Kesä 2014 Päätös
Hyvät
- Gekkan Shoujo Nozaki-kun
- Aldnoah.Zero
- Barakamon
Keskinkertaiset
- Free! Eternal Summer
- Zankyou no Terror
Viihde
- Mahouka
- Haikyuu!!
Dropped
- Sword Art Online 2
- Tokyo Ghoul
Jatkavat
- Bishoujo Senshin Sailor Moon Crystal
- Dragon Ball Kai
Gekkan Shoujo Nozaki-kun ja Barakamon olivat kauden parhaita sarjoja, mutta niistä on vaikea kirjoittaa mitään. Ei ole mitään deeppiä analysoitavaa tai suuria epäkohtia haukuttavaksi. Molemmat olivat hauskoja, niissä oli hyvät hahmot joista välitti ja ihana lämmin tunnelma. Kaikki oli kivaa. Mikään ei satuttanut. Elämä oli elämisen arvoista. Sen sijaan kauden muista sarjoista löytyy paljonkin avauduttavaa.
Zankyou no Terror oli mielenkiintoinen ja lupaava, mutta päätyi lopulta heikoksi. Sarjassa oli hyviä elementtejä, mutta ne vain sössittiin. Lisa olisi voinut tehdä jotain muutakin olla avuton ja joutua panttivangiksi. Fiven traagisesta rakkaudesta olisi voinut saada vaikka mitä jännää, mutta kun se heitetään kehiin 5 sekuntia ennen hahmon kuolemaa, niin ei se paljoa enää lämmitä. Nyt Five oli vain sekopäinen ja ilkeä ämmä, jonka olemassaolo pelkästään vitutti. Loppu olisi voinut olla hieno, mutta se vasta sössittiinkin. Arvelisin, että alun perin 12:n piti loukkaantua kolarissa ja kuolla siinä saamiinsa vammoihin. Näin melkein kävikin, mutta kun piti päästä pelaamaan jalkapalloa iloisena. Niinpä sitten heitetään vain jenkkiarmeija kehiin mitään selittämättä hyökkäämään ja sitten lentämään pois kun ollaan saatu 12 ammutuksi, jolloin jätetään katsoja ihmettelemään, että 1) mistä he paikalle löysivät, 2) miksi he ampuivat vain yhden eikä kaikkia 3) ja ylipäätään mitä jenkkiarmeija enää edes teki sarjassa kun viime jaksossa ne oli jo heivattu pihalle. Vastaus viimeiseen kysymykseen on tietysti se, että 12 pitää saada koskettavaa loppua varten hengiltä, mutta jumalauta ei sitä tällä tavalla katsojaa rajusti aliarvioiden voi tehdä.
Aldnoah.Zero lunasti odotukset eli tarjosi paljon ja oli yllättävä. Ongelma oli se, että se tarjosi liian paljon. Hahmoja oli liikaa ja sivuhahmot veivät aikaa päähahmoilta, jolloin näiden käytös alkoi ontua. Koulukaverit olisi voitu heivata saman tien pois, samoin traumatisoitunut sotaveteraani ja laivan kapteeni. Eiväthän he edes tehneet mitään. Isosiskoa tarvittiin lähinnä selittämään tietokonemaista päähenkilöä. No ehkä toisella kaudella tulee jotain todella eeppistä joka oikeuttaisi heihin keskittymisen, mutta nyt he veivät tilaa varsinaiselta pihviltä.
Marsilaisten sisäiset konfliktit jäivät nyt aivan liian vähälle. Hienointa oli ehkä se, kuinka jokainen marsilainen vaikutti ihan paskalta alkuun, mutta sitten heidän motivaationsa saatiin selitettyä ja hahmot kääntyivät päälaelleen. Tätä soisi tapahtuvan useamminkin. Mechojen suhteen Aldnoah Zero oli hukassa. Ensi alkuun ymmärsin että ihmisillä olisi jotain jakoja supermechoja vastaan, koska he olivat valmistautuneet ja kyseessä oli kuitenkin planeettojen välinen sota. Bulkkisotilaiden olisi pitänyt pelkän lukumäärän voimin saada pari supermechaakin alas. Ei ole mitään järkeä, että ainoa joka pystyy tiputtamaan supermechoja on ~loogisesti toimiva ja hyvän havainnointikyvyn omaava teini~ ilman mitään isän rakentamaan jeesusmechaa. Älykkäitä tyyppejä olisi pitänyt olla maapallolla muitakin. Sarjan asetelma antoi koko ajan ymmärtää, että kyseessä on armeija vs armeija, ei supermechat vs supermechat -asetelma. Ja sitten vielä viimeisessä jaksossa nostalgiaa puhkuvat muuttumis_hommat, niin en tiedä yhtään miten Aldnoahin mechoihin pitäisi suhtautua. Bulkkimechat olisivat sopineet sarjaan paremmin ja marsilaisten ei olisi tarvinnut olla näin täysin ylivoimaisia.
Aldnoah Zeron loppu muistutti miksi kannattaa katsoa animea. Sitä on vain niin fiiliksissä. Pitkästä aikaa pääsin mukaan nelosen /a/:n mielentilaan.
Parempi kuin ykköskausi – paitsi OP&ED
Free! Eternal Summer oli ensimmäistä kautta parempi, kun draama oli kevyempää ja uskottavampaa. Harmi vain, että vaikka tällä kaudella oikeasti kilpailtiin, niin jännitystä kilpailussa oli aika lailla nolla. Eikä sarja itsekään välittänyt mistään sijoituksista. Tärkeämpää oli puhua tunteista. Ei oikeassa urheilusarjassa jäbät häviä sitä viimeistä kisaa.
Sword Art Online 2 oli sitä samaa kuraa kuin ykköskausikin. En jaksa enää edes läpällä ja kännissä.
Tokyo Ghoulia ei näin vanha mies jaksanut enää katsoa, kun goren tuoma järkytys on sarjan suurin vetonaula. Se ajatus kävi mielessä, että Tokyo Ghoul ja sen vastine kymmenen vuotta sitten, Elfen Lied, ovat melko samankaltaisia, vaikka eroja löytyy ecchi&harem-puolella ja siinä, että Elfen Liedin tarina oli puoleensavetävä kaikesta huolimatta. Molemmissa on tämä sisäinen peto -teema, päähenkilöiden sisällä on väkivaltainen persoonan puoli joka haluaa tappaa kaiken. Myös voimat ovat samanlaiset: kaikkivoivat kädet, jotka purkautuvat selästä kuin siivet. Tälle on varmasti joku deeppi psykologinen selitys.
Tajusin, etten osaa arvostella urheilusarjoja. Siksi tungin Haikyuun viihdekategoriaan. Elämän pieniä parhaita asioita on urheiluanimen katsominen viinilasi kanssa tiistai-iltana. Ja Haikyuu maistui erityisen hyvältä pyöräpoikien jälkeen kun oli taas superhyökkäyksiä käytössä eikä pelkkää polkemista.
Mahouka näytti erittäin pahalta keskivaiheella, koska sen alku oli todella lupaava. Onneksi lopussa vedettiin talla pohjaan ja Mahouka paljasti todellisen luonteensa hyvänä toimintaviihdesarjana. Viimeinen arc oli oikeasti todella viihdyttävää ja jännää toimintaa ja verta lensi (mitä nyt taas tv-sensuurit pilasivat tunnelmaa). Jotkut urpot muuten vertaavat Mahoukaa Sword Art Onlineen, tai ihan mihin vaan sarjaan jossa päähenkilö on ylivoimainen. Mahouka on James Bond -sarja. Kuvitelkaa James Bond angstaamaan jokaisen tapon jälkeen, että miksi hänen täytyy tappaa ihmisiä, se on väärin. Tai nyyhkyttämään siitä, että miksi kaikki ovat niin kateellisia mulle kun mä nyt vaan oon niin Cheek. Ei ei, tämä on sitä pahamainesta SAO:a. (Ja edelleen, tärkeintä on suhde muihin hahmoin – Mahoukamanilla on kaksikin kilpailijaa ja kaikki hahmot eivät lustaa häntä vaan seurustelevat keskenään, jolloin Mahoukaman ei ole mikään narsistin ylin kukinto.) Jos Haikyuu veti arkiviikon alussa illalla, niin Mahouka oli sitten loppuviikon akselin sarja. Aivot vaan narikkaan ja sitten hymyssä suin nukkumaan.
Sailor Moon & Dragon Ball. Kiitos animejumalat että tuotte meille vanhoja sarjoja katsottavaksi, jotta voimme sivistää itseämme.
Ei kommentteja ;___;