Animemaku
Kaikkihan me katsomme vain hyvää animea ja hyvä anime vain ajautuu meidän katsottavaksemme siksi, että hyvä vetää hyvää puoleensa tai kaikki mihin koskemme on hyvää ja kaunista.
Näinhän ei tietenkään ole, vaan jostain syystä tai jonkun takia ihminen ajautuu katsomaan juuri sitä animea mitä katsoo.
Jotta voisi julistaa olevansa riippumaton animemestari, tarvitsisi katsoa kauden jokainen anime ja valita niistä parhaat. Tässä ensimmäinen filtteri tulee japanilaisten kohdalla siinä, jaksaako tahi pystyykö öisin valvomaan tai asuuko edes alueella jossa kyseistä animea pääsee näkemään tai onko varaa ostaa Bluray-bokseja. Länkkäreiden kohdalla ensimmäinen filtteri on jo siinä, että mitä animea jaksetaan ihmisten kielellä kääntää.
Mutta oikeasti kyse on siitä, että ihminen on typerä laumaeläin ja katsoo sitä animea mitä laumakin katsoo. Tärkeää on lähinnä se, mihin laumaan kuuluu. Kuulutko ylvääseen leijonalaumaan vai typerään sorsalaumaan. Luetko nettipalstoja, katsotko mitä kaverit katsovat että saisit epätoivoisesti pidettyä sosiaaliset suhteesi yllä vai luotatko heikkona auktoriteetteihin eli alan lehtiin tai kaulapartaisiin blogaajakriitikoihin.
Mielenkiintoista on myös se, miten yksilö on päätynyt animea katsomaan. Vahingossahan siihen ei oikein törmää, ellei satu telkkaria aukaisemaan lauantaiaamupäivisin ja oikeasti nauttimaan dubatusta ja leikellystä materiaalista. On aika eri asia, onko taustalla ajantappo vai kaveripaine.
Jatkokatsottavaa osaa ehkä valita genrelistauksien perusteella (itse en pidä animen genrelistauksia juuri minään, koska ne perustuvat länkkäristandardeihin) tai löytämällä jonkun kivan ohjaajan/studion, jonka perusteella tarrautua jatkoon. Vai kertovatko kaverit edelleen, mitä katsoa?
Tämä blogaus inspiroitui minulle, kun moot julisti eläkkeelle jäämisensä. 4chanin /a/ oli minulle määrittelevä tekijä siinä, mitä katsoa ja mitä ei. Jos siitä ei puhuttu /a/ssa, se ei ollut katsomisen arvoista. /a/ssa puhuttiin onneksi monista sarjoista, olivat ne huonoja tai hyviä. Enimmäkseen /a/ puhui lähinnä huonoista sarjoista. Mutta kun tarpeeksi selasi, löytyivät ne helmetkin joukosta. Esimerkein tiivistettynä /a/ teki 100 postausta Code Geassista ja vain yhden Mushishista, mutta molemmat tuli tietysti katsottua.
Parasta /a/ssa oli se, että siellä pystyi avoimesti tykkäämään huonoista sarjoista, sillä kiitos anonyymiyden, kenenkään ei tarvinnut esittää coolia tyyppiä, joka tykkää vain taidesarjoista. Muilla keskustelupalstoilla on myös ikävästi säännöissä kielletty fiilistely, Caps Lock -spämmi ja muiden keskutelijoiden haukkuminen. Animen katsominen on kuitenkin ensisijaisesti tunnepohjainen asia, jolloin tällaiset asiat ovat välttämättömiä ja objektiivinen analyysi toissijaista.
posti oli yhtä hyvä ku makus huehue
Mutta tosissaan on kyllä hassua, miten paljon anonyymien ihmisten mielipiteet voivat vaikuttaa omiin.
Sanoisin jopa, että anonymiteetti lisää usein luottamustani suosituksiin ym., kun taas nimen alla tehdyt viestit voi surutta ohittaa vedoten oman maun paremmuuteen. (ks. tämä blogi)
Enpä toisaalta blogeja sen vuoksi seuraa, että saisin hyväksyntää maulleni.
Uudemmissa sarjoissa päätös on helppo tehdä, että mitä katsoa ja mitä ei, koska niistä useimmiten kumminkin puhutaan. Mitä tulee ratingseihin sun muihin niin alkuhypehän on aina niitä vääristämässä ja vuosien päästä vasta tasoittuvat kohdilleen ja sitten vasta nähdään oliko tää anime ny iha oikeesti hyvä ja muistettava vai laitteliko ernut sinne omiaan.
Voisin sanoa, että enemmän ongelmaksi muodustuu vanhemmat sarjat, ei välttämättä niinkään arvostelujen takia vaan sen sosiaalisen hyödyn minkä sarjasta saat irti. Älä käsitä väärin, kyllähän animea katsotaan lähinä sen katselunnautinnon takia, mutta varsinkin nykyaikana osa harrastusta ja nautinto on kumminkin se, että pääsee juttelemaan tai edes lukemaan toisten mielipiteitä sarjasta. Joten itselleni on välillä hankalaa aloittaa jotakin vanhaa sarjaa, koska en ole varma hyödynkö siitä sosiaalisesti mitenkään. Ei ketään kiinnosta random vuodatus jostakin vanhasta sarjasta ellei se ole älytön kulttiklassikko ja silloinkin ne keskustelut on jo käyty kertalleen jossakin joskus aikoinaan.
En tiedä oliko viestissäni sen kummempaa pointtia kuin, että onhan ne kaksi eri kokemusta katsoa joku ikivanha sarja ysäriltä ja katsottuaan hiljaa todeta, että ihan ok’sti käytetty 24 x 21min ja lisätä ne MALiin…ja katsoa sarja joka juuri loppui ja olla osana keskustelua tai elävää fandomia ja sitten lisätä se sinne MALiin.
Ja paskemmatkin sarjat yleensä kestää jos keskustelu ympärillä on kuitenkin hyvää.
Tuo sosiaalisen hyväksynnän hakeminen sarjavalinnoillaan on toki Otakun uran alkuaikoina tärkeää, että pääsisi piireihin mukaan aloittamalla keskustelun ko. hetken puhutusta sarjasta, mutta kuten vaipat ja fillarin apupyörät, laumasta on hyvä aikanaan kasvaa eroon. Kun jossain vaiheessa tunnistaa, että viimeiset X sarjaa on katsonut puhtaasti oman mielekiinnon ja maun pohjalta, voi katsoa saavuttaneensa yksilöllisyyden ja irtautumisen laumasta. Toki epävarmuuden hetkinä on sallittua ja suotavaakin lukea arvosteluista tjms Suuren Yleisön verdikti sarjasta, jotta tietää onko tuhlaamassa minuuttejaan ja tuntejaan kuonaan vaiko kultaan.
Itse myönnän olevani hyvinkin Lone Wolf animen sosiaalisissa Piireissä. Kun muut puhuivat 2006 Haruhista ja Geassista, pitäydyin Bleachissa ja katsoin ed. main megasarjat vasta vuosia myöhemmin kun sattui olemaan aikataulussa paikka. Oma makuni painottuu shounenin ja seinenin puolelle, mutta kaikki mikä vain on mun kriteereillä hyvää ja mielenkiintoista, saa kelvata oli se sitten pippeli- ja pimppivitsejä suoltavien oppilaskunnan jäsenten toilailuja tai traumatisoituneen pianistineron henkistä kasvamista. En pelkää sanoa ääneen/somessa jos kaikkien puhuma sarja X on kauhiata skeidaa. Mielipiteet kun ovat omia, eikä kiveen kirjoitettuja totuuksia.
Olen ottanut tavaksi uuden kauden alkaessa valita kymmenisen mielenkiintoisinta sarjaa(joista toki osa on mangana/pelinä jo tuttuja) ja niitä katsella kunnes ei mielenkiinto enää kannattele sarjan painoa. Missään nimessä en ole koskaan mennyt sille tasolle, että hylkään jännän oloisen sarjan vain siksi, että sen ohjaa/kirjoittaa joku, jonka CVn sisältö tai maine ei miellytä, ksoka jokainen uusi sarja on puhdas taulu.
Yli sadan sarjan katsomisessa ja oman maun kehittämisessä on myös sudenkuoppansa. Kun reilu vuosi sitten aloitin yli 10 ”syvällisen ja juonivetoisen” sarjan jonoa purkamaan, huomasin kaikkien henkisten katharsisten jälkeen että olin totuttautunut mahtavuuteen ja loistoon. Tusinasarjat eivät enää viihdyttäneet ekan jakson ensiminuutteja pidemmälle. Olin muuttumassa kapeakatseiseksi elitistiksi. Tauti lähti sillä millä oli tullutkin; katsoin hampaat irvessä pari semi-kuppaista koulukomediaa ja pian kelpasi taas muutkin kun ison budjetin megarymistelyt.
Oli mulla joku pointtikin kait, mutta taisi jäädä matkasta jossain vaiheessa…ei jaksa enää korjatakaan -.-