Syksy 2019 Päätös

Hyvät

• Beastars
• Babylon
• Vinland Saga

Keskitaso

• Houkago Saikoro Club
• No Guns Life
• Shokugeki no Souma – Shin no Sara
• Boku no Hero Academia 4
• Ore wo Suki nano wa Omae dake ka yo
• Enen no Shouboutai

Jatkavat

• Chihayafuru 3

Huonot

• Assassin’s Pride

Dropped

• Shin Chuuka Ichiban!
• Hataage! Kemono Michi
• Psycho Pass 3
• Kono Oto Tomare 2!

Babylon on ehkä kauden paras sarja, mutta se jäi jaksoon seitsemän ilmeisesti tuotanto-ongelmien vuoksi, ja jälkipuolisko tulee joskus ensi vuonna. En tiedä kehtaako sarjaa filosofiseksi haukkua, meno on kuitenkin kepeää ja toimintaa riittää, mutta se on ainakin tarpeeksi filosofinen että eutanasialakien pohdinnat toimivat. Joka tapauksessa sarja on jännä ja mielenkiintoinen, ja juonenkäänteet ovat toimineet, mutta yhtä hyvin kaikki voi mennä plörinäksi. Femme Fatalea voisi myöskin haukkua vähän ongelmalliseksi, mutta hänen motivaatioihin ei vielä sen syvemmin päästy.

Jos Babylon pettää, niin Beastars lienee kauden paras sarja, vaikka huononi sen jälkeen kun peuran osuus väheni ja sarja keskittyi vellomaan suden saamattomuudessa. Mutta Beastarsin eläinmaailma on kiehtova ja hyvin tehty ja hahmot ovat hyviä pois lukien päähenkilö. Tosin maailmankuva meni aika jännäksi kun mentiin koulun ulkopuolelle ja liha- vs kasvinsyöjien ”arvomaailmojen” kohtaaminen tuli mukaan juoneen. Ja koska sarja painotti niin paljon eläimellisiä ominaisuuksia, tuntui vähän oudolta, että susi pärjää tappelussa kissapedoille.

Houkago Saikoro Club ei tietenkään Houkago Tea Timen tasoinen sarja ollut, ja hädin tuskin edes keskitason sarja, koska lautapelejä oli aika vähän. Ihan katsottava, mutta erittäin unohdettava ja tyypillinen 4girls1club-sarja.

Chihayafuru 3 ei ole oikein toiminut. Tietysti sisältökin oli aika heikkoa verrattuna ykkös- ja kakkoskauteen, jossa tutustutaan ja rakennetaan tiimiä, nyt sisältö tuntui olevan – öö – sijoituspisteiden grindaaminen? Ihmissuhteet eivät myöskään edenneet mitenkään dramaattisesti, jolloin tämä kolmoskauden alkupuolisko tuntui aika turhalta.

Ore wo Suki nano wa Omae dake ka yo oli hyvin perusmuotoinen romanttinen komedia lukiossa. Pari hauskaa kohtausta ja se siinä. Tuli katsottua loppuun lähinnä tottumuksesta, erittäin unohdettava sarja.

Enen no Shouboutai oli perus menevää shounenia, jota oli helppo katsoa. Mutta ei tässä hienosta palomies- ja tuliteemastaan huolimatta ollut yhtä paljon sielua ollut kuin Soul Eaterin noitahommissa. Toteutus ei tökkinyt missään vaiheessa ja sarja näytti hyvältä, paitsi että Kimetsu no Yaiban animaation taso ja ohjaus on asettanut riman todella korkealle shounenmätöillekin.

Alussa Souma tökki ja pahasti kerronnassa ja animaatiossa, mutta kyllä se lähti siitä sujumaan. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan että tämä finaali olisi ollut hyvä. Luultavasti se oli vain liian pitkä, koska ruokamatsi toisensa perään kävi aika puuduttavaksi. Ei tämä setti mangassakaan erityisen hyvä ollut. Loppu vihjaili vitoskautta, mutta sitä en halua nähdä.

Souman tavoin Sankariakatemia on parhaat päivänsä nähnyt, eikä neloskausi ollut sarjan parasta antia eikä mangakaan ole tarjoilemassa hyvää settiä.

Assassin’s Pride oli aivan joka paikassa eikä löytänyt mitään fokusta. Menin tätä kehumaan alussa, että tästä on vaikka mihin, mutta eihän tästä mihinkään ollut. En tiedä ovatko kirjat parempaa settiä ja anime vain epäonnistui sovituksessa, vai oliko se samanlaista haahuilua isekain (mutta ei isekai koska ei jälleensyntymistä) ja vakavasti otettavan fantasiamaailman rakennuksen välillä. Viimeisissä jaksoissa ohjaus hajosi täysin käsiin ja oli jopa tragikoomista, mutta ei sillei hyvällä tavalla. Olisi pitänyt dropata viimeistään kutosjakson kohdalla, mutta toisaalta tässä oli ihan kiva alkutunnari.

Kono Oto Tomare on kyllä hyvin tehty ja sen suhteellinen suosio on helppo ymmärtää, hahmot toimivat ja ovat pidettäviä. Mutta ei niin kiinnostava, että olisin kakkoskautta jaksanut katsoa. Siinä missä Kono Oto Tomare on jostain syystä Japanissa suosittu, niin Vinland Saga ei sitä ollut. Luultavasti he eivät ymmärrä viikinkijuttujen hienoutta siinä missä japanilaiset kanteleskabat eivät itselle tunnu sydämen asialta. Vinland Sagan juttuhan ei kuitenkaan ole kirveen heiluttelu vaan samurai-henkisesti se, että todellisen viikingin ei tarvitse kirvestä käyttää. Vinland Saga jatkuu tämän ensimmäisen tarinakaaren jälkeen hyvin eri tavalla ja oli aika yllättävää, että kakkoskautta edes vihjailtiin lopussa.

Tykkäsin No Guns Lifestä paljon ensi alkuun, mutta jälkipuolisko eikä varsinkaan loppu mennyt niin kehuttavasti, että tämän kehtaisi hyviin listata. Ok katsottava, jos genre kiinnostaa, mutta paljon jäi puuttumaan. Tosin tämä on näitä kahteen jaettuja 24 jakson animeita, joten ehkä pitäisi laittaa tämä jatkaviin ja arvostella vasta syksyllä loppuun. Aion kuitenkin ehdottomasti katsoa ”kakkoskauden”.

Shin Chuuka Ichiban jaksoi viihdyttää puoleen väliin asti, mutta tämä paha kokkiorganisaatio oli vain liian typerä uskottavaksi juoneksi, jotta tätä viitsisi katsoa. Shokugeki no Souma -manga tuhosi itsensä täysin kun lähti tähän saman pelleilyyn. Kouluympäristössä arvosanojen saaminen ja uralla eteneminen ovat hyviä ruuanlaittomatsin aiheita, mutta maailman pelastaminen kokeilta, jotka ovat pahoja koska ovat pahoja, ei vaan toimi.

Psycho Pass 3 ei sisältänyt mitään niistä kiehtovista elementeistä mitä ensimmäinen Psycho Pass tarjosi. Kolmoskausi suorastaan piti katsojaan pilkkanaan. Dominator-aseet ovat hallitseva ominaisuus Sibyllin hallitsemassa maailmassa, ja ykköskauden teema oli, että mitäs sitten kun ne eivät toimikaan. Kolmoskaudessa dominatorit toimivat erittäin hyvin, mutta ne vain heitetään aina nurkkaan, koska ohjaaja haluaa martial arts -kohtauksia.

Kategoria: Kaudet