Syksy 2016 Alku

Syksy 2016

Katsomislistalla

• Drifters
• Ajin
• Haikyuu!
• Hibike! Euphonium
• Mobile Suit Gundam: Tekketsu no Orphans
• Shuumatsu no Izetta
• Fune wo Amu
• Stella no Mahou
• Yuri on Ice
• Watashi ga Motete Dousunda
• 3-gatsu no Lion

Dropped

• Girlish Number

Hibike! Euphonium jatkuu todella kivana ja ihanana, Reinan käytös on oikeasti muuttunut ja sarja tuntuu etenevän. Sinänsä tyhmää että tällaistakin piti pelätä, mutta KyoAni on monesti kussut näinkin simppelit asiat. Klubidraamassa on kyllä edelleen vähän liioittelun makua, mutta ihan sama jos sen avulla saadaan kätevästi uusia hahmoja esiteltyä ja vanhoihin lisää syvyyttä.

Kovat odotukset löytyy Gundamin teräsveriorpojen jatkokauteen, mutta en ole vielä sarjaa aloittanut, koska se toimii paremmin isoissa paloissa. Törmään kyllä varmasti spoilereihin ja sitten harmittaa, mutta tärkeintähän ei ole mitä tapahtuu, vaan miksi ja miten tapahtuu. Mitään odotuksia taas ei ole Ajinin jatkokautta kohtaan, mutta jos tämäkin kausi viihdyttäisi olut kädessä muutaman tunnin. Haikyuun kolmoskaudellakin jatkunee hyvä meno ja sitä voi katsoa selvinkin päin.

Uusista tuttavuuksista Fune wo Amu on suosikkini. Urheilusarjat inspaavat pyöräilyyn ja lentopalloon, mutta minkälainen sarja inspaa tietosanakirjan lukemiseen? Todella aikuinen sarja hyvin erikoisesta alueesta, ja se toimii. Voi olla, että olen mennyt Freudin lukemisesta pilalle ja sanojen merkitykset sytyttävät minua liikaa. Mutta ihan sama, kauden paras sarja kunhan romanssi ei vie liikaa tilaa. *

3-gatsu no Lion kannattaa katsastaa jos aikuisempaan makuun sarjat kelpaavat. En tiedä mitä sarja tulee olemaan, tuskin ainakaan kovin intensiivistä shougin peluuta. Sarjan teema näyttäisi olevan päähenkilöiden vanhempien kuolema, mikä kuulostaa paljon synkemmältä kuin sarja itse asiassa on. Ikävistä asioista, mutta ovat ne silti ikäviä asioita, tuntuisi olevan sarjan viesti. Toivottavasti sarja jatkaa ensimmäisten jaksojen rauhallisella linjalla.

Ihanat maaniset silmät

Drifters kannattaa tsekata, jos Hellsing maistui aikoinaan. Samaa ultraväkivaltaa tiedossa, mutta ei vampyyreillä vaan fantasiamaailmassa. Valitettavasti haltiat eivät ole yhtä tyylikkäitä kuin vampyyrit eikä örkeissä ole sitä samaa ytimekkyyttä kuin natseissa, jolloin Drifters ei ole ollenkaan niin vaikuttava kuin Hellsing. Hahmot ovat historiasta tuttuja, joten yleissivistys laajenee huomattavasti, kun pitää iskeä wikipedia tulille. Alku on myös kökkö, mutta tarina paranee jatkossa.

Shuumatsu no Izetta näytti kuvauksen ja parin ekan jakson jälkeen todella unohdettavalta toisen maailman perusfantasialta (näitä riittää varsinkin mangapuolella) sekä halvalta Valkyria Chronicles -kopiolta tankkeineen. Sitten tuli kolmosjakso, jossa olikin erittäin piristävä tyttö vastaan tankit -kohtaus ja odotukset sarjaa kohtaan nousivat huimasti. Tällaisia taistelukohtauksia lisää ja pari yllättävää ja erikoista juonenkäännettä politikoinnin puolella ja tämä sarja voi olla jopa hyvä.

Watashi ga Motete Dousunda on melko kehno käänteishaaremisarja. Pojat ovat huonoja ja päähenkilötytön ainoa vetonaula on se, että se on fujoshi. Sarjaan liittyy myös se, että kansa raivostui kun tyttö pääsi poikien suosioon vasta laihduttuaan. Kansan raivo paljastui taas vähän laihaksi: kaikki pojat olivat tunteneet tytön ennestään, ja vain yksi pojista paljastui kusipääksi joka oli ennen dissannut tyttöä lihavuudesta mutta laihtumisen jälkeen alkoikin kiinnostaa. Yksi oli vastaavasti unelmapojuyde kelle paino ei merkannut mitään. Vaikea uskoa että sarja pysyisi kyydissä kauden loppuun asti.

Yuri on Ice eli homopojat jäällä lienee kauden puhutuin anime, ja on siinä muutakin kuin homostelua. Kyseessähän ei ole urheilusarja, sillä urheilusarjat kertovat nuorten tiestä huipulle ja Yuri on Ice alkaa huipulla olevista aikuisista. Näyttää kuitenkin siltä, että luistelun kanssa ollaan jonkun verran tosissaan eikä se jää sivuosaan niin kuin uinti Freessä. Kun tämä urheiluaspekti on lisättynä shoujomangamaiseen kerrontaan (paitsi siis että päähenkilötyttö onkin päähenkilöpoika), niin Yuri on Ice on oikein mukava sarja.

Stella no Mahou on 4girls1club, jossa tehdään peliä. Ekojen jaksojen perusteella sitä tehdään jopa yllättävän tosissaan, mutta kyseessä ei silti ole mitään syvällistä tai hienoa ja sarja on hädin tuskin 4girls1club-sarjojen keskitasoa.

Girlish Numberissa kaikki hahmot olivat tosi ikäviä ja huumori kummelitasoa. Hohottavilta tuotantosediltä puuttui vain hassut hatut päästä. En usko että ”hei mitä jos seiyuut oiskin itsekkäitä ämmiä ja kaikki äijät tyhmiä ja välinpitämättömiä”-idea kantaa kovin pitkälle ja omalla kohdalla ei kahta jaksoa pidemmälle.

* Koska psykologiaa koskevat jutut ovat olleet suosittuja blogissa ja niitä on toivottu lisää, niin voisin avata miksi Freud oli innostunut sanoista. Freudilainen lipsahdus on sitä, että sekoitat sanoja, yleensä viattoman sanan seksuaaliseen. Freudin kirjat ovat täynnä tätä sanoista ”burgerointia” (tieteeksi vähän vaikea kutsua), jossa Freud tarttuu potilaansa sanomaan sanaan, jäljittää sen alkuperän ja vertailee sanan käyttötarkoituksia eri yhteyksissä. Joskus ne ovat aika villin kaukaa haettuja, jotta sanoille saadaan seksuaalinen merkitys, mistä Freudia on kritisoitu mielestäni ihan syystä. Freudin ensimmäiset kirjat keskittyivätkin tähän, ja ovat ihan vakuuttavia esityksiä kunhan koskevat jotain yleistä aluetta kuten huumoria vitsien muodossa, koska nehän ovat ihan oikeasti pitkälti alapään juttuja. Sanojen korostaminen on aina ollut erityisasemassa psykoanalyysissä ja varsinkin Lacanin koulukunta painottaa tätä. Tämä on myös se syy, miksi psykoanalyysi on parempaa kulttuurin tulkinnassa kuin potilaan hoitamisessa – on toki hienoa salapoliisityötä jäljittää potilaan sanayhdistelmästä jotain merkittävää jopa useamman kielen kautta tai vetää unista tulkinta sen perusteella, että joku sana voidaan liittää komponenttien perusteella penikseen (käärme ym. ulkomuotoon pohjaavat tulkinnat ovat aika vauvelitasoa)[symbolisella tasolla toki vahingoittavat symbolit liitetään penikseen], mutta onko tästä mitään iloa potilaan mielenterveyden kannalta. Sen sijaan kirjailijan teokseen tällä saadaan mahdottomasti lisäsyvyyttä. Mutta ei hätää, Fune wo Amua voi katsoa rauhallisin mielin, koska se on oikeasti vain sanakirjoista.

Kategoria: Kaudet