Zaibatsut
Tällä kaudella mahtava ecchi-toimintaviihdesarja Killing Bites viljelee termiä zaibatsu, ja subaajat ovat jopa jättäneet sen kääntämättä. Yleisin käännös lienee yritysryhmä tai konserni, mutta tämä sana ei tee oikeutta sille, mitä zaibatsut olivat tai ovat vieläkin viihteen puolella. Zaibatsut olivat massiivisia yritysryppäitä, pieniä valtioita Japanin sisällä, joita johdettiin klaanin toimesta ja jotka omasivat monopolioikeuksia bisneksiin. Roolina heillä on puolipahiksena oleminen tai asioiden liikkeelle saaminen.
Zaibatsuja ei sarjoissa hirveästi liputeta tai selitellä, koska ne kuuluvat japanilaisten yleistietoon, mutta noin yleisesti voidaan ajatella, että aina kun meillä on mahtava ja resurssirikas jättiyritys puuhamassa jotain hämärää – yleensä kehittämässä jotain asetta tai järjestämässä kyseenalaisia vedonlyöntiturnauksia – on zaibatsuhommat kyseessä. Näillä tyypeillä nimittäin riittää resurssit organisoida valtavia turnauksia syrjäisillä yksityissaarilla ja ylläpitää kymmeniä laboratorioita kehittämässä superaseita ihmiskokeilla sekä tarpeeksi valtaa lahjoa ja uhkailla viranomaisia pitääkseen tämän kaiken piilossa, silminnäkijät likvidoidaan. Ja ennen kaikkea moraaliset ongelmat eivät heitä vaivaa, kun valta ja raha ovat kyseessä.
Moderni Zaibatsu pomo
Tappelumangojen puolella yleinen kuvio on, että eri zaibatsut ratkaisevat keskinäiset ongelmansa palkkaamalla taistelijoita, ja turnauksen voittaja voittaa kaiken. Kengan Asurassa on tämä kuvio – tosin se sijoittuu nykyaikaan ja zaibatsut ovat hajonneet, mutta ihan tavalliset yritykset jatkavat tätä hienoa perinnettä soppareiden laadinnasta taistelukehässä. Killing Bitesissä vanhan koulukunnan zaibatsut ovat vielä voimissaan ja meillä on vain neljä osanottajaa. Paras ja tunnetuin esimerkki zaibatsujen turnausten järkkäämisinnokkuudesta on tietysti Tekken.
Killing Bites osaa toisenkin tärkeän zaibatsuaspektin: salaiset ihmiskokeet. Viinilasi kädessä tavallisten ihmisten tappelemisen seuraaminen on käynyt tylsäksi, joten fyffeä käytetään sitten siihen, että kehitetään heistä turritaistelijoita. Muissa sarjoissa meidän teinipäähenkilöillä on myös paha tapa törmätä zaibatsujen koelabroihin ja päästä selville suuresta salaliitosta. Elleivät he itse ole koelabroista karanneita Zetmaneja jotka hakevat kostoa. Ainahan meillä ei ole tosiaan mitään turnauskuviota juonena, jolloin zaibatsut kehittävät ihmisaseita ihan vain rahan takia ja vastuksiksi päähenkilölle.
Zaibatsut hoitavat yleensä virkaa joka on tavallisesti länsiviihteessä kuulunut valtiolle tai armeijan salaisille yksiköille. Länsimaissa on tupattu erikoistumaan yritystoiminnassa, eikä ole nähty järkevänä että sama yritys hoitaisi esim. lääke-, logistiikka- ja pankkitoimintaa sekä raskasta teollisuutta ja media-alaa ja samalla omistaa pienen yksityisarmeijan. Tietysti vanhoina hyvinä aikoina Suomessakin yrityspatruunat pistivät pieniä kyliä omine kouluineen ja terveyskeskuksineen pystyyn, mutta se on vielä kaukana zaibatsutoiminnasta ja heidän vaikutusvallastaan.
Koska zaibatsut olivat oikeastaan hyvä juttu vain, jos satuit syntymään oikeaan perheeseen, ja todella haitallisia kaikkien muiden kannalta, jenkit pistivät sodan jälkeen stopin tällekin hauskuudelle. Monopolit menivät ja yrityksiä pilkottiin, talous piristyi ja demokratia nosti päätään. Nykyään puhutaan keiretsuista, joka on löyhä määritelmä yritysryppäille, joita zaibatsuista jäi jäljelle, tai yritykset ovat muulla tavoin paisuneet hämäriksi monimuotoisiksi konsernihimmeleiksi. Ja nämä ovat kaukana siitä mahtavuudesta mitä zaibatsuilla oli, mutta he toimivat edelleen nykyaikaisen puolipahiksen roolissa sarjoissa.
Kokoushommissa. Yleensä zaibatsun ylin pomo suosii perinteistä japanilaista pukeutumista puvun sijaan.
Zaibatsu/keiretsu/sisäsiittoinen yritysrypäskulttuuri on ylipäätään vaikuttanut Japanin talouteen näkyvästi ja sitä kautta heijastuu myös viihteeseen. Kun yritys ostaa palvelut aina joka tapauksessa tytäryhtiöltään tai kaverizaibatsun tytäryhtiöltä, ei kilpailua pääse syntymään, asiat eivät kehity eivätkä japanilaiset valtaa ulkomaan markkinoita tällaisilla kähmintätaktiikoilla. Saati sitten että ulkomaisilla yrityksillä olisi tilaa toimia näissä kuvioissa. Tämä kulttuuri mahdollistaa myös kuuluisat salaryman-uraputket saman yrityksen palveluksessa; kun yhdet hommat on nähty niin saman yrityksen sisällä helppo siirtyä tuoreisiin tehtäviin uudella toimialalla.
Zaibatsuja ei täysin yksiselitteisesti pysty erottamaan, sillä he sekoittuvat viihteessä usein perinteiseen klaanimenoon, jossa nuoret suorittavat aikuistumisriittiään ravistelemalla vanhoja arvoja. Tai sitten zaibatsun edustajia ei pysty erittelemään sen suhteen, oliko tämä yritys osa suurempaa ylhäältä johdettua rypästä vai yksittäisten yrityksen liittouma. Eikä silläkään ole hirveästi ole väliä onko sadistinen yläluokkaan kuuluva zaibatsun tytäryhtiön johtaja tai jonkun yksittäisen yrityksen perijä tai joku virkamies.
Mielenkiintoista on se, että toimiiko pahiksen roolissa zaibatsu, oma tai vieras valtio vai armeijan sotilasjunttamainen toiminta. Jenkeissähän on vallallaan kertomus korruptoituneesta valtionhallinnosta, jolloin valtio on hyvä pahiksen rooliin. Suomessa taas yksittäisellä yrityksellä ei ole tarpeeksi resursseja kunnon pahistoimintaan, jolloin tarvitaan vähintään pari ministeriä mukaan että hämäräbisnekset rullaavat. Japanissa taas on hyvät perinteet näistä megakorporaatioista, jotka eivät jäykkyytensä vuoksi ole kovassa huudossa nykyäänkään. Paras ja helpoin vihollinen on tietysti vieras valtio, terroristit tai yakuzat, mutta ne ovat aika tylsiä pahiksia. Zaibatsuissa on sellaista vanhaa hyvää jämäkkyyttä, eivätkä he välttämättä ole täysin mustavalkoisia pahiksia.
Ei kommentteja ;___;