Kevät 2015 Päätös

Hyvät

• Hibike! Euphonium
• Oregairu Zoku
• Highschool DxD

Keskinkertaiset

• Fate/Stay Night jatko
• Sidonia no Kishi

Varastossa

• UtaPri REVOLUTIONS

Dropped

• Danmachi
• Plastic Memories

Jatkavat

• Arslan Senki
• Ore no Monogatari
• Owari no Seraph
• Shokugeki no Souma

Oregairun toinen kausi tarjosi jälleen parhaita ihmissuhdekuvioita, mitä animella on tarjota. Tykkäsin ehkä enemmän ensimmäisen kauden yksinäisen suden normovihasta, mutta toisaalta asioiden syventyminen sekä päähenkilöiden ja sivuhenkilöiden kanssa on tietysti se ainoa oikea tapa jatkaa sarjaa. Erityismaininta toisen koulun oppilaskunnan hallituksen toteutuksesta. Huomaa että tekijät ovat joutuneet olemaan samassa huoneessa liiketoimintajohdon konsulttien kanssa. Kolmatta kautta odotellessa.

Danmachi oli loppupeleissä haaremisarja, jolla ei ollut mitään tekemistä mmorpg-maailman kanssa. Haaremisarjana se oli huono, suorastaan todella huono, koska paska vässykkäpäähenkilö. Mikään määrä hyviä tyttöjä ei saa minua katsomaan sarjaa, jossa päähenkilö on danmachimiehen kaltainen tossu ilman miehekkyyden ripettäkään. Taistelukohtaukset olisivat voineet pelastaa sarjan katsomislistalle, mutta nääh, sen tarpeen tyydyttämiseen oli tällä kaudella muita sarjoja.

Plastic Memoriesin hyvä idea ei kantanut huonoja hahmoja, suureksi harmiksi. Oikeilla hahmoilla tässä sarjassa olisi ollut paljon potentiaalia, mutta nyt kun koko hahmokaarti oli geneerisimmät inhokkihahmosi ikinä -tasoa, tämän sarjan droppaaminen tapahtui suorastaan raivolla ja suoden suurta tyydytystä.

Arslan Senkin nostin, vaikka pelkäsin ettei anime tee sille oikeutta. Tekee se vähän, mutta huomaa ettei näihin kevyisiin poikien toimintaviihteisiin hirveästi vaivaa nähdä. Mutta ei se mitään, kevyenä poikien toimintaviihteenä minä sitä katsonkin, eli ei sillä niin väliä vaikka animaation vuoksi silmistä vähän vuotaisikin verta. Owari no Seraphin saavutus on se, että se saa Arslan Senkin näyttämään hyvältä. Mutta tätä typerää vampyyrihömppää katsookin vain yhdestä syystä:

Highschool DxD – suurin osa teistä ei ymmärrä eikä tule koskaan ymmärtämään sitä mielentilaa, kun korkkaat oluen ja pistät DxD:n pyörimään.

Shokugeki no Souman animekäännös on onnistunut, ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille. No miksi se on niin hyvä? Jos miettii esimerkiksi Yakitake!! Japania, niin siinä oli pielessä tahditus – homma ei oikein edennyt ja juoni oli pakotettua. Shokugeki no Soumassa kouluympäristössä selviäminen tuo sarjaan tarvittavan jännityksen luonnollisesti ja pakottamatta. Yakitakessa myös hahmot olivat perseestä ja tylsiä, kun taas Shokugeki no Soumassa hahmot ovat alusta asti olleet hyviä, ja hyviä hahmoja tulee tulemaan jatkossa vielä lisää ja vanhat hahmot pääsevät vielä paremmin oikeuksiinsa.

Fate/Stay Night oli oikeastaan huono. En halua kuulostaa ”peli on parempi”-kitisijältä, mutta asia nyt vaan on niin. Puoliskoni ei ole peliä pelannut, ja häneltä sain objektiivisen varmistuksen siitä, että loppu nyt yksinkertaisesti oli pelkkää kuraa. Ei se kiva animaatio hirveästi auta, kun ne kivasti animoidut tappelutkin on huonosti tahditettuja. Shirou vs Archer -keskustelut voisivat olla eeppisiä, jos ne toteuttaa oikeissa määrin oikeassa tahdissa. Valitettavasti sitä tungettiin kurkusta alas niin paljon, että oksennus tuli. Luulin, että viimeinen jakso olisi kivaa ekstrafanserviceä, mutta voi luoja kun siinäkin vielä palattiin oikein kieriskelemään siinä oksennuksessa. Onneksi muu sarja oli huomattavasti parempaa settiä, joten olkoon nyt huonon sijasta keskinkertainen.

Sidonia pääsi myös pettämään. Suurimman osan ajasta hyvän avaruusscifin sijaan saimme katsella keskinkertaista ihmissuhdedraamaa. Ja kun sidoniamies ei ole puoliksikaan niin hyvä haaremipäähenkilö kuin hän on sotilas, tämän katselu ei ollut oikeastaan mikään nautinto. 3D oli parantunut huomattavasti tai siihen oli jo niin tottunut, etten oikeastaan enää edes kiinnittänyt huomiota siihen.

Hibike! Euphoniumissa oli keskivaiheilla tätä ah niin kyoanityypillistä vammailusöpöilyä, ja ehdin menettää uskoni. Sitten menetin uskoani lisää, kun tuli typerä kolmiodraamakuvio ja siihen liittyvät angstit. Enää puuttui huumorin multihuipentuma eli kiroileva eläinhahmo. Onneksi kuitenkin jaksoin loppuun asti, sillä yhtäkkiä päähenkilöstä kuoriutui himokas lesbiaani ja hänen ja Kousakan suhteen seuraaminen oli kauden parhaita anteja. Neljän tytön K-ON! vammasquad ei kaikeksi onneksi toteutunutkaan, vaikka se pelko leijui kokoajan taustalla. Muut hahmot olivat tasoa ihan kiva, pari valopilkkua muun muassa kiukuttelevan prinsessan muodossa, mutta toisaalta potentiaalisin hahmo Asuka oli bönthössä koko sarjan ajan. Oikeastaan olisi todella monta syytä luokitella tämä keskinkertaiseksi sarjaksi, mutta kokonaisuutena sarja kuitenkin toimi musakisat mukaan lukien, ja kyllähän KyoAni aina pirun hyvältä näyttää, joten menköön hyväksi sarjaksi. Jos Free!n miehekkäät poikahahmot korvaisivat Hibiken perustossunaapurinpojat, niin se olisi voinut olla erittäin hyvä anime. Hibike! olisi parantunut myös heivaamalla Sapphiren helvettiin, koska hän oli perus vammamoearkkityyppi, eli pieni, söpö ja yhden asian tyttö, joka ei tarjoa sarjalle mitään. Eikä se Ritsu2 myöskään varsinaisesti sarjaa parantanut.

Ore no Monogatari on oikeasti kivaa shoujoa kivoilla hahmoilla, mutta saa nähdä, kuinka kauan tätä kestää. Yllättäen sarja meni puoleenväliin asti ihan leppoisasti kivoja puuhastellen, mutta nyt puolivälissä näkyy vähän synkkiä pilviä. Voin kuitenkin suositella lämpimästi, ainakin sarjan on lämmin ja hauska, enkä näe miksi meno yhtäkkiä muuttuisi liian ikäväksi. Miksi shoujon pitää aina olla niin ikävää.

UtaPrince jäi katsomatta, kun piti katsoa ainoa todelliselle animefanille sallittu sarja, Game of Thrones.

Kategoria: Kaudet