Syys 2014 päätös
Tällä kaudella päättyi vain kaksi katsottavaa sarjaa ja droppauslistaan mahtui monta. Jatkavia on paljon, joten pitänee kirjoitella niistä tavallista enemmän.
Hyvät:
- Mushishi Zoku Shou
Keskinkertaiset
- Psycho-Pass S2
Jatkavat:
- Shirobako
- Log Horizon S2
- Yowamushi Pedal Grande Road
- Cross Ange
- Fate/Stay Night: Unlimited Blade Works
Dropped:
- Amagi Brilliant Park
- Gundam: G no Reconguista
- Shigatsu wa Kimi no Uso
- Shingeki no Bahamut – Genesis
- Grisaia no Kajitsu
Mushishia minulla on vielä pari jaksoa varastossa. Sen jälkeen katson ykköskauden luultavasti uusiksi. En kyllä muista että ykköskausi olisi näin hyvä ollut, mutta toisaalta olen saattanut olla niitä katsoessa vielä liian junnu tajutakseni Mushishin ihmiskohtaloiden hienouden. Tai hienous ei välttämättä ole itse kohtaloissa, vaan siinä miten ne esitetään suhteellisen neutraalisti elämään kuuluvina tapahtumia joihin ei tarvitse sisältyä ylidramaattisuutta.
Psycho-Pass S2 oli niin keskinkertainen kuin keskinkertainen voi olla. Sarjassa ei ollut hyviä kohtauksia, mutta ei oikeastaan hirveän huonojakaan. Koko sarja oli varmasti näyttänyt hyvältä suunnittelupöydällä, mutta ideat eivät jalostuneet siitä eteenpäin. Mielenkiintoisia lisäyksiä Sibyl-systeemiin oli, mutta ei niitä jaksanut pidämmälle niiden kökön esittelyn takia. Mikään hahmoista ei myöskään päässyt oikein loistamaan. Paljon olisi varmaan pelastunut jos toimintakohtausten sijaan olisi keskitytty hahmoihin enemmän.
Grisaia sai rahoituksen kickstarterissa ja pelit ilmestynevät siis virallisia kanavia pitkin englanniksi. En aio pelata.
Amagi Brilliant Park petti odotukset olemalla typerää fillerikuraa, joka ilmeisesti yritti olla komediaa. Kun vitsit ovat luokkaa ”hei vähänkö on hassuu kun söpöt maskotit kiroilee kun söpöt maskotit ei yleensä kiroile XD” ja tätä hierotaan joka jaksossa naamaan, niin toivoa ei ole. Tuollainen syö pohjan pääjuonelta (jos sellaista oli), koska eipä tuollaisen huvipuiston ja sen henkilökunnan pelastamisessa ole mitään jännittävää, paitsi ehkä siltä kantilta että haluaa nähdä projektin epäonnistuvan ja huvipuiston tuhoutuvan. Tätä onnellista sattumaa ei tietenkään käy, koska ihan sama mitä keskivälin jaksoissa on käynyt, lopussa voi kirjoittaa vaikka että taivaalta satoi rahaa ja kaikki pelastuivat, koska ei tällaisessa hassussa komediasarjassa asialla ei ole niin väliä. Paitsi että hassuna komediasarjana tämä vasta onkin täyttä paskaa.
Shigatsu wa Kimi no Uso vaikutti alkuun kivalta ja erilaiselta romanssisarjalta, mutta putosi dropattujen listalle heti kun ~mystinen sairaus~ ilmestyi. Tulee mieleen että joko tarinan luojat 1) eivät vain osaa käyttää parempia draamelementtejä tai 2) ovat niin tyhmiä että luulevat sen olevan hyvä draamelementti teini-ikäisten kohdalla.
Gundam: G no Reconguista & Grisaia no Kajitsu & Shingeki no Bahamut – kaikille kävi oikeastaan samoin. Tuli taukoa katsomisessa ja kun ei enää muistanut missä jaksossa olikaan menossa, niin jäivät sitten katsomatta. Eivät vaan olleet tarpeeksi mielenkiintoisia että olisi ollut kova tarve tietää mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu. Kaikista jäi kuitenkin suht positiivinen kuva, niin ehkä tulee joskus katsottua.
Aina kun haukut animea, muista että joku Eman kaltainen tyttö on tehnyt parhaansa sen eteen ;____;
Jos on vähääkään enemmän kiinnostunut animesta, Shirobako on pakko katsoa. Ja ehkä myös muutenkin, sillä Shirobako on ainoa järkevä anime työelämästä mihin olen törmännyt. Muut työelämästä kertoneet animet ovat olleet komediasarjoja, jotka ovat sattuneet sijoittumaan työympäristöön. Kahvilassa on pyöritty lähinnä takahuoneessa ja joskus palveltu asiakasta jos sellainen on kohtaukseen sopinut. Shirobakossa tehdään sitä duunia koko ajan. Sarja kiireestä, stressaamisesta, v-mäisistä työkavereista ja aikataulujen kusemisesta ei kuulosta paperilla hyvältä, mutta Shribakossa on koko ajan lämmin ja positiivinen tunnelma, ja päähenkilötytöistä on erittäin helppo pitää.
Yowamushi Pedal Grande Road on ollut koko ajan yhtä kisaa, joten huutamista, suuria tunteita ja muistoja on tällä kertaa riittänyt. Ja hyvä niin.
Fate oli odotuksia parempi, sillä se ei orjallisesti lähtenyt noudattamaan tuttua pelin tai aikaisemman leffan tarinakaarta, vaan heittelee siellä täällä uusia juttuja kehiin. Tämä on joko pyhäinhäväistys tai lisämauste, jonka voimin tarinan jaksaa katsoa mielenkiinnolla uusiksi. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Shirouhun on saatu miehekkyyttä – ominaisuus, joka häneltä on oikeastaan kaikessa muussa mediassa puuttunut. Sarja jatkuu, mutta vasta keväällä.
Log Horizon on jatkanut vahvana, ja seuraavakin tarina-arc vaikuttaa todella vahvalta. Sarja oikeastaan vain paranee paranemistaan mitä syvemmälle pelimaailmaan mennään.
Cross Ange on aivan törkeän viihdyttävä. Sunrise teki sen taas. Valvraven ja Code Geassin tasoista viihdettä on jälleen tarjolla. Virkistävää, kun sarjassa voi tapahtua ihan mitä tahansa juonenkäänteitä. Ja silloinkin, kun jotain ennalta arvattavaa tapahtuu, se on toteutettu niin ylilyödysti, ettei kohtauksesta voi kun nauttia. Kaikkihan me nähtiin että punatukka tulee samaan pakit äidiltään, mutta kuinka äärimmäinen kohtaus sekin oli.
Ei kommentteja ;___;