Kesä 2018 alku

Katsomislistalla

• Overlord S3
• Shingeki no Kyojin S3
• Free S3
• Satsuriku no Tenshi
• Isekai Maou to Shoukan Shoujo no Dorei Majutsu
• Shichisei no Subaru
• Chuukan Kanriroku Tonegawa
• Planet With
• Angolmois: Genkou Kassenki
• Hanebado!
• Shoujo Kageki Revue Starlight
• Happy Sugar Life

Dropped

• Tsukumogami Kashimasu
• Hyakuren no Haou to Seiyaku no Valkyria

Kauden paras sarja on selkeästi Hanebado. On tullut katsottua ilmeisesti niin paljon kuraa, että heti hätkähdyttää kun kuvakulmat ovat muutakin kuin perussettiä naamasta tai kokovartalokuvaa takaa kuvattuna, tai että hahmojen tunteita kuvataan juuri niin sopivasti että ne välittyvät. Yleensä joudun haukkumaan sarjoja ohjauksesta, mutta Hanebadon kohdalla pääsee kerrankin kehumaan sitä. Ja ohjaushan on se mikä eniten merkkaa, sen kanssa upotaan eikä paraskaan hahmosuunnittelu pelasta.

Hyakuren no Haou to Seiyaku on Valkyria on sarjassamme surullisia isekai-sarjoja. Isekai-sarjat pohjaavat erittäin paljon maailmanrakennukselle: meidän päähenkilömme oppii uuden maailman säännöt ja sitä kautta voittaa vaikeudet. Itse asiassa koko isekai-genrehän nimensä mukaisesti viittaa toiseen maailmaan, joka pitää rakentaa. Tämä on animeformaatille liian tylsää, joten maailmanrakennus skipataan ja siirrytään suoraan siihen, kuinka taistelut voitetaan ja haaremi kertyy. Tästä kärsi myös Sancrest Senki pari kautta sitten. Toisin sanoen, nämä sarjat heittävät kaikki vahvuutensa hukkaan ja ovat vain todella huonoja haaremisarjoja. Eivätkä edes kunnolla sitäkään, koska meillä on samaan aikaan tarjottimella jotain todella noloa politiikkaa ja sekavaa sotastrategiaa, mikä pilaa maun siltä haaremiltakin.

Vähän paremmin onnistuu Isekai Maou to Shoukan Shoujo no Dorei Majutsu, jossa koukkuna on että päähenkilö onkin ”pahis”. Ei mikään kovin mahtava juonikuvio, mutta luo ehkä juuri tarpeeksi mielenkiintoa että jaksaa katsoa loppuun. Toisaalta meillä on myös kolmas isekai-sarja tällä kaudella –Overlord – jossa on myös koukkuna se, että päähenkilö on pahisten riveissä, mutta ei kaadu kiirehdittyyn sisältöön vaan keskittyy maailmansa. Ehkä jopa liikaankin, sillä kakkoskauden alku oli todella tylsä ja toivottavasti kolmoskausi olisi parempi. Kolmoskausikin alkaa sivutarinalla, mutta toisaalta nämä sivutarinat luovat sen maailman, ja maailma on isekaissa se tärkein elemenentti.

Shichisei no Subaru on tavallaan neljäs isekai, mutta oikeasti siinä vain pelataan peliä eikä jouduta sinne sisään. Sarjana seiskasubaru on AnoHana isekai-viballa, koska pelimaailma on nyt hotimpaa kuin kummitukset. Ei vaikuta yhtä laadukkaalta kuin AnoHana eikä onneksi yhtä melodramaattiseltakaan. Ensimmäisten jaksojen perusteella on erittäin vaikea nähdä, että kyseessä olisi keskitasoa parempi sarja, mutta katsotaan loppuun asti.

Planet Within tärkein ominaisuus on että se on suositun mangan, Hoshi no Samidaren, tekijän sarja. Ihan kelpo setiltä tämäkin näyttää, mutta ei kuitenkaan ollenkaan niin mielenkiintoinen kuvio kuin planeettojen Samidaressa. On tämä silti tämän kauden parempien sarjojen puolella, mielikuvitusta tästäkin sarjasta löytyy. Nähtäväksi jää, mitä Samidaressa oli niin huonoa, että piti ihan uusi sarja raapaista pystyyn. Samalta tekijältä Sengoku Youko olisi ollut myös hyvä manga animeksi, mikä kasaa ennestään odotuksia Planet Withiä kohtaan.

Chuukan Kanriroku Tonegawa eli Kaijin humoristinen office spin-off. Toimii vähän huonosti, kun selostaja/huutaja ei ole sama kuin Kaijissa/Akagissa, mutta silti toimistoelämähuumori vetoaa hyvin. Voi vaan miettiä mikä potentiaali sarjalla olisi ollut, jos selostajaksi olisi saatu alkuperäinen ääni, jolloin Tonegawa olisi ollut oiva Kaiji-satiiri eikä vain halvasti tehty halpaan salaryman-huumoriin pohjaava sarja. Ei sillä, halpa valkokaulustyöläishuumori tehoaa hyvin valkokaulustyöläiseen, joten sarja on ehdottamasti katsottujen listalla vaikka se ei kummoinen olekkaan.

Satsuriku no Tenshi on RPGmaker-pelin animeversio, mutta jokainen arvaa, miten hyvin puzzlepeli toimii animena, jossa puzzlet skipataan. Huonostihan se toimii, tahti on todella outo. Jäisi katsomatta ellei katsomisseura fanittaisi peliä niin kovaa.

Shoujo Kageki Revue Starlight on joku todella outo idolishow. Mutta jos kaudella on kolme idolisarjaa, niin kai niistä joku pitää katsoa. Tosin tein tämän osalta vähän taustatutkimusta, ja vaikuttaa että Starlight onkin osa suurempaa mediaperhekokonaisuutta, vaikka päällisin puolin näyttääkin oudolta Loveliveltä. Tosin tämä mediaperheen tunteminen nostaa katsomiskynnystä ennestään, ja yhtä hyvin voisin valkata jonkun niistä muista idolisarjoista tällä kaudella. Mutta mennään nyt tällä, oli ainakin mielenkiintoisin kuvaus.

Freen kolmoskausi tarvitsisi aikajanakartan avukseen. Tai sitten sarjassa oikeasti revittiin perseestä uusi lapsuuden hahmo, jotta saatiin kilpailija-asetelma taas toimimaan. Rankkaa katsojan aliarvioimista, tai sitten sarja suorittaa harkitun iskun kohderyhmäänsä. Kaksi edellistä kautta vetosi lapsuudenystävyyteen, komeisiin mieslihaksiin ja pinnalliseen draamaan, joten miksipä sitä toimivaa kaavaa vaihtamaan, vaikka tässä prosessissa pitäisi vähän paskoa aikaisempien kausien päälle. Näille naisten fanipalvelusarjoille käy samoin kuin miehille suunnatuille; haaremissa on tunkua ja stereotyypit on täytetty, joten pakko tunkea halpaa kopiota toisensa perään. Ei se väärin ole, ja Free tekee sinänsä hyvää työtä siinä, että jätkät ovat sentään yliopistossa nyt eli jotakin etenemistä tapahtuu eikä roikuta aina siellä lukiossa.

Happy Sugar Life on kauden jokerisarja. En osaa määritellä tätä yhtään, mutta jos on pakko, niin tämä on joku Vocaloid-angstibiisin anime ja Mirai Nikki -tyttöjen märkä päiväuni. Ilmestynyt shounen-lehdessä, mutta menisin määrittelemään teini-ikäisten tyttöjen voimafantasiaksi. Aikuiset ovat tietysti aina väärässä, söpön tytön osa ei ole helppo, muut ovat kateellisia, mutta minä olen pinnan alta yhtä pimeyttä ja pystyn älyllisesti päihittämään kenet tahansa.

Shingeki no Kyojin tulee varmaan katsottua tottumuksen vuoksi, anime ei juurikaan poikkea mangasta, paitsi tahti on onneksi vähän verkkaisempi. Ihmettelen suuresti, jos tulemme näkemään neloskauden, sarjan suunta ei suinkaan ole ylöspäin ja tuskin kaikki jaksavat roikkua mukana tottumuksesta tai siksi, että tämä sarja voitti joskus muinoin jotain palkintoja.

Angolmois: Genkou Kassenki on historiallinen anime, jossa Japania puolustetaan mongolien hyökkäykseltä. Tähän ajanjaksoon sijoittuvia animeja ei ole paljoa, koska Sengoku-ajat ja Edo ovat se juttu, tai sitten varhaisempi Heian-meno hassuine asuineen ja kulttuureineen. Täytyy itse asiassa myöntää etten muista yhtään animea tai mangaa joka käsittelisi mongolien hyökkäyksiä Japaniin, vaikka tämähän on eräs tärkeä kohta Japanin historiassa. Historiallisesti kiusalliset asiathan skipataan mieluusti viihteessä, mutta Japanillahan oli tässä puolustussodassa ihan puhtaat jauhot pussissa, niin en äkkiä keksi syytä miksei tätä voisi kuvata. Itse sarjaa kohtaan minulla ei ole kovia odotuksia, näyttää aika perus miekkamähinäsotasarjalta, jossa sota perustuu supersankareiden suorituskykyyn eikä sotastrategiaan. Kamakura-ajanjakso on kuitenkin erittäin kiinnostava, joten tämä on omalla toplistalla sarjoissa.

Tsukumogami Kashimasu on sitten hyvä esimerkki Edo-ajan animesta, mikä se oli kuvauksen perusteella. Mielenkiinnosta erehdyin katsomaan. Katsominen kuitenkin osoitti tämän sarjaksi, jossa tarvitaan suurta yhteensopivuutta Edo-ajan-maagisuus-masturbaatio-geenin kanssa. Ehkä yksitoistakansa oikeasti tykkää tällaisista sarjoista, ja tämä on jotain talvisodan uudelleen elämistä heille, mutta ei tällaisen sarjan katsomiseen vain yksinkertaisesti pysty.

Kategoria: Kaudet