Talvi 2021 Päätös
Hyvät
- Re:Zero S2
- Log Horizon S3
- Hanayome S2
Keskinkertaiset
- Yuru Camp S2
- Non non Biyori S
- Horimiya
- Jujutsu Kaisen
- Higurashi no Naku Koro ni Gou
- Wonder Egg Priority
- Beastars S2
Pudotetut
- Hataraku Saibou!! S2
- Hataraku Saibou Black
- Kaifuku Jutsushi no Yarnaoshi
Jatkavat
- Kumo desu ga, Nani ka?
Yuru Camp ja Non non Biyori tarjosivat juuri sitä mitä odotin. Ehkä Yuru Campista voisi jauhaa sen verran, että sehän on tosiaan leiriytymistä leirintäalueella, jonka vieressä on kauppa. Olisin kiinnostunut näkemään telttailua ja vaeltamista Japanin vuoristossa. Yurucampien menossa ei ole hirveästi eräilyä. Toki tämä kliinisempikin meno käy, koska japanifiilistely on niin vahvaa.
En jaksanut katsoa Hatarakuja loppuun asti, vaikka Black olikin mielenkiintoinen. Tuli se olo, että ovatkohan faktat oikein, ja jos ovat, niin onko kääntäjät saanut käännettyä ne oikein? Kun tämä sivistyspuoli alkoi rapistua, niin jäljellä jäivät hahmot, joissa ei ole hurraamista. Jaksojen kaava alkoi myös käydä tuskallisen selväksi, jolloin ei enää vaan tehnyt mieli katsoa seuraavaa jaksoa.
Higurashin kanssa oli se ongelma, että katsoin vanhat muistin virkistykseksi. Tällöin jaksoissa oli erittäin paljon toistoa, joka vei keskittymistä, ja meni vähän sekaisin mitä tapahtui missäkin. Onneksi loppupuolella alkoi tapahtua uuttakin, ja on erittäin mukavaa, että Higurashiin saatiin eloa tälläkin vuosikymmenellä. Higurashi on tunnettu raaoista murhakohtauksistaan, mutta Rikan muodonmuutos ja petos oli näistä raain ja murskaavin.
Kaifuku Jutsushi no Yarnaoshin katsoin puoleen väliin, jotta näin miten sensurointi toimii. Ihan mielenkiintoisestihan se toimi. Olen vähän pettynyt ettei tästä ollut mitään sen isompaa kohua, mutta johtuu varmaan siitä, ettei tämä ollut kovin hyvä sarja eikä kukaan katsonut tätä.
Log Horizonin alkupuolisko ei ollut ehkä sitä kovinta kamaa, mutta onneksi loppupuolella muistin taas miksi Log Horizon on niin kova sarja. Se tekee hommansa hyvin. Maailma on aito ja uskottava pelimaailman ja oikean maailman sekoitus, valtaisa hahmokaarti pysyy hyppysissä ja poliittista juonittelua riittää. Neloskautta odotellessa.
Re:Zero oli sitä mitä odotinkin. Se vaan tuntuu hyvältä kun rezeromies pääsee viimeinkin skenaarion läpi ja palaset loksahtavat paikalleen.
Horimiya oli ihan kiva. En ihan ymmärrä tosin miksi päähenkilöpojan piti luopua raggarityylistään, ja lopussa meillä oli sitten käsissä varsin perinteinen kouludraamasarja. Katsoi ihan mielellään, mutta ei tässä ollut oikein mitään sellaista miksi tämä olisi ollut hyvä sarja.
Hanayome hapuili alussa aika pahasti kun tuutorointidraama jatkui ja tyttöjen isän olisi kannattanut pysyä enemmän näkymättömänä taustahahmona, mutta loppupuolella saatiin taas kisa käyntiin ja Ninosta tulikin yhtäkkiä uusi paras tyttö. Miku on tietysti kiva ja ihana, mutta assertiivinen Nino oli jotenkin todella virkistävää. Ichikakin toi mukavaa maustetta soppaan, ja vähän kävi sääliksi Yotsubaa, joka unohtui lähes täysin, kun muut saivat roppakaupalla hahmokehitystä ja ruutuaikaa.
Jujutsu Kaisen oli hyvää shounen-menoa. AranaRain on kirjoittanut erittäin hyvän analyysin sarjasta, joten kannattaa lukaista se. https://blogi.elitistifanitytto.org/2021/animevuoden-2020-mieleenpainuvimmat-jujutsu-kaisen/
Beastars ei oikein vakuuttanut. Haru unohdettiin kokonaan ja alamaailmassa pyöriminen tuntui todella turhalta ottaen huomioon sen päätöksen. Toki noin ylipäätään hahmot olivat hyviä, mutta jotenkin he puuhasivat vain outoja tai turhia juttuja ja hyvät kohtaukset olivat harvassa. Myös murhamysteerin ratkaisu oli jotenkin lattea, ja mihin se käärme hävisi?
Mutta jos huonoista lopuista puhutaan niin voi minkä Wonder Egg Priority teit. Loppu puuttui täysin, kaikki jäi avoimeksi eikä hyvällä tavalla. Ehkä kakkoskausi tai ”spesiaalijaksot” korjaavat, mutta silloinkin tämä oli todella outo lopetus. Sarjassa oli monia hyviä elementtejä, vaikka rankahkon alun jälkeen mentiinkin taikatyttöjen ystävyyslinjalle. Freudia oli käyty kanssa lukemassa kun Eros ja Thanatos otettiin käsitteiksi, mutta harmiksi nämä eivät ole niin tuoreessa muistissa että tekisin alkuaikojen tyylisen psykologiablogauksen aiheesta. Sarja itse ei myöskään näitä käsitteitä sen paremmin selitellyt. Tämä kanssa vähän latisti sarjan itsemurhateemaa – ihmiset nyt vain tappoivat itsensä, koska robotit laukaisivat jotenkin heidän kuolemanviettinsä. Sekin oli melkoinen latistus, ellei jopa moka, kun lopussa sanottiin että taistelut käyntiin tyttöjen omia mielikuvia vastaan, eivätkä pahishahmot todellisuudessa olleetkaan pahoja. Toisin sanoen munatytöt kuvittelivat koulukiusauksen, seksuaaliset ahdistelut ja raiskaukset, vai oliko meidän päähenkilö jostain syystä poikkeus? Todella harmi, en usko että näitä millään tavalla enää sidotaan takaisin toimivaksi kokonaisuudeksi.
Ei kommentteja ;___;