Kesä 2016 Päätös
Hyvät
- Shokugeki no Souma S2
- Mob Psycho 100
- Nejimaki Seirei Senki: Tenkyou no Alderamin
Keskinkertaiset
- Arslan Senki: Fuujin Ranbu
- Handa-kun
- Qualidea Code
- Hitori no Shita – The Outcast
- Macross Delta
Varastossa:
- Amanchu!
Dropped
- Orange
- Regalia – The Three Sacred Stars
- New Game!
Alderamin oli kauden suosikkini, koska se meno vain parantui sarjan edetessä. Oli myös erittäin virkistävää katsoa seinen-fantasiaa, jossa pahoja ja ikäviä asioita sattuu. Parasta viihdettä, joka osuu omaan makuhermooni täysin. Itse sarjassa ei sinänsä mitään taiteellisia saavutuksia tehdä, etkä menetä todellakaan mitään, vaikka tämän sarjan skippaisitkin.
Mob Psychosta kuoriutui vähän heikon alun jälkeen yksi kauden lempisarjoistani. Huijarimestari jäi vähän sivummalle, (ja oli lopussa jopa hyvä tyyppi) ja päästiin keskittymään huomattavasti parempiin asioihin. Mob Psycho on yhtä hyvä kuin One Punch Man, ellei jopa parempi, koska meillä on huumorin ja näyttävien tappeluiden lisäksi oikeasti tarina ja kehittyvä päähenkilö sekä kipeitä ihmissuhteita. En tiedä perustuuko One Punch Manin selvästi suurempi suosio tappeluiden runsauteen vai siihen että se on enemmän parodiasarja kuin Mob ja ennen kaikkea parodioi tutumpia asioita. Psyykkisiin voimiin perustuvat sarjat ovat kuitenkin nicheosastoa, eivätkä synkät kasvukivut ole sitä helpointa settiä. Mobissa on kuitenkin itselle juuri sitä, mikä jäi One Punch Manista uupumaan, eli jotain vähän enemmän kun tappeluita ja gag-kohtauksia.
Shokugeki no Souma on parasta shounenia, mutta tämänhän te jo tiesitte. Amanchua! en ehtinyt katsoa loppuun, mutta olen erittäin varma että tulee hetkiä jolloin haluan katsoa iyashikei-sarjoja.
Qualidea Code ansaitsee Quality Code -lempinimensä, sillä ei ainoastaan animaatio romahtanut alkujaksojen jälkeen vaan kaikki muukin alkoi tapahtua vasemmalla kädellä. Kohtaukset poukkoilivat sinne ja tänne. Välillä oltiin vakavia ja välillä kieli poskella huumorisarjana. Sarja olisi voinut toimia ja olla jopa hyvä sarja jos olisi selkeästi valittu jompi kumpi. Kieli poskella tästä olisi voinut tulla hyvä Code Geassin, Valvraven ja Cross Angen perillinen, ja vakavalla otteella tyylikäs dystopia-scifisarja, mutta nyt lopputulos oli jotain mitä oli välillä jopa tuskallista katsoa. Sarjalla oli hetkensä kiitos hyvien hahmojen, mutta ei tätä kenellekään kehtaa suositella eikä kukaan tätä muista ensi vuonna tai edes ensi kuussa.
Handa-kun ei varsinaisesti kovin hyvä komediasarja ollut, mutta kun ei ollut muutakaan katsottavaa. Ja oli se välillä ihan hauskakin. En nyt kuitenkaan kehtaa huonoihin laittaa, koska ei sarjassa varsinaisesti mitään kovin huonoakaan ollut.
Arslan Senkin jatkokaudessa ainoa tavallisuudesta poikkeava juttu oli vain 8 jakson mittainen kausi. No mieluummin näin kuin 12 jaksoa joista 4 filleriä tai kiireellä tehtyjä. Menestyksen puutteesta tuskin on kyse vajaan kauden selityksenä kun Japanissa sai telkkarista katsoa vähän väliä Kalafinan haastatteluja ja mainoksia ED-biisistä.
Macross Delta petrasi lopussa todella paljon. En oikeastaan tiedä mikä Deltassa oli syynä siihen, ettei tullut edes mieleen listata sitä hyviin. Tuotantoarvot olivat kohdallaan, sarja oli kaikin puolin hyvä ja hiottu: Delta näytti koko ajan hyvältä, hahmot oli mietitty loppuun asti, tarina eteni, tuulikansa oli todella hyvä pahisporukka, Miragen puolesta tuntui pahalta, Freyja oli söpö, muut idolitytöt kivoja – varsinkin hakkeri – ja toimintakohtaukset olivat ok. Jotain jäi yksinkertaisesti puuttumaan. Sarja oli luultavasti liiankin hiottu, se ei ottanut riskejä, mikä johti ilmeisesti tylsyyteen. Aikaisemmat Macrossit olivat kuitenkin rosoisia eikä pikkuasioiden annettu haitata, vaan mittakaava oli suuri.
The Outcast on kiinalainen taistelulaji-shounen, jonka nostin kauden roskaviihdekatsottavaksi. Jos genre ei ole tuttu, niin tämän animen kautta siihen voi lähteä tutustumaan. Kiinalaisessa (ja korealaisessa) shounenissa meillä on martial arts -alamaailma, johon tavallinen päähenkilö joutuu mukaan. Tavalla tai toisella hänellä on kuitenkin massiiviset chi-varastot ja tappelut menevät niin kuin shounen-tappelut menevät. The Outcast on yllättävän hyvin tehty ottaen huomioon, että tällaiset sarjat eivät ole mikään kärkihanke kellekkään.
New Gamessa tuli joka jaksossa niin paha mieli etten pystynyt katsomaan sitä loppuun. Paha mieli tuli siis siitä, että uskottava työpaikkaelämä oli pilattu turhanpäiväisillä jutuilla eikä sarja ollut uskollinen mangalle. Olisi kannattanut olla, sillä poikkeavat kohtaukset ovat yksiselitteisesti huonoja ja turhia, eivätkä tuo mitään erilaista näkökulmaa hahmoihin.
Regalia – The Three Sacred Stars arvostelin kovin sanoin aloitusblogauksessa, ja itse asiassa sarjalle kävi niin että tuotantoryhmäkin droppasi sen. Regalia yrittää tulevalle kaudella uusiksi. Sinänsä erittäin mielenkiintoista ja poikkeuksellisesta että peli vihellettiin kokonaan poikki ja aloitetaan alusta eikä vedetä katkeraan loppuun asti. Positiivinen asia, sillä sarjassa on potentiaalia.
Orange-elokuva tuli katsottua lentokoneessa Japanin matkalla. Anime on tehty päin helvettiä kun sitä vertaa elokuvaan. Yleensä leffat ovat huonompia kun sarjat, koska ne ovat lyhyempiä ja niitä joudutaan tiivistämään. Animen vahvuutena on pituus, jolloin hahmoja, jotka ovat varsinkin Oragen kaltaisissa teoksissa erittäin tärkeitä, pystytään kuvaamaan paremmin. Anime kusi tämän jo ensi metreillä, animessa päätyttö vaikuttaa tyhmältä ja suoraan sanottuna vammaiselta. Elokuvassa on hyvin kuvattu, että hän pelästyy kirjettä ja on hyvin ujo. Näitä pieniä eroja riittää, toinen hyvä esimerkki on pesäpallokohtaus, jossa animessa kirjeessä kerrotaan mihin kohtaan pitää lyödä. Elokuvassa kirjeessä on vain että usko itseesi, ja Nao onnistuu voittamaan pelkonsa ja kehittyy hahmona. Animessa hän pysyy tylsänä idioottina joka voitti huijaamalla. Myös aikaskippailu on jaksotettu päin helvettiä ja koko homma toteutettu huonommalla tavalla, mutta minun pitäisi kirjottaa oma blogaus aiheesta jos alan virheitä enemmän erittelemään, joten näin kausiblogauksessa todettakoon, että dropatkaa anime ja katsokaa Orangen elokuvaversio. Se on erittäin hyvä.
Ei kommentteja ;___;