Isekai-sarjat
Isekai-termi yleistyi erityisesti länsimaisten katsojien piirissä viime vuoden aikana, ja se on ilmeisesti myös peruskauraa suoraan sarjojen nimissä Japanin maassakin. Termit eivät yleisty sattumalta, vaan ne kuvastavat ilmiöitä. Isekai tarkoittaa hyvin vapaasti käännettynä toista maailmaa, ja yhtä vapaasti tiivistettynä se tarkoittaa sarjoja, joissa päähenkilö päätyy toiseen maailmaan. Tällainen käsitehän kattaa joka toisen animesarjan, joten on syytä tarkentaa, mistä on kyse.
Animen päähenkilöt ovat toki aina päätyneet toisiin maailmoihin. Se on todella oivallinen lähtökohta seikkailulle päätyä johonkin uuteen ympäristöön. Isekai kuitenkin viittaa hyvin tietynlaiseen ympäristöön, joten ei kannata nolata itseään kutsumalla Inuyashaa, Escaflownea tai aikamatkustajia isekai-sarjoiksi. Termiä ei oltu tuolloin edes keksitty saati käytetty, vaan kyseessä on uusi ilmiö, jolloin sitä kannattaa käyttää vaan uusiin sarjoihin. Isekai-sarjat ovat niitä, joita puolitoista vuotta sitten kutsuin MMORPG-sarjoiksi paremman puutteessa, mutta eivät välttämättä rajoitu näihin. Tämä blogaus voisi olla hyvin uusinta tuosta kirjoituksesta uusilla sarjoilla höystettynä, mutta keskitytetään tällä kertaa ilmiöön.
Jos puolitoista vuotta sitten kirjoitin, että MMORPG- eli isekai-sarjoilla tarkoitetaan niitä, joissa päähenkilö – yleensä mies – päätyy fantasiamaailmaan, jossa magia ja miekat hallitsevat, niin nyt niillä menee kovempaa ja uutta tavaraa on mahtunut genreen. Tällöin on hyvä tarkistaa mistä on kyse. Nämä fantasiamaailmat toimivat pelien ehdolla: meillä on classit, kategoriat hahmoille kuten tankki, (musta-/valko)maagi, dps, ja muuta perinteistä RPG-kaavaa noudattelevaa. Hahmot voivat jopa suoraan tehdä questeja, joilla edetä maailmassa, ja lähes aina hahmot hyötyvät esineistä. Esineistä hyötyminen on oikeasti erottava juttu, koska esimerkiksi perusshounenissa hahmon kasvun pitää tulla aina sisältä päin ja miekka voi kasvaa vain sen seurauksena.
Goblin Slayer -seikkailijoiden kiltahuoneella.
Mitä tein pikaista taustatutkimusta, niin eroa sarjoihin tehdään sillä, miten päähenkilö päätyy maailmaan. Jäikö jumiin peliin (Sword Art Online, Log Horizon), reinkarnoitui pelimaailmaan (Konosuba) vai jollain muulla tavalla (No Game No Life). Jos hahmo kuolee, niin kuoleeko hän oikeasti, vai onko sarjassa respawnit niin kuin pelissäkin? Mutta jos tarkastelemme ilmiötä kokonaisuutena, niin yllä oleva on lähinnä sarjojen nyanssieroja.
Oikeampi kysymys on, miksi nyt? RPG-videopelit eivät ole uusi ilmiö eivätkä sitä ole myöskään (MMO)RPG-pelit. Vaikea uskoa, että nämä sarjat ratsastaisivat kyseisten pelien menestyksellä – siitä oli ehkä kyse silloin, kun .hack julkaistiin. Siinäkin sarjassa oli scifi-näkökulmaa, kun taas nykyiset isekai-sarjat eivät nyt hirveän villejä kuvia tulevaisuudesta maalaa kun virtuaalilasit ovat arkipäivää, pikemminkin ne ohittavat kokonaan teknologiapuolen siitä, miten joku voi päätyä virtuaalimaailmaan jumiin. Tästä pisteet Sword Art Onlinelle, se edes vaivautui miettimään pelimaailman ulkopuolista teknologiaa.
Taisin jossain vaiheessa lohkaista, että pelimaailma tarjoaa valmiin ympäristön laiskoille kirjoittajille, joilla ei ole kykyä luoda omaa maailmaansa. Sen kun vain tunget oman voimafantasian sisään ylivoimaisilla kyvyillä, leveleillä tai esineillä ja keksit pari kivaa haaremityttöä healer-classeiksi. Tämä on kuitenkin laiska selitys, eikä oikeastaan selitä yhtään mitään, sillä tätähän on viihde koko ajan ollutkin.
Death Marchissa tyttöjä riittää
Luultavasti vastaus on niinkin tylsä kuin nostalgia. Sekä tekijät että katsojat ovat päätyneet siihen ikään, että yli 10-20 vuotta sitten hakatut ensimmäiset RPG-pelit ovat nyt kultaisia muistoja. Niitä voisi pelata uudelleen, mutta sitten tajuaisi kuinka kökköjä ne olivatkaan. Nykyaikaisista peleistä ei oikein nostalgiahommiin ole. Näin ollen kultaisissa muistossa on parasta uida ranobe-, manga- ja animeakselilla, jossa muistot eivät ainoastaan säily kultaisena vaan saavat kokonaan uuden loiston. Nähdäkseni varsinkin uusimmat isekai-sarjat tähtäävät juuri tähän nostalgia-akseliin. Jos Sword Art Online oli jonnejen fantasiaa että kui siistii ois jäädä peliin jumiin, niin Konosuba/Log Horizon on setien fantasiaa että näin hauskaa meillä varmasti oikeasti oli aikoinaan. Suurin osa isekai-sarjoista on nähdäkseni tätä kategoriaa, romantisoitua tai dramatisoitua pelielämää, kun itsellä ei enää ole aikaa tai halua pelaamiseen tai ei halua rikkoa hyvien aikojen illuusiota.
Itsehän nautin tästä genrestä ja tässä uusia kivoja isekai-sarjoja joihin olen törmännyt. Manga-versioita, mutta onhan näistä ranobet ja ehkä joskus animetkin.
Death March Kara Hajimaru Isekai Kyousoukyoku: Ei itse asiassa niin hyvä, mutta isekai nimessä. Hyvin perinteinen isekai-tarina, pelimaailmaan joudutaan suoraan eikä sieltä ole kiire päästä pois. Päähenkilö on täysin ylivoimainen ja kerää kunnon haaremia. Todellista voimafantasiaa.
Toaru Ossan no VRMMO Katsudouki: Ei tämäkään ole niin kovin hyvä, mutta kuvaa hyvin mistä tässä ilmiöstä on kyse, kun vanhempi mies voimafantasioi kuinka kovaa menisi videopeleissä kun pääsee hyödyntämään iän suomaa etua.
Isekai Tensei Souduki: Tämäkin kuvaa genreä todella hyvin, kun nuoreen poikaan uudestisyntyneet setämiehet vikittelee nuoria tyttöjä. Muilta osin ihan kelpo sarja.
Goblin Slayer: Ei varsinaisessa merkityksessä isekai, koska kukaan ei joudu toiseen maailmaan, mutta RPG-maailmaan sijoittuva tarina, joissa low level goblinit ovat todella perseestä. Suosikkini näistä.
Tsuyokute New Saga: Paras tarina näistä, mutta isekai eniten siinä mielessä, että demoniruhtinas uhkaa maailmaa. Demoniruhtinas on myös hyvä isekai-sarjan tunnuspiirre levutus-, class-, quest- ja dungeon-hommien lisäksi.
Olisit voinut vähän eritellä, mikä tekee hyvän, tai yleisemmin huonon isekain. Vaikka genrestä nauttisikin, eittämättä 98% siitä on kuraa tyypillisen 90% sijaan.
Erityisesti:
Toaru Ossanin olen heittänyt roskiin kerronnan heikkouksien ja juonen absurdiuden vuoksi, sillä keski-ikäinen työssäkäyvä mies ei pääse suositun MMO:n kuninkaaksi, oli sitten kuinka taidokas tahansa.
Isekai Tensei Soudoukissa ei ollut erityisen kiinnostavaa juonta. Toinen haamu haluaa rahaa ja toinen taistella, ja päähenkilö on perinyt nämä motiivit.
Goblin Slayer ei tosiaan ole isekai, eikä yleensä edes liitetä genreen, koska ei ole voimafantasia. Hyvä teos kuitenkin.
Tsuyokute New Saga oli näistä asetelmaltaan mielenkiintoisin, mutta ei oikein onnistunut pitämään vauhtia ja kiinnostusta yllä. Juoni menee yhä enemmän poliittiseen kädenvääntöön, jossa päähenkilö on altavastaaja.
Death March on oma suosikkini juonen ja erityisesti keskivertoa kypsemmän päähenkilön vuoksi, mutta kerronnan laatu on hiljattain laskenut, ja kirjoittajalla on oma death march menossa LN deadlinejen kanssa, mikä hidastaa WN julkaisua.
Näitähän sarjoja luetaan puhtaasti akateemisessa mielessä jolloin laadulla ei ole väliä. Suurin ongelmahan on liian suuret voimafantasiat, jotka voivat olla liian luontaantyöntäviä. Toisena sitten ettei tarinassa ole sitten mitään muuta ideaa kuin se voimafantasia. Kolmantena sitten ettei niissä haaremitytöissä ole mitään luonnetta. Uskon kyllä että pystyn nimeään yhden hyvän isekai-sarjan jokaista 9 todella huonoa kohtaan. Tosin otokseni kielitaidon puutteesta johtuen perustuu vaan käännöksiin, jotka ovat jo tietynlaisen suodatuksen käyneet läpi.
Ossan on juuri tätä voimafantasiaa, kokemus ja älykkyys voittavat käytetyn ajan, vaika eihän tavallisesti niin mene peleissä ilman cash shoppia. Mutta antaa fantasioida että niin kävisi. Olen kyllä itsekkin dropannut, sillä se alkoi varsin nopeasti toistamaan itseään.
Tensei Soudoki ei tosiaan ole mikään hyvä ja on sössinyt asetelemansa. Odotan että siitä tulisi parempi.
Goblin Slayer on kyllä mielenkiintoinen. Jos mangassa olisi yksi sivu lisää, jossa päähenkilö syntyisi uudelleen tuohon maailmaan, se olisi täysiverinen isekai sarja, joka kritisoisi muiden isekai-sarjojen naiiviutta.
Tsuyoukute New Sagassa itseasiassa pidän poliittisesta käden väännöstä, koska ei pelkkä demonien turpaanveto kovin pitkälle sarjaa kanna.
Death March lopahti vähän homonculus-torniarkissa ja sitten tuli pari ”filleri” lukua, niin itsellä on sarja tauolla odottamassa että tulisi enemmän luettavaa yhdeltä istumalta.
Olethan Shirou no Koukoun Monogatarin tarkistanut? Mukavan isot sotakuviot siinä, vaikka muilta osin ei ehkä niin loistakkaan.