Shounen, seinen, shoujo, josei
Jostain syystä sarjojen jako eri luokituksiin on vaikea ja tunteita herättävä asia, vaikka onhan se toki keskeinen juttu tässä harrastuksessa. Olen varmaan kirjoittanut tästä jossain muodossa ennenkin, mutta tämä saattaa olla niitä hyviä ikuisuusaiheita, joista voi kirjoittaa hyvällä omalla tunnolla aina parin vuoden välein. Tällä kertaa aiheeseen inspiroi minua se, kun törmäsin graduun, jossa tutkitaan shounen- ja shoujomangan vaikutuksia kiinalaisiin sukupuolirooleihin. Kyseisessä gradussa on tulkittu jakoja eri luokituksiin hyvinkin vapaasti ja kutsuttu myös Puella Magi Madoka Magicaa taikatyttögenren dekonstruktioksi, mistä itse professorina pistäisin gradun hylkyyn. Nyt 5 vuotta myöhemmin voitanee turvallisesti todeta, että ainoa, mitä Madoka uudelleenrakensi, oli taikatyttösarjoja katsomattomien uushomojen mielikuvat taikatyttögenrestä. Lisäksi muutama viikko takaperin oli myös eräällä herrasmiesten kuvafoorumilla kiihkeä keskustelu, kun jonkun lempparisarja (Shingeki no Kyojin) ei ollutkaan useimpien mielestä kypsälle yleisölle suunnattua seineniä vaan lapsellista shounenia.
Sekaannusta varmaan aiheuttaa se, puhutaanko yllä olevista demograafisena tekijänä, genrenä vai niiku ihan muuten vaan. Yleensä puhutaan demograafisena tekijänä, eli siis siitä, minkä ikäinen ja mitä sukupuolta edustava porukka sarjaa lukee. Se, miksi juuri demograafisena, on ilmeisesti monelle epäselvää, koska markkinoinnin peruskurssi on käymättä. Siellä esitellään tavalla toisella tämä ajatus, että sinulla on tuote. Mieti, kuka tuotetta käyttää, kenelle se on suunnattu? Okei hyvä, haluat myydä tuotetta porukalle x. Miten saat tähän porukkaan yhteyden, soitteletko niille vai pistätkö mainoksen johonkin? No pistän varmaan mainoksen lehteen, koska soittelussa menee aikaa eikä se tavoita kovin montaa. Sitten soittelet sopivalle lehdelle, joka on enemmän kuin innokas ottamaan vastaan rahasi ja sitten ei muuta kuin kassakoneen kilinää odottelemaan.
Testataan tätä hypoteesia katsomalla elokuussa ostamastani Shounen Jumpista minkälaisia mainoksia sieltä löytyy. Epäilys on, että sieltä löytyy mainoksia tuotteista, jotka on erityisesti suunnattu nuorille miehille:
Ei nyt varsinainen yllätys, että nuoria poikia kiinnostaa lihakset. Harmittavasti shoujolehtiä ei tästä kämpästä löydy, mutta jokainen voi suorittaa kenttätutkimuksia seuraavalla Japanin reissulla ja yllättyä kovin kun siellä on joku kauneudenhoitotuotteiden mainos.
Eli yrityksille on tärkeää löytää mainoskanava, jolla tavoittaa heidän kohderyhmänsä. Yhtä tärkeää mainoskanavalle on olla tunnettu siitä, että heidän kauttaan tavoittaa tietyn kohderyhmän. Demograafiset tekijät ovat siis työkalu markkinointia varten, oli se sitten markkinointia kuluttajalle päin tai mainoskanavan markkinointia yrityksiin päin. Tämä on merkittävämpi juttu kuin moni tajuaakaan; lehtiä on perustettu vain sen takia, että päästäisin markkinoimaan paremmin, ja erityisesti naistenlehdissä on ongelmana se, että mainoksia enemmän kuin sisältöä ja se sisältökin on mainoksia. Miesten talouslehdissä ihastellaan autojen ja kellojen kuvia. Lehden sisältö on toissijaista, sillä lehden lukijoiden tuomat rahat eivät ole yhtä merkittäviä. Ilmoitusmyynti on se, millä lehdet elävät. Levikki on väline ilmoitusmyynnille, ja sen takia lehtiä myydäänkin koko ajan tarjouksien avulla.
Näin ollen meidän aika turhaa jauhaa siitä, mihin demografiaan sarja kuuluu, se kun on ensisijaista mainostajille ja tosisijaista lukijalle. Se ei välttämättä kerro juuri mitään sarjan sisällöstä, kunhan sarja vain täyttää tietyt raamit esimerkiksi seksin ja väkivallan suhteen etteivät vanhemmat pahastu ja sitä kautta mainostajat pelästy.
Typerää on myös se, että se, mihin demografiaan sarja kuuluu sitä julkaisevan lehden perusteella, ei välttämättä kerro myöskään lukijakunnasta paljoa. Se riittää mihin sen mielletään kuuluvan ja että kassakone kilisee. Esimerkiksi Shounen Jump on tietysti jo nimensä perusteella poikien lehti, mutta sen lukijakunta on aika 50-50 tyttöjen ja poikien kesken, ja lehden sisällä sarjojen lukijakunta vaihtelee hyvin voimakkaasti. Alla vanha mutta aina hyvä kuva, ja samat sarjathan Jumpissa vieläkin pyörii (poikien ykkönen Nisekoi, tyttöjen Haikyuu)
Mielenkiintoista on se, että Nisekoi on poikien kesken suositumpi kuin toimintasarjat Bleach, Naruto ja One Piece, mistä seuraa, että poikien romanssisarjat itse asiassa edustavat poikia paljon paremmin kuin toimintasarjat, joille löytyy lukijoita molemmista sukupuolista, vaikka ne on mielletty nimenomaan alussa mainitussa gradussakin kaikkein tyypillisemmiksi poikien sarjoiksi.
Yllä mainitun takia suosin itse shoujosta, shounenista, joseista, ja seinenistä puhumista genrenä. Demografiahommat menevät entistä monimutkaisemmaksi, kun siirrytään lehdestä ranobejen (ei mainoksia), pelien (ei mainoksia) ja animen (mainoksia esitysajasta ja kanavasta riippuen) puolelle, eikä minua oikeastaan kiinnosta pohtia, että mitähän mainostajat ja ilmoitusmyyjät ovat yhdessä juonineet. Eri sivustot kuten MAL ja kausilistaukset käyttävät näitä kategorioita genrenä, mutta aina ei ole selvää, mihin luokitus perustuu. Tämä nyrkkisääntö on kuitenkin hyvä, jos sarja täytyy luokitella johonkin genreen:
Shounen: päähenkilöt ovat nuoria poikia
Shoujo: päähenkilöt ovat nuoria tyttöjä
Seinen: päähenkilöt ovat aikuisia miehiä
Josei: päähenkilöt ovat aikuisia naisia.
Eli kun katsot seinen-sarjaa, niin katsot luultavasti kaljaa kittaavaa miestä joka angstaa töistä. Tällä kaudella esimerkiksi Dimension W, vaikka ei se sänkiparta ole vielä kaljaa juonut vaikka baarissa onkin käynyt. Joseissa on aikuinen nainen jolla on rakkaushuolia. Rakugo Shinjuu tulee varmaan keskittymään tähän, kunhan miesten menneisyys on saatu käytyä läpi. Shoujossa on taas nuori nainen jolla on rakkaushuolia, mutta vähän eri tavalla, kuten esimerkiksi että kenet minä näistä kaikista pojista oikein valitsen (Norn9). Shounenia on sitten Dagashi Kashi, jossa rakkaushuolet ovat se, että kumpi näistä tytöistä on parempi. Kun sanotaan sarjaa seineniksi genremielessä, ei tarkoiteta söpöt tytöt tekemässä söpöjä asioita -sarjoja (niille sarjoille löytyy kuvaavampikin genre), vaikka nuo 4komat ilmestyvätkin seinen-lehdessä (ja mitähän mainoksia sieltä löytyykään), vaan sitä että, päähenkilö on aikuinen mies, joka tekee aikuisia miesmäisiä asioita eikä seikkaile koulupuku päällä, olivat ne seikkailut sitten palkkamurhaamista tai robotin löytämistä roskiksesta.
Ja sitten on iso joukko sarjoja, joille tätä genrelätkää ei kannata laittaa, vaikka julkaisukanavan perusteella niin voisikin tehdä. Haikyuussa päähenkilöt ovat nuoria poika, mutta kuten yllä mainittiin, 68% lukijoista on tyttöjä, joten sarjan kutsuminen poikien sarjaksi on vähän kyseenalaista. Mutta tästä sitten päästäänkin tarkempiin genreihin, kuten urheilusarjoihin, joiden niputtaminen tyttöjen ja poikien sarjoihin olisi aika yksioikoista, oli se sitten mitä tahansa mainostajan mieltävän markkinointikanavan demografian perusteella. Lisäksi on paljon ranobeihin ja peleihin perustuvia sarjoja ja tietysti myös originaalianimet, joiden genreluokittelu on vaikeaa, koska niissä on ajateltu enemmän kuluttajia kuin mainostajia. Jos katsoo tämän kauden sarjoja, niin valtaosasta puuttuu jako näihin kategorioihin, MAL listaa tähän nelikkoon huomattavasti laiskemmin kuin Anichart. Divine Gaten voi mielestäni luokitella ilman epäilystäkään shounen-sarjaksi, mutta genreistä on helppo päätyä vääntämään yksittäisen sarjan kohdalla loputtomiin.
Sitten on näistä asioista ylipäätään puhuminen, jolloin loukkaannutaan siitä, että sarja ei ole minulle suunnattu, minä saan pitää mistä haluan, tai että tämä sarja on todellakin aikuismaiseen makuun tehtyä, koska minä olen aikuinen. Näissä tuhoon tuomituissa keskusteluissa kannattaa muistaa, että Japanissa luokittelu toimii eri tavalla, seksikohtaus tai veriroiskeet eivät lyö sarjalle heti k18-leimaa kuten lännessä. Tähän voi perehtyä tarkemmin tässä vanhassa blogauksessa.
TL;DR: Demografia on turhaa ellet ole mainostaja tai sosiologi. Genre auttaa löytämään samankaltaisia sarjoja katsottavaksi.
Ei kommentteja ;___;