaalta tehnyt sarjasta epäkiinnostavan. Vivy ja Matsumoto kannatti pitää valokiilassa ja keskittyä heidän matkaansa läpi aikojen. Suurin osa hahmoista joita he kohtasivat olivat vähintään keskinkertaisia, joten hahmovedolla tämäkin sarja kannettiin hyväksi kun tekoälyn kehitys ja aikamatkustamisen suomat eri mahdolliset polut maustoivat taustalla.
Tokyo Revengersin aikamatkustus taas on niin pinnallista kuin olla ja voi, eikä epäloogisuuksiin puututa. Kyseessä on bousouzoku-sarja, jolloin olennaista on, että veistä käyttävät ovat raukkoja ja todellinen miehisyys tulee siitä, minkä arvojen takia olet valmista ottamaan turpaan. En tiedä jatkuuko sarja, mutta kesken homma ainakin jäi, joten ei tässä vaiheessa tämän enempää.
Ei kommentteja ;___;