Sinisilmäinen samurai

Turusen Masan pitäisi olla kaikille japaniharrastajille tuttu mies, sillä hän on laajalti tuttu myös normoille. Valistuneimmat blogin lukijat tietävät hänet Genjin tarinoista. Nykyisin samurainimellä Marutei Tsurunen kulkeva herrasmies teki melkoisen saavutuksen päästessään Japanin parlamenttiin ensimmäisenä ulkomaalaisena. Ja eipä tuossa parlamentissa ole vieläkään varsinaisesti tunkua gaijineiden suhteen.

Nykyisin eläkkeellä oleva Tsurunen keskittyy kirjoittamaan ja elämään unelmaelämää Japanissa japanilaisen vaimonsa kanssa kunnon Honkarakenteen talossa, kun japanilaiset talot ovat kuulemma vähän hökkeleitä. Sinisilmäinen Samurai on Tsurusen kirjoittamat muistelmat, keskittyen tarkemmin Tsurusen yksityiselämään, sillä ilmeisesti Tsurusen poliittisesta urasta on jo kirja kirjoitettu jonkun japanilaisen toimesta. Tämän lisäksi yli 10 vuotta sitten on ilmestynyt hänen kirjoittamanaan kirja ”Martti Turusen japanilainen elämä”, mutta tämä teos ei ole minulle tuttu. Tsurunen uhkailee kirjoittavansa lisää, mutta Sinisilmäinen Samurai tuntuisi olevan kuitenkin kattava kokooma hänen saavutuksistaan sekä politiikassa että yksityiselämässä.

Kirjassa on mielenkiintoinen alkuasetelma, koska Tsurunenhan on aika ristiriitainen henkilö. Hartaasti uskonnollinen Tsurunen saapui Jumalan johdatuksesta Japaniin tekemään lähetystyötä. Hän löysi japanilaisen naisen, erosi vaimostaan ja lähetti hänet kolmen pienen lapsen kanssa takaisin Suomeen. Melkoinen temppu uskon mieheltä, sillä mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin kristityissä piireissä avioliiton pitäisi olla pyhä ja perheen tärkeä. Ja näin ei-uskonnollisesta näkökulmasta myös tosi paskamainen temppu, elatusapuunkaan ei riittänyt rahaa. Jokainen tehköön omat päätelmänsä Tsurusen kootuista selityksistä, itse hän puhuu Jumalan johdatuksesta, mutta yleensä puhutaan aivan jonkun muun johdatuksesta kun vaimo vaihdetaan uudempaan versioon.

Kirjan paras anti on japanilaisen elämän kuvaaminen suomalaisen näkökulmasta. Harmillisesti se ei mennyt ihan sille tasolle mitä toivoin, eli syvälliseen Suomen ja Japanin vertailuun. Taso onkin enemmän sitä, mitä selität sukulaisille Japanin matkan jälkeen. Mutta kyllä sieltä helmiäkin löytyy, kuten pieniä jänniä faktoja. Koska Suomessakin aukioloajat puhuttavat, niin mieleen jäi erityisesti se, kuinka Tsurusen tullessa Japaniin kaupat olivat pidempään auki, mutta nykyisin aukioloajat ovat kaventuneet. Erikoisliikkeiden lisäksi perusruokakauppojenkaan ei kannata pitää niin pitkään kuin ennen, koska konbinit vaan jyräävät.

Toinen hyvä maininta japanilaisesta maailmanmenosta on se, miten työllisyysprosentti pysyy korkeana, kun joka ikinen lasku käydään keräämästä ovelta ovelle, oli se sitten sähkö-, kaasu-, maitojakelu- tai sanomalehtimaksu. Ilmeisesti kotiäideillä on aikaa ottaa näitä vastaan, mutta ei tämä varsinaisesti tehokasta toimintaa ole. En tosin tiedä nykytilasta, ei ollut ihan selvää koskivatko nämä muistelot vain Tsurusen alkuaikoja Japanissa vai oliko kommentti yleisellä tasolla. 50 vuodessa ehtii moni asia muuttua.

Parasta japanilaista luettavaa on myös Tsurusen kuvaukset japanilaisesta estetiikasta ja japanilaisten ihmisten suhtautumisesta asioihin. Tsurunen tiivistää japanilaisen kauneuskäsityksen sanoihin ”hillitty, hienostunut tai kultivoitunut”, poikkeuksena keisaripalatsin loisto ja naisten kimonojen värikkyys. Tsurunen kirjoittaa myös paljon japanilaisten luonnon rakastamisesta ja Japanin luonnon jakautumisesta kahteen osaan: vuoriin ja mereen. Tsurunen itse on perehtynyt vuoriosuuteen ja kirjassa on melko pitkiäkin kuvauksia vuorivaelluksista. Tsurunen oli eturivissä katastrofikomitean puheenjohtajana 2011 tsunamin sattuessa. Japanilaiset kävelivät tyynesti kotiin töistä pitkäkin matkoja kun Tokiosta meni sähköt. Kohtaloon alistuminen on japanilaisessa ajattelussa keskiössä Tsurusen mukaan.

Japanin politiikkaa Tsurunen kuvaa likaiseksi korruptiopeliksi. Tämä ei ehkä yllätä, mutta se taas yllätti, että Japanin parlamentissa on tapa mölytä ja perseillä puheenvuorojen aikana. Oletin sivistyneempää menoa enkä päälle huutelua Japanissa, mutta ilmeisesti kohteliaisuus ei yllä politiikkaan asti. Tsurunen edisti vihreitä arvoja politiikassa ihan hyvällä menestyksellä, mutta politiikkaa käsittelevät kappaleet keskittyivät vaalityön ja sen ankaruuden kuvaukseen ja hallituspuolueiden haukkumiseen, joten ihan hirveästi niistä ei saanut irti. Japanin politiikasta lukisi mieluusti vähän tarkemminkin kuin lyhyitä uutisjuttuja jenkkitoimittajilta.

Kirjasta kävi ilmi myös syy siihen, miksei Genjin tarinoita käännetty loppuun. Tsurusen ammatti englannin kielen opettajana Japanissa toi niin paljon englannin kielen vaikutteita käännökseen, että nelososa sai Otavalta pakit. Englannin opetus on onneksi jäänyt, mutta Tsurusen kirjoittama suomi on silti aika yksinkertaista, mikä tekee kirjasta vähän oudon, mutta helposti luettavan. Kovin älykkääksi kirjaa ei voi sanoa, käteen jäi oikeastaan fiilis vanhasta jääräpäästä joka voivottelee maailman nykymenoa ja haikailee mennyttä. Mangakin oli satumaailmoihin pakenemista kun vanha samuraihenki on hyljätty ja ennen kaikki oli paremmin. Ironisesti nykymaailman rappion merkkeihin kuuluvat hänen mukaansa myös lisääntyneet avioerot.

Tsurunen korostaa myös sitä kuinka erinomaisesti hänellä nyt menee, on terve ja kovakuntoinen, ja miten kaikki ihmissuhteet ovat kunnossa ja kuinka merkittävä hän onkaan, välissä pieniä virheiden myönnytyksiä tyyliin ”olisinhan minä voinut paremmin tuon asiaa hoitaa, mutta kun en pysty poistamaan korruptiota maailmasta”. Tuntuu että tämä kirja on ennen kaikkea kirjoitettu hänelle itselleen, hänen ylistyksekseen ja hänen kärsimystensä glorifioimiseksi. Mieleen jäi erityisesti kohtaus, jossa lapset ensimmäisestä avioliitosta ovat lomalla Japanissa ja vaelluksella vuorilla, jossa Tsurunen tenttaa heiltä, että ovathan he ok tämän kanssa että hän hylkäsi heidät. Pakomahdollisuutta vailla olevien lasten vastaukset ovat sellaisia, että Tsurunen on varmasti halunnut kuulla juuri sellaiset vastaukset.

Suosittelen varauksella, kirjassa on kuitenkin todella paljon mielenkiintoisia havaintoja japanilaisesta menosta.

Kategoria: Yleinen