Vahvimmat Japanin matkan suosittelut

Nämä suosittelut soveltuvat mukavuudenhaluiselle matkaajalle, jolle ykkösprioriteetti on viettää lomaa ja käydä Akihabarassa ostamassa animekrääsää ja nauttia japanilaisesta ruuasta.

Lentäminen:

Olen valmis maksamaan hyvinkin paljon siitä, ettei minun tarvitse jumittaa vaihtolentoa jossain Frankfurtissa tai Englannissa. Finnairin suora lento on paras ystävä. Finnairilla on ”alennuslentoja” eli täysin normaalihintaisia lentoja kaikkina muina aikoina paitsi kirsikankukkien aikaan, jolloin lennot ovat tietysti kalliita. Talvi on varsin hyvä aika matkata Tokioon, koska lämpötila pysyy plussan puolella eikä sada. Suurin uhka on kylmä hotellihuone. Heinäkuu on kuulemma ainoa huono aika matkustaa Japaniin, ellei tykkää kuumasta ja sateesta.

Pimeys ei Tokiossa hallitse. Shinjukun aseman eteläpuolelta.

Hotelli:

Sijaintina Shinjuku on ykkösvalinta. Akihabaraan pääsee toki muistakin paikoista kunhan on Yamanote-linjan vieressä, mutta lisäksi Shinjukusta menee Soubu-linja, joka on nopeampi ja jossa istumapaikat on taattuja. Ja istumapaikkaa oppii kyllä arvostamaan, kun on päivän kierrellyt maisemia ja kauppoja ihmettelemässä. Suoraan Akihabaraan ei kannata majoittua, sillä Akihabara tulee nähtyä nopeasti ravintoloiden osalta kun taas kaikkia Shinjukun ravintoloita et ikinä pysty koluamaan. Lisäksi Akihabarassa ei ollut oikein hotellejekaan. plussana on myös suora junayhteys lentokentälle (Narita Express). Lisäksi Shinjukusta löytyy Government Buildingin näköalatorni ja puistoja, joissa menee kivasti aamu- tai iltapäivä. Temppeleitä on joka puolella, niin niitä ei voi oikein erikoisiksi nähtävyyksiksi laskea.

Hotellin aamupalat maksavat joku 30 euroa, joten aamiainen kannattaa hakea mieluummin konbinista. Onigirit, kolmioleivät, nikumanit yms toimivat hyvin.

Itse olimme Hotel Sunroute Plazassa, joka täytti kaikki hotellin tarpeet, eli kaikki toimi ja sijainti oli kivenheiton päässä Shinjukun asemasta. Ei halvimmasta päästä, mutta mukavan hintainen. Hotelliin olisi luultavasti voinut panostaa enemmänkin, koska jetlagin takia aamupäivät olivat melkoista jäätämistä.

Ravintolat ja kahvilat:

Crepet on god tier, kuten animesta olemme hyvin oppineet.

Wikipediasta voi mennä lukemaan pitkät pätkät siitä miten ei saa jättää puikkoja riisikippoon pystyyn ja kuinka itselle ei kaadeta juomaa. Tällaiset eivät turistia koske, koska japanilaiset ehkä huomaavat että olette turisteja. Olennaisempi ihmetys oli itselle se, miten hommat noin käytännössä toimivat. Sitä on tottunut siihen, että ravintolassa mennään pöytään istumaan ja tarjoilija hakee tilaukset ja tuo lopuksi laskun, joka maksetaan saman tien. Näin on Japanissakin, mutta vain hienoimmissa paikoissa. Japanissa lasku tuodaan pöytään heti ja se on yleensä muovisessa härpäkkeessä kiinni. Kun ruoka on syöty tai kahvikakut mussutettu, tuon härpäkkeen kanssa pitää marssia kassakoneelle.

Parhaat ja halvimmat mättöravintolat ovat kuitenkin niitä, jossa on automaatti. Tunge rahat sisään ja paina nappeja. Vie kuitit henkilökunnalle ja odota että mätöt tuodaan noin minuutin kuluttua. Välttämätöntä koneiden käyttö ei näköjään ollut, sillä turisteille raahataan English Menut, ja tilaukset voi hoitaa myös ”normaalisti” englantia puhumalla. Jos näin juntti kuitenkin on, niin voisi ainakin tarkistaa, ettei ole ruuhka-aikaan liikkeellä. Tuo automaattisysteemi on nerokas ja säästää henkilökunnan aikaa paljon kun ei tarvitse rahaa käsitellä.

Laskuja ei myöskään ilmeisesti eritellä vaan pöytäseurueen pitää kerätä kolehti siihen. En tiedä saisiko pyytämällä erittelyn, mutta meidokahvilassa tämä oli ainakin kiellettyä. Luultavasti sen takia, että aikaa kuluu liikaa säätämisessä. Joissakin paikoissa, oman kokemuksen mukaan ainakin yakitori-paikoissa, on sisäänpääsy/palvelumaksu, joka on oiva keino aiheuttamaan hämmennystä, että ei me olla tällaista tilattu ja kenen lasku tää on.

Ja vaikka alussa sanoinkin että turistit on turisteja, niin sen verran kohtelias voisi kuitenkin olla, ettei ala vaatimaan erikoisvalmistettuja annoksia sen takia ettei suolakurkut maistu. Ei kuulu japanilaiseen kulttuuriin eikä tuollainen kermaperseily ole Suomessakaan kovinkaan coolia.

Viihde:

Ufocatchereissa on tietty taktiikka, niissä ei ole tarkoituksena saada palkintoa ekalla yrittämällä. Joissain on tarkoituksena töniä kahden kiskon päällä olevaa tuotetta niin paljon, että se kääntyy sivuttain ja putoaa. Tämä vaatii pakosti useita yrityksiä, koska kouran tökkäysvoima on täysin olematon. Toisissa kouralla saa todella hyvän otteen palkinnosta ja se nousee kivasti, mutta näissä koneissa nostovaiheen lopuksi koura heilahtaa ylhäällä niin paljon, että tuote putoaa pakosti. Näissä taktiikkana on vähitellen hivuttaa tuotetta aukon lähelle ja toivoa, että se kimpoaa reunasta oikeaan suuntaan. Ufocatchereissa voi myös vaivata henkilökuntaa vaihtamaan palkintoa tai palauttamaan tuotteen alkuperäiselle paikalleen. Huhu kertoo myös, että tyhmille länkkäreille palkinto laitettaisiin helpompaa paikkaan, mutta voisitko elää itsesi kanssa sellaisen jälkeen.

Meidokahviloissa on eroja. Ja niihin on länkkärin itse asiassa helpompaa mennä, koska meidot ovat nuoria opiskelijoita jotka puhuvat ja osaavat englantia. Sengoku-teemainen Mononopu on aloittelijalle helpoin; siellä saa ensikertalainen paketin, johon sisältyy sisäänpääsymaksut, leivos, juoma, kuva meidon kanssa ja ennen kaikkea meidon kanssa pelattava venäläinen ruletti wasabipallojen kanssa. @home on kanssa paras kun sieltä saa päheän kortin:

Verovapaa shoppailu:

Turistit saavat shoppailla verovapaasti ulkomailla ja verovapauden ehtona on se, että tuote viedään pois maasta. Tämä pohjaa siihen ajatukseen että turistit joutuvat kotimaassaan maksamaan verot ostoksistaan. Suomeen saat tuoda verovapaasti 430 euron edestä tavaraa, ja alkoholia ja muita paheita koskevat erillisrajoitukset. Suomen tullia ei kuitenkaan kiinnosta; koska rassukat matkaajat ovat kuitenkin hukanneet kuitit, on euromäärän todistaminen vaikeaa. Japanin ihmeitä voi siis raijata Suomeen niin paljon kuin matkalaukkuun mahtuu.

Japanissa ALV on 8 % eli ei kovinkaan paha, mutta sen verta suuri, että verovapailu kannattaa hyödyntää varsinkin, kun se ei juuri maksa vaivaa. Yleensä homma menee niin, että ostoksista kerätään kuitit ja ALV-hyvitystä jonotetaan lentokentällä. Japanissa kaupat myyvät kätevästi suoraan verottomilla hinnoilla, ja isoimmissa kauppakeskuksissa on oma kerros josta saa ALV-hyvitykset kuitteja vastaan. Jokaista ostosta ei verovapaasti saa, vaan loppusumman pitää olla vähintään 10 001 jeniä tai elintarvikkeissa 5 001 jeniä. Koko tax free -homma laajentui vuonna 2014 melkoisesti, ja ilmeisesti laajentuu vielä lisää, koska Japanin taloudella ei niin kovaa mene ja turisteja on hyvä houkutella kantamaan rahaa vaihtotaseen parantamiseksi.

Jokaisella kaupalla oli omat ohjeensa ja käytäntönsä tähän. Yleensä kaupat pistivät erillisiin Duty Free -kasseihin ostokset ja teippasivat ne kunnolla kiinni, jotta varmasti tullissa huomataan jos on ostoksia menty ottamaan käyttöön Japanin puolella. Akihabaran animekrääsäkauppa Volks löi kuitenkin ostokset ihan normaaliin pussiin. Tällä voisi olla jotain väliä, koska periaatteessa sinun pitäisi todistaa että et ole ottanut ostoksia käyttöön ja että viet ne pois maasta. Japanin tulli ei vaadi ostoksia nähtäväksi, vaan he keräävät vain kuitit passin välistä. Käytännön syy tähän lienee se, että tullin piste on turvatarkastuksen jälkeen ja matkatavarat ovat jo koneen ruumassa silloin. Eli ei kannata välittää joidenkin kauppojen ohjeista että ostokset pitäisi näyttää tullissa.

Animekamaa verovapaasti myi lähinnä kai Volks (sijaitsee Steins;Gate-mestan vieressä) plus pari epämääräistä putiikkia kauppakujilla. ”Apteekit” myyvät verovapaasti itsehoitolääkkeiden lisäksi karkkia ja ties mitä, joten niistä kannattaa käydä hakemassa 5 001 jenillä tuliaismässyt.

Japanissa tuotteet näyttivät olevan saman hintaisia joka paikassa, oli kyseessä sitten iso krääsäkauppa tai ”turistirysä” (Japanissa ei ole turistirysiä, ainakaan ulkomaalaisille suunnattuja), joten jos jotain kivaa näkyy niin sen voi huoletta ostaa.

Raha:

#rare

Japani toimii käteisellä, mikä on aika käsittämätöntä sen kokoiselle taloudelle. Kurssin puolesta Japaniin on hyvä matkustaa nyt kun yhdellä eurolla saa lähemmäs 150 jeniä. Muutama vuosi sitten joutui tyytymään 100 jeniin. Rahat kannattaa vaihtaa Suomessa, sillä esimerkiksi Nordea tarjoaa hyvät kurssit ilman palvelumaksuja. Niillä paikallisilla vaihtomestolla mitkä näin, oli huonot kurssit, plus niiden päälle voi tulla vielä palvelumaksuja. Korteilla voi maksaa, mutta niihin voi luottaa vain isoimmissa kauppakeskuksissa.

Käteisellä maksaminen on kivaa vaihtelua, mutta kolikoihin alkaa hajoilla nopeasti. Suica-kortti kannattaa hommata ja ladata sille saldoa, koska sillä voi maksaa ainakin jossain konbineissa, jotka ovat pääsyy 1 jenin kolikkohelvetille. Rahaa ei hirveästi kulu koska liikkuminen ja syöminen on halpaa.

Muuta:

Virkapukuisia tyyppejä on kaduilla paljon. Yleensä he ovat vanhempia miehiä ja sen näköisiä että tulevat heti huutamaan jos teet jotain väärin. Oikeasti he ovat vain liikenteenohjaajia, eikä heissä ole mitään pelkäämistä. Japanissa jalankulkija on kuningas, ja nämä sedät pysäyttävät pahat autot kun ne hyökkäävät rakennusten parkkihalleista.

Japanissa alkoholia saa automaateista ja konbineista saa kellon ympäri koviakin viinoja. Oluet eivät kummoisia ole, suosittelen sakea koska sitä ei Suomesta halvalla saa. Kuuma sake on varsinkin sellainen jota kannattaa kokeilla. Japanilainen erikoisuus chuhai on myös hyvä tuttavuus – lonkeroa, paitsi ettei ällömakeaa. Lonkerovastikkeita saa parhaimmillaan 9-volttisena.

Kategoria: Matka, Suosittelut