Kevät 2021 Alku
Katsomislistalla:
- Fruits Basket
- Ijiranaide, Nagatoro-san
- Boku no Hero Academia
- Tokyo Revengers
- Mars Red
- Super Cub
- Seijo no Maryoku wa Bannou Desu
- Vivy: Fluorite Eye’s Song
- Mashiro no Oto
- Jouran: The Princess of Snow and Blood
- Fumetsu no Anata e
Dropped
- 86
- Shadows House
Kauden aloitus tulee todella myöhässä teknisten ongelmien vuoksi, eli toisin sanoen tietokoneeni hajosi. Aiheutti haasteita niin katsomisen kuin kirjoittamisenkin suhteen, koska rutiineja on hankala miettiä uusiksi. Ajattelin jo hetken, että olisin skipannut aloituksen ja kirjoittanut vain päätösblogauksen. Tässä on kuitenkin niin hyvä monen vuoden putki takana, että kirjoitan nyt kuitenkin, vaikka suurin osa sarjoista on jo yli puolenvälin. Teen arviot silti tuttuun tapaan kolmen jakson perusteella.
Aikamatkustelu ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet jaksavat aina kiinnostaa. Tokyo Revengersin aikamatkustamisen teoriaa ei kannata sen syvemmin ajatella, mutta konseptina Tokion nuorisojengien vaihtoehtoiset tulevaisuudet kiehtovat. Bousouzoku-hommat kiinnostavat muutenkin, vaikka Tokyo Revengers onkin sieltä lapsellisemmasta päästä.
Jatkoon eivät päässeet 86 ja Shadows House. Shadows House eteni todella hitaasti ja päähenkilö oli ärsyttävä. Varjojen salaisuudet eivät kiinnostaneet. Harmi, alussa tuli kaikista ruusuista ja designeistä Rozen Maiden -fiilistä, mutta ei niin ei. 86 taas tökki joka kohdasta. Jäätävän iso hahmokaarti josta kukaan ei kiinnostanut. Sarja koki myös tarpeelliseksi hieroa katsojan naamalle ajatusta, että hei kasikutoset ovat myös ihmisiä, vaikka kyseessä on itsestäänselvyys. Tähän päälle muut älyttömyydet – kuten se, että meillä on raaka sota meneillään, mutta rantajaksolle on tilaa – vei todella paljon fiilistä, kun sodalla ei ole mitään väliä eikä oikeastaan millään ole mitään väliä. Sitten vielä Hiroyuki Sawanon biisikin onnistuttiin pilaamalla pitämällä taistelukohtauksen ääniefektejä liian isolla. Todella surkea suoritus.
Mars Redistä en päässyt selville. Kovasti taiteellinen ilmeisesti koittaa olla, mutta vaikutti lähinnä raskaalta. Kovassa droppivaarassa. Sama ylityylitelty ja yliyritetty fiilis tuli myös Jouranista, mutta se vaikuttaa enemmän toimintapainotteiselta.
Super Cub oli todella symppis. Vähän erilainen ote 4girls1club-genreen, ja todella tervetullut sellainen. Ei aina tarvitse olla niin hyperiä.
Vivy: Fluorite Eye’s Song. Miku the Anime? Tokyo Revengersin aikamatkustamisessa ei ollut paljoa järkeä, mutta ei tarvitse olla sarjan luoteen huomion ottaen. Vivy on taas scifiä, jolloin maailmalta odottaa vähän enemmän. Sarja on kuitenkin sujunut eikä ole liikaa tökkinyt. En odota kuitenkaan mitään suurempaa filosofiaa tekoälyjen ja ihmisälyjen kohtaamisesta, koska tämä vaikuttaa keskinkertaiselta sarjalta, eli hyvä perusviihdyttävä, jonka unohtaa nopeasti.
Seijo no Maryoku wa Bannou desu on tyttöjen isekai. Päähenkilöllä on siis supervoimat, mutta hän on hyvin vaatimaton niiden kanssa ja nauttii elämästään komeiden miesten ja hyvien ystävättärien keskellä auttaen ihmisiä. Hyvin erilaista, mutta samalla niin samanlaista poikien vastineisiin.
Ijiranaide, Nagatoro-san toimii paremmin mangana. Ja mangaa suosittelen vahvasti. Fruits Baskettiin ja Sankariakatemiaan ei ole paljoa lisättävää.
Shamisen on hieno instrumentti, joten Mashiro no Oto on katsomislistalla. Ei kuitenkaan minkään hyvän sarjan materiaalit ole kasassa, vaan aika perus setit. Toivottavasti kouluhommailu ei saa liian suurta painoarvoa vaan olisi jotain muutakin.
Ei kommentteja ;___;