Kevät 2015 Alku
Katsomislistalla:
- Hibike! Euphonium
- Shokugeki no Soma
- Danmachi
- Owari no Seraph
- UtaPri Revolutions
- Oregairu Zoku
- Sidonia no Kishi
- Fate/Stay Night jatko
- Plastic Memories
- High School DxD
- Ore Monogatari
Mangoista tutut ovat Arslan Senki, Vivid ja Yamada-kun to 7nin no Majo. Arslan Senkille pelkään käyvän Kingdomit. Molemmat ovat keskiaikaisia sotamättöjä, joissa eri mielisyydet ratkotaan armeijoilla ja miekoilla. Näin mangan puolella, sillä Kingdom on animena kiva värikäs poikien seikkailu, josta on veri, kuolema ja muut sodan ikävät jutut siivottu pois, ja sarjan yleisilme on karkkimainen. Samaa voitanee odottaa Arslan Senkiltä. Yamada ei mangana iskenyt, vaikka tekijän edeltävä sarja Yankee-kun to Megane-chan iski, ainakin alkupäässä. Vivid oli tylsä ja sekava manga, joten en usko että animekaan tulee olemaan uusi A’s vaan pikemminkin Strikers.
Shokugeki no Soma on myös mangana todella tuttu ja yksi suosikeistani. Katson myös animen, koska Soma nyt vaan yksinkertaisesti on hyvä, ja animekäännös tekee oikeutta sarjalle. Suosittelen lämpimästi kaikille paitsi tylsimyksille jotka eivät pysty eläytymään palavaan shounen-sydämeen.
Oregairu alkoi vähän huonosti, mutta 3. jakson kohdilla sarja taas muistutti, miksi tykkäsin ekasta kaudesta niin paljon. Ja nyt myös parannetulla ulkonäöllä. Myös High School DxD on edelleen parasta. Älkää sitten nolatko itseänne sanomalla, että DxD on olemassa vain sen takia, että sensuroimattomat Blu-Rayt myisivät. Sensuroimaton versio on joka kausi ollut saatavilla.
Yllä mainittujen lisäksi Fate/Stay Night & Sidonia no Kishi, vanhat ystävät, pelastavat muuten vähän nihkeän kauden.
Jos sarjasta on vaikea keksiä kirjoitettavaa, kun sen toinen kausi koittaa, vielä vaikeampaa se on, kun tulee ulos kolmas kausi täysin samaa tavaraa. UtaPrince on taas UtaPrinceä, mutta saa minut ajattelemaan ja ruoskimaan itseäni siitä, etten kirjoittanut vuosi sitten pitämästäni luennosta blogausta.
Owari no Seraph on typerää kuraa, jossa on tyhmiä vampyyrejä ja oh-so-cool jonneja. Katson sen silti, koska tarvitsen viikottaisen annoksen jotain kevyttä viihdettä.
Älkää antako tissinauhaspämmin hämätä, Danmachi on todella keskinkertainen anime. Nimestään huolimatta animella ei ole mitään tekemistä pelien kanssa. Peleistä on matkittu vain niiden taikamekaniikka, eli Danmachissa ei ole juuri mitään viehättävää. Katson silti, koska tällä kaudella on animet harvassa.
Hibike! Euphonium – olisikohan tässä sellainen KyoAni-sarja, jota ei tarvitsisi dropata. KyoAni on osoittanut kykynsä heittää mukaan surkeita huumorifillereitä ja esikoululaisten parisuhdedraamaa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että nuo loistavat poissaolollaan. Hahmotkin tuntuvat kivoilta, vammaiset tytöt eivät ole ärsyttävän vammaisia ja edgypojat puuttuvat. Suoraan sanottuna päätytöistä jopa pitää, ja bändin muillakin jäsenillä tuntuu olevan luonnetta. Ei tämä uusi K-ON! ole – vaikka tuleekin luultavasti olemaan kaikin puolin parempi sarja – koska ihmiset nyt jostain syystä vain tykkäävät avuttomista vammamoetytöistä ja siitä, että toiset hahmot toimivat heidän huoltajinaan.
Plastic Memories on hyvä idea, joka on pilattu huonoilla hahmoilla. Tai ideakaan ei taida loppujen lopuksi olla niin hyvä, koska draamaa luodaan sillä, että yritys ei osaa tehdä liiketoimintaa. Ei ole uskottavaa, että yritys ei myy uusia androideja erääntyneiden tilalle (tai että tätä hommaa hoitaisi firman vilttiketju), vaan käärii rahat pelkästään uusien asiakkaiden hankinnalla. Olisin halunnut dramaattisia kohtaloita ihmisistä ja androideista ja heidän erostaan, mutta taidan dropata tämän ja katsoa Eve no Jikanin uudestaan.
Lisäys: Unohdin Ore Monogatarin. Se on aivan loistava, ainoa huoli lähinnä on miten materiaalia riittää kaikkiin jaksoihin.
Ei kommentteja ;___;