Talvi 2016 Päätös

Hyvät

• Kono Subarashii Sekai ni Shukufuku wo!
• God Eater
• Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu
• Gundam: Iron-Blooded Orphans

Keskitasoa:

• Osomatsu-san
• Boku Dake ga Inai Machi
• Dimension W
• Haikyuu!!
• GATE
• Dagashi Kashi

Huonot:

• Utawarerumono: Itsuwari no Kamen

Dropattu:

• Musaigen no Phantom World
• Divine Gate
• Active Raid

Utawarerumono, haluan elämästäni 25 jaksoa takaisin. Koko ajan odotin että jotain tapahtuisi tai että minut palkittaisiin lopussa, mutta ei. Palkinto oli se, että taustajuonta paljastettiin ja sitten se unohdettiin täysin. Ohjaus kusi ja pahasti, yksi typerä ja yli pitkä pelimainos. ”25 jaksoa, onhan meillä tässä aikaa… oho hups” Olisin onnellisempi jos olisin vetänyt nostalgiasetit vanhemman animen kanssa.

Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu. En ollut täysin tyytyväinen Rakugon viimeisiin jaksoihin, tuntuivat tulevan vähän puskasta ja ilman selityksiä. Pelkään että jatkokausi tulee olemaan yhtä epävakaista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Rakugon menneisyys-arc on parasta näkemääni draamaa. Ehkä vähän voisi haukkua siitä että joseissa naiset ovat aina niin kamalia, mutta siitä huolimatta erittäin vahvaa tarinankerrontaa, suuria tunteita ja vaikeita ihmissuhteita. Tai ehkä josein naiset kamaluudessaan ovat juuri surullisen rikkinäisiä hahmoja, joihin on kaikesta huolimatta helppo tarttua ja rakastaa. ”Ei tehnyt mitään väärää” ja sitä rataa, paitsi oikeastaan todella paljon väärää teki, mutta sellaista tapahtuu. Rakugo itsessään on jonkin verran kiinnostavaa, mutta varmaan suurempi tekijä on se, että se on menneen maailman asioita, jolloin tarinaan saadaan tiettyä haikeutta, mikä ei kuitenkaan ole jääräpäistä ja noloa menneisyyteen takertumista. Kellään ei ole helppoa ja vaikeinta on aina kaikilla.

Dagashi Kashi oli aika lailla Sayan varassa hahmojen osalta, mutta onneksi karkkiautismi hivelee mieltä. Ei sillä että muistaisin erityisesti yhtäkään karkkia, mutta ehkä salaa elättelen toivetta, että pääsen joskus pätemään kun muistin syövereistä kaivan esiin tiukat faktat pöytään. Tai no ihan sama, katsoisin varmaan tämänkaltaista sarjaa oli aihe mikä tahansa, koska syvälle menevä suht turha tieto parasta.

Osomatsu-san oli perushyvä komediasarja. Jotkut vitsit osuivat, jotkut osuivat hyvin ja jotkut menivät täysin ohi. Kirjoittamisen arvoista lienee lähinnä sen ihmettely, miten fujoshit ovat omineet tämän sarjan. En ole aiheen asiantuntija, mutta ilmeisesti kuusi poikaa on maaginen luku. Kuusi poikaa löytyy pyöräilytiimistä ja kuusi pelaajaa on myös kentällä lentopallossa. Mielikuvitukseni ei riitä niin pitkälle, että keksisin miksi juuri kuusi poikaa miellyttää tyttöjä, enkä ole varma haluanko edes tietää.

God Eater sai lopulta 5 viimeistä jaksoaan ulos. Pakko listata hyväksi sarjaksi, koska kyseessä oli täydellinen viihdesarja. Tsekkasin MALista kommentit, joissa sarja saa huonot arvosanat jo sillä perusteella että se on peli, ja siitä että ”ihmiskunta kohtaa maailmanlopun” ei ole tarpeeksi hieno ja omaperäinen juoni. Näyttää unohtuvan, että anime ei ole korkeakulttuuria vaan viihdettä. God Eater on viihdyttävä, ohjaaja tiesi tarkalleen mitä teki sirotellessaan toiminnan, hahmokuvauksen ja taustajuonen oikeassa suhteessa toimivaksi kokonaisuudeksi. Hän ei näytä mikään kokenut konkari olevan, mutta ilmeisesti tämä sarja istui kuin nyrkki silmään. Jos on olutta jääkaapissa ja muutama tunti aikaa tapettavaksi, niin God Eater on täydellinen valinta.

Divine Gate jäi dropatuksi, oli muuta viihdettä tarpeeksi ja arvotin God Eaterin tämän edelle. Harmillisesti myös Active Raid jäi dropatuksi – sarjassa oli hyvä alku, mutta keskikohdilla alkoi tökkiä niin pahasti, etten ollut tarpeeksi motivoitunut katsomaan tätä sarjaa loppuun asti tähän blogaukseen mennessä. Active Raid oli sinänsä ihan kiinnostava ja siinä oli potentiaalia, mutta ei niin paljoa, että olisin päässyt keskivaiheesta loppuun asti. Se näytti myös listautuvan niihin sarjoihin joissa terapioidaan tekijöiden super sentai -traumoja, mikä on mielenkiintoinen teema, mutta en tiedä onko minusta tarttumaan siihen.

GATE. Tekisin varmaan itselleni palveluksen jos lukisin mangan, koska anime tökki välillä oudosti. Ainoa mahdollinen syy, mikä tulee mieleen, on kohtausten poisjättäminen. Gatessa on onneksi sen verran mielenkiintoinen aihe, että se kestää isotkin viat. En kyllä tajua, miksi tässä edes yritetään kuvata oikeata sotaa kun se on täysin yksipuolista sodankäyntiä – antaisivat nyt jousimiesten tappaa edes pari herrakansalaista, niin Gate olisi edes jotenkuten uskottava. Vähän häiritsevää katsoa kun isot miehet hakkaavat tosissaan lapsia ja ovat siitä vielä ylpeitä.

Dimension W ja Boku Dake ga Inai Machi olivat molemmat kelpo kyytiä, tempasivat mukaansa ja kunnolla. Jotain kuitenkin jäi puuttumaan niin, ettei näitä hyväksi voi haukkua. Tällaiset sarjat tarvitsevat vahvan lopun, jotta ne olisivat hyviä ja muistettavia. Mysteerit selvisivät, mutta eivät yllättäneet. Voin suositella molempia varauksetta, tuskin kukaan tulee katumaan sitä että vietti näiden sarjojen parissa aikaa. Toisin kuin esimerkiksi Utawarerumonon parissa, vieläkin sylettää.

Konosuba ei paperilla näytä kovinkaan hyvältä, mutta jos osaa parodian ja hyvät kasvonilmeet, niin mikä tahansa on mahdollista. Itseironinen miespäähenkilö ja sopivan kivat ja hölmöt tytöt ja huumoria joka vetoaa miehisyyden ytimeen, niin Konosuba on helposti kauden parhaita sarjoja. En kuitenkaan suosittele varauksetta, et missaa mitään muuta kuin helvetin hauskaa aikaa jos skippaat tämän. DxD-tason viihdettä jos ecchiä olisi ollut enemmän.

Musaigen no Phantom World. Pitänee hyväksyä, että perus KyoAni-kaava ei vaan toimi ja olla jatkossa olla nostamatta KyoAni-sarjoja, koska en jaksa joka kausi kirjoittaa siitä miten päähenkilöpoika kusee ja miten tytöt ovat typeriä ja vammaisia, eikä minkään tason animaatio pelasta tätä. Luultavasti päähenkilöpoika häiritsee KyoAnissa eniten, koska päähenkilön ylivertaisuus on älyllistä sorttia ja vastenmielistä ”ei mua kiinnosta”-asennetta. Älyllistä ylivertaisuutta vammaisiin tyttöihin nähden. Edgyä älyllistä ylivertaisuutta tyttöihin nähden, kun pojan asenne on että hei tytöt vähänks te ootte hölmöi, en mä jaksa tällasesta innostuu. Ja tätä se on ollut Haruhista asti, miksi edes yritän nostaa sarjoja jotka perustuvat siihen että päähenkilöpoika reagoi ylivilkkaseen tyttöön. Tosin KyoAni on pysytellyt tällä comfort zonella viimeiset 10 vuotta, eli kai tämä sitten toimii.

Haikyuu!! –  En taida jatkossa kirjoittaa urheilusarjojen jatkokausista mitään, koska ne ovat aina toimittaneet eikä niistä ole mitään uutta sanottavaa.

Gundam: Iron-Blooded Orphans on paras Gundam-sarja ikinä. En toki ole nähnyt kuin reilut puolet sarjoista enkä kaikkia edes loppuun asti, mutta yleisesti Gundam-sarjat ovat olleet liian sisäsiistejä ja keskittyneet parin nätin pojan ritarillisiin seikkailuihin avaruudessa. Mutta kun kyseessä on aurinkokunnan laajuinen sota, tällainen näkökulma on aika naiivia ja aivan liian kliinistä. Rautaverisissä orvoissa meillä on koko aluksen rosoinen henkilöstö mukana sodassa, joka ei ole kaunista. Kuolon uhrit eivät rajoitu zakupilotteihin. Gundameissa on aina ollut karismaattisia pahiksia, mutta McGillisin juonet ovat aivan omaa luokkaansa. Luultavasti McGillisin viehättävyys on siinä, että kyseessä on nuori hahmo, kun taas Charit ovat olleet setämäisiä. Harmillisesti päätyty Kudelia olisi voinut olla parempi, mutta mitä väliä, kun Mikazuki ja Orga olivat pääpojuina parempia kuin aikaisemmat yhteensä. Toki Mikazuki oli ehkä vähän liian psykopaatti, mutta yhdessä Organ kanssa hahmo toimi loistavasti, tai suorastaan niin kuin jokaisen päähenkilön pitäisi toimia oikeassa sotatilanteessa. Ei itkupotkuraivareita tai moraalipohdintoja, ne jääköön sivuhahmoille. Lisää uskottavuutta ja sitä kautta samaistumista erittäin paljon, kun päähenkilö yksinkertaisesti teurastaa viholliset eikä pidä puheita. Tämän kaiken keskellä veriorvot on kuitenkin ihan täysiverinen Gundam kasvutarinoineen. Ja mikä parasta, tästä tulee vielä toinen kausi. En kuitenkaan suosittele orpoja ekaksi Gundamiksi, koska jokaisen on kärsittävä Universal Century Gundameita, SEEDiä tai ORE WA GUNDAMia ennen kuin voi tähän herkkuun tarttua.

Kategoria: Kaudet