Animevuosi 2020
Tänä vuonna tuli jostain syystä katsottua vähemmän sarjoja kuin yleensä. Luultavasti muut harrastukset veivät aikaa, joka olisi muuten tullut katsottua japanilaisia piirrettyjä. Järjen mukaan korona lisäisi animen katsomista kun ei pääse reissaamaan eikä työmatkoihin kulu aikaa, mutta epäilen, että korona ohjasi omalla kohdalla aktiivisemmin urheilemaan ja lukemaan kirjoja. Sarjoja tuli katsottua siis 29 kappaletta kun normaalisti luku on ollut 40. Hyviä sarjoja oli vain 8 kun viime vuonna oli tusinan verran. 8 sarjaa jätin kesken, aiemmin 15.
En myöskään lukenut sen enempää mangaa enkä jaksanut blogiinkaan kirjoitella muuta kuin kausiblogaukset. Myös japanin kielen opiskelu kärsi pahasti koronasta – olen yleensä työmatkoilla tehnyt kanjiharjoitukset, mutta se rutiini jäi nyt pois. Toivottavasti tämä oli vain hiljaisempi vuosi tämän harrastuksen osalta eikä suinkaan lopun alkua ja merkki siitä että olen kasvamassa yli animesta.
Viime vuoden vastaavassa blogauksessa ennustin seuraavaa:
Vuonna 2020 tullaan näkemään viimein otome-isekai -sarjojen nousu animen puolella. Miehet ovat rellestäneet mitä erinäisemmissä isekai-seteissä, ja nyt on aika heittää tytöt naisten keskiaikaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvien haaremipelien pahiksen rooliin. Vastaavasti äijä-isekaiden määrä voisi laskea. Jumpista Jujutsu Kaisen on saamassa animen, mutta en usko että se kerää suurta suosiota, vaan Kimetsu no Yaiba jatkaa suosiotaan ensi vuonnakin. Netflixistä olen jauhanut varmaan vuosia, mutta lienee todistettu, ettei se tuonut mitään normoryntäyksiä tai nostanut huonoja sarjoja suosioon, eli siitä ei tarvitse enää puhua.
Olin väärässä, otome-isekai-animet olivat niin huonosti tehtyjä ettei niistä ollut mihinkään. Äijä-isekain määrä taisi onneksi laskea, tai sitten en vaan enää noteeraa sitä. Jujutsu Kaisenin anime oli parempi kuin odotin, mutta tuo lause, että Kimetsu no Yaiba jatkaa suosiotaan, oli melkoista vähättelyä. Henkien Kätkemä ei enää omaa kirkkainta kruunua vaan katsotuimman anime-elokuvan titteli meni Kimetsu no Yaiballe. Tämä tietysti vain Japanin markkinoilla. Vaikea uskoa että shounen-sarja, oli se miten hyvä tahansa, saisi muualla maailmassa ihmisiä teatteriin enemmän kuin koko perheen kiva ja nätti fantasiapätkä. Toivoisin kyllä että näin kävisi, niin päästäisiin siitä että anime = Studio Ghibli.
Ensi vuodelle ei ole vahvoja ennustuksia. Mashle on paras Shounen Jump -sarja tällä hetkellä, mutta ei siitä suosittua tule. Se on ehkä mielenkiintoista nähdä, että käykö Shingeki no Kyojinille Game of Thronesit: totaalinen katastrofiloppu painaa koko sarjan unholaan, sillä kukaan ei halua enää muistella sitä. Sekin kiinnostaa, minkälaisen vastaanoton saa Kaifuku Jutsushi no Yarinaoshin anime, joka on trigger warninginsa ansainnut. Sinänsä aivan luonnollista että isekaibuumi poikii myös näitä ääripään sarjoja.
Tämän vuoden paras anime oli kolmen taistelu, mutta annan mieluummin uudelle sarjalle kuin kakkoskaudelle kruunun. Kaguya-saman toinen kausi oli aivan loistava sekoitus huumoria ja draamaa, ja jotkut yksittäiset jaksot olivat aivan timanttisia, mutta toisaalta se oli hyvin pitkälti samaa kuin ykköskausikin. Kakushigoto oli ehkä enemmän draamaa kuin huumoria, vaikka sitäkin koitti olla. Sarjassa oli aivan maaginen tunnelma, mutta valitettavasti loppu oli tyhmä ja epätyydyttävä. Vuoden animen titteli kuuluukin siis sarjalle, joka oli alusta loppuun asti kunnon tykitystä ja hyvää tyyliä erittäin kiehtovalla scifi-etsivä-teemalla ja hyvillä hahmoilla:
ID:INVADED
Toivottavasti et kokonaan kasva animesta yli. Aloin seurata blogiasi 2011, joten olen aktiivisemmin tai vähemmän ollut lukija alusta asti. Viime aikoina olen käynyt läpi vanhoja kausikoosteitasi etsiessäni uutta katsottavaa ja saanut huomata, miten nuorempana, ”syvällisempänä” ja edgympänä hain ihan erilaisia sarjoja kuin nykyään. Välillä pidän taukoa animesta kokonaan, mutta palaan aina takaisin ja blogistasi on hyvä aloittaa, kun tuntuu että on tippunut skenessä kokonaan rattailta.
Kiitos pitkäaikaisesta seurannasta ja kiinnostuksesta! Blogin sisältö on muuttunut alkuajoista paljonkin, coniraportteja tuskin on enää ikinä tulossa ja syväanalyysien tekeminenkin tuntuu olevan liian korkean riman takana. Kausiblogaukseen olen kuitenkin henkisesti sitoutunut, ja erittäin mukava kuulla että siitä on hyötyäkin.