Syys 2014 alku
Mangana tutut
- Trinity Seven
- Kiseijū: Sei no Kakuritsu
- Terraformars
- World Trigger
- Nanatsu no Taizai
Terraformars näyttäisi olevan niin sensuroitu, että lue manga tai odota Blu-Ray. Kyseessä on toimintaviihdesarja, joka välillä pilaa itseään liialla politiikalla ja traumaattisilla menneisyyksillä yrittäessään ollaan liian vakava ja hieno. Nämä puutteet on helppo korjata animessa jättämällä ne kokonaan pois ja keskittymällä suoraan marsilaisten ötököiden mättämiseen.
Kiseijuu: Sei no Kakuritsu eli Parasyte on mangana kuuluisa ja todella hyvä, tosin saman mangakan Historie on itselle rakkaampi. En tiedä pystyykö anime kauppaamaan mangan parhautta, sillä se saattaa olla hiukan hankalaa kun mangan viehättävyys oli päähenkilön oudossa rauhallisuudessa ja ajatusmaailmassa. On helppo kuvitella, että anime tulee keskittymään liikaa toimintakohtauksiin.
Trinity Seven tulee animena toimimaan hyvin, koska se on kevyttä ja kivaa ecchiä ja toimintaa. Itse asiassa veikkasin jo melkein 3 vuotta sitten, että tästä tulee anime. Tätä on vaikea pystyä sössimään, koska lähtökohtana on se, että pojalla on taikavoima joka räjäyttää tytöiltä vaatteet pois.
Nanatsu no Taizai on shounenmättö. Seikkailevat ritarimeiningeissä höystettynä taikavoimilla. Ei mitään ihmeellistä. Tämänkin kanssa on vaikea epäonnistua.
World Triggeriä en muista enää kovin tarkasti, sillä droppasin sen siinä vaiheessa kun hommassa ei ollut enää mitään järkeä. Alku oli mielenkiintoinen kyllä, mutta katsokaa omalla vastuulla, sillä tarina menee vain kökömmäksi ja anime varmaan kruunataan vielä huonolla lopullakin.
Katsomislistalla
- Amagi Brilliant Park
- Cross Ange
- Psycho-Pass S2
- Log Horizon S2
- Mushishi Zoku Shou
- Fate/Stay Night: Unlimited Blade Works
- Gundam: G no Reconguista
- Yowamushi Pedal S2
- Shirobako
- Shigatsu wa Kimi no Uso
- Shingeki no Bahamut – Genesis
- Grisaia no Kajitsu
Mushishin & Log Horizonin & Yowamushin kakkoskaudet ovat yhtä hyviä kuin ensimmäisetkin ja auttavat minut läpi pimeän syksyn ja tekevät tästä kaudesta todella hyvän.
Amagi Brilliant Park on KyoAnia, mutta ehkä siinä tällä kertaa ei ole typerää kyynistä päähenkilöpoikaa ja outoa hyperaktiivista tyttöä. Eiku onhan siinä. Ehkä silti yritän, jännittää saako ne tahkottua rahaa sillä huvipuistolla. Tällaiset tarinat jossa kannattamaton yritys käännetään voittoisaksi lämmittävät tuotantotalouden diplomi-insinöörin mieltä. Ja ehkä tällä kertaa oikeasti tapahtuu jotain. Ihan varmasti tapahtuu.
Shigatsu wa Kimi no Uso tuo romanssihömppää tälle kaudella. Tämä näytti ihan shoujosarjalta, mutta shounen-lehdessä tämä on ilmestynyt. Tytöt ovat ällöjä ja kömpelöitä ja heidän erikoiskykynsä on syöminen, kun taas pojat ovat taitavia ja herkkiä, mikä on yleensä shoujosarjojen lähtökuvio. Mutta ilmeisesti pojat eivät ole täysin idealisoituja ja tytöistäkin löytyy muitakin hyviä puolia kun aitous/omana itsenä oleminen/muuta typerää, eli tässä voisi olla aineksia johonkin jännempään.
Cross Ange veti parilla överitempulla itsensä kauden yhdeksi puhutuimmista sarjoista, mutta ei tässä oikeastaan mitään ihmeellistä ole. Tarjolla on hyvää viihdettä ja virkistävää vähän rajumpaa menoa. Mutta koska tämä oli jo näin överi heti alussa, niin ei mitkään lopun temput tunnu enää missään. OP-renkutus on jokainen Sunrisen sarja ikinä.
Kaikki on jo varmaan tässä vaiheessa kuulleet tästä Fate-jutusta ja tässä on kiva animaatio ja sillei. En kyllä tiedä miksi tämä jo OK leffa-version saanut Unlimited Blade Works pitää sarjaksi vääntää. Mutta koska Heaven’s Feel on saamassa leffansa, niin ehkä jotkut jossain ovat tajunneet että Fate/x tuottaa rahaa myös animemuodossa. Tai pelien myynti on hyytymässä. Suosittelen VN:n pelaamista lämpimästi, sillä Nasuversen genre ei ole toiminta vaan kauhu.
Animen katsojaa Shirobako kiinnostaa, sillä anime kertoo animen tekemisestä jolloin voit katsoa animea kun katsot sen tekemistä. Kauden hyvä sarja joka tuli puskista. Yllättävän raskasta kyllä katsoa kun nimiä, termejä ja tapahtumia tykitetään melkoisella kyydillä.
Psycho-Pass jatkuu valitettavasti. En nähnyt mitään ongelmaa ykköskauden lopetuksessa. Onneksi kakkoskauden alku näyttää ihan lupaavalta, mutta tuskin olemaan mitään ”ihan kivaa” suurempaa. Ykköskauden hahmot olivat aivan liian hyviä, jotta kakkoskauden hahmot pystyisivät nousemaan samalle tasolle. Ja vaikka Sibyl-systeemi on todella mielenkiintoinen, niin ei siinä ole enää uutuudenviehätystä. Onneksi se on kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen, että toisen kauden jaksaa katsoa ihan vain sen takia. Akanen hahmolla ei ole mitään arvoa enää ja pahiskin vaikuttaa todella tylsältä ykköskauden parhauteen verrattuna.
Shingeki no Bahamut – Genesis on hyvä sarja, jos otetaan huomioon että tämä on väännetty jostain korttipelistä, josta ei saa kunnon anime millään. Sanoisin kuitenkin että tämä on eniten droppausvaarassa tältä kaudelta, mutta toisaalta tämä on niin kevyttä höttöä että katsominen on todella helppoa. Öö jotain demoneita jahtaa jotain avainta joka vapauttaa bahamutin ja päähenkilö on vain rento palkkionmetsästäjä, joka joutui sattumalta tämän kaiken keskelle.
Gundam: G no Reconguista on wanhan animen ja nykyanimen epäpyhä sikiö. Wanhan animen tropeet (eli hysteeriset naiset ja miehiset miehet läiskivät toisiaan avokämmenillä poskille, juonesta ei ota selvää koska sitä ei viitsitä kunnolla selittää koska pitää zoomata kömpelösti liikkuvia mechoihin) yhdistyvät jollain pervolla tavalla moderniin ulkoasuun ja ympäristöön, mikä tekee tämän katsomisesta elämyksen as in katsoisit friikkiä sirkuksessa.
Grisaia no Kajitsu on ”poika päätyy tyttökouluun ja o ou heti ekassa jaksossa päätyy näkemään tytön puolialasti”. Jos kaikki anime olisi samanlaista, niin poika saisi nyrkistä ja molemmat nolostuisivat. Mutta eihän se niin mene enää nykypäivänä. VN:stä väännetty anime, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta mysteereineen. Harmi vain etteivät hyvätkään VN:t oikein käänny animeksi, joten ei tätä kohtaan suurempia odotuksia ole epätyypillisistä hahmoistaan huolimatta.
UBW leffa on kyllä varmasti huonoin anime-elokuva ikinä. On ihan selvää miksi tästä reitistä piti saada uusi anime, tai ehkä pitäisi sanoa, että vihdoinkin saadaan anime.
En ehkä tänä päivänä enää suosittelisi paljon fate:n lukemista. Varmaan kuten blogaajakin, itse luin käännöksen joskus sata vuotta sitten ja tietysti se silloin tuntui tosi siistiltä. Nyt uuden animen hypen myötä lueskelin jonkin verran vita-versiota ja ei se ole tämän päivän standardeilla kovinkaan hyvää. Enkä myöskään luokittelisi Fatea kauhuksi (yleisesti VN:t on helvetin vaika genretä, siksi niille keskitään aina uudet genret kuten 伝奇活劇), kun ainut asia mikä siinä kauhistuttaa on Nasun sen aikainen kirjoitustyyli verrattuna esimerkiksi Mahoyoon. No käännös on varmasti ihan kauhistuttava ja siitä ainakin kannattaa pysyä kaukakana. Uudet Fate-animet lähinnä pitävät yllä chuuninostalgiat ja onkivat uusia faneja mukaan, eikä sitä kannata miettiä sen enempää.
Aika on voinut kullata muistot. Osa F/SN pelin hypestä liittyi siihen, että se oli teknisesti edistynein VN mitä länkkärit olivat nähneet ja käännösryhmän trollailuihin ja draamaan. Kumpikaan seikka ei merkkaa nykypäivänä enää mitään, joten suositteluni voi olla pielessä ja parempaakin tavaraa löytyy. Eräs toveri kerkesikin jo irkissä lohkaisemaan ”miksi lukea 50h kun Shirou ulisee kun voi pelata jotain oikeaakin”.
Genrellä tarkoitin tässä kohtaa lähinnä sitä, että missä Mr. Nasu on paras. Kaikilla lienee tiedossa että erotiikka ei ole vahvuusalueita, mutta myös toimintakohtaukset ontuvat, ne ovat todella hitaita, eivätkä kovin jänniä kun vastustaja kuvaillaan aina täysin ylivoimaiseksi. Paras hän on kauhun (ja hahmojen) kirjoittamisessa ja VN-mekaniikat tukevat tätä hyvin. Eli siis F/SN&Tsukihimestä-peleistä, varauksella myös Kara no Kyokai-leffat, nauttii parhaiten jos ne ottaa kauhuna. Pelithän ovat suorastaan raastavia kun päähenkilö hiippailee yksin joka välissä pimeillä kaduilla ja metsässä, vaikka tietää ne että kuhisevat vamppyyreitä ja Servantteja. Ja pelaajan tehtävänä on jotenkin pitää hahmo hengissä.