Kevät 2014 päätös

Hyvät

• Mushishi S2
• No Game No Life
• Ping Pong
• Knights of Sidonia

Keskinkertaiset

• Haikyuu!
• Mahouka Koukou no Rettousei
• Isshuukan Friends

Odottamassa parempia aikoja

• Jojo – Stardust Crusaders
• Gochuumon wa Usagi Desu ka
• Kamigami no Asobi
• La Corda d’Oro Blue Sky

Hinis käännä

• Escha & Logy no Atelier

Siitä erikoinen kausi, että missasin ennakkotunnelmissa kaksi kauden parhaista sarjoista. Onneksi valveutuneet lukijani ja harrastajatoverini vinkkasivat minulle Nogenoran ja Ping Pongin. Lisäksi tällä kaudella tuli katsottua harvinaisen vähän sarjoja koska:

• Kamigami no Asobi ja La Corda d’Oro Blue Sky jäivät katsomatta, koska sain Desucon-luentooni valmistautuessa yliannoksen tyttöjen haaremisarjoista eikä nyt vaan maistu.
• Jojo – Stardust Crusaders oli aivan liian sensuroitua. Odottelen Blurayta.
• Gochuumon wa Usagi Desu ka – En yleensä kirjoittele hirveästi muusta elämästäni tässä blogissa, mutta tällä kaudella suoritin muuttamisen pääkaupunkiseudulle, minkä lisäksi töissä oli vuoden kiireisin aika. Aikaa ei vaan riittänyt kaikelle, eikä välillä ollut edes mahdollisuutta katsoa animea. Silloin tällaiset keskinkertaiset kivat sarjat joutuvat jäähylle.

Nogenorasta blogasinkin jo erikseen, mutta voisin kirjoittaa lisää siitä, koska sarja innostaa kirjoittamaan. Sarja päättyi vähän huonosti. Loppu oli ranobejen kuutoskirjasta, kun itse sarja taisi käsitellä kolme ensimmäistä kirjaa. En tiedä miksi sarja halusi välttämättä ampua itseään jalkaan, tuosta on paha jatkaa jos jatkoa nyt edes saadaan.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on se, että ranobejen, jotka ovat kivaa otakufantasiaa, kirjoittaja on brasilialainen mies. Sarjan ohjaaja on kuitenkin nainen, minkä takia sarja ei tätä härskiä fantasiafibaa lyö naamalle kovinkaan vahvasti. Kylpykohtaukset on toteutettu rohkeammin, suoremmin ja hyvällä maulla, missä näkyy naisen käden jälki, sillä miesten tekemänä tämänkaltaiset kohtaukset ovat sellaista ujoa hihittelyä.

Jotkut tahot tykkäävät verrata Nogenoraa Sword Art Onlineen, koska niissä on ylivoimaiset päähenkilöt ja misuja pyörii ympärillä. Nogenorassa päähenkilöitä on kaksi joten vertaus ontuu jo tässä kohtaa, mutta ehkä selkeämpi ero on se miksi päähenkilöitä vihataan. SAOssa päähenkilöä vihataan koska hän on vaan niin paljon parempi kuin muut, kateelliset paskiaiset. Nogenorassa päähenkilöitä vihattiin koska he ovat hikkyjä/nörttejä. SAOssa kerrotaan siitä, kuinka ihmiset eivät pysty ymmärtämään ylivoimaista päähenkilöä, kun Nogenora taas kertoo, miten ihmiset oppivat ymmärtämään aikaisemmin eristäytynyttä pariskuntaa.

Mushishi oli taattua laatua. Aika ei ollut kulkenut ohi tästä sarjasta. 10 jaksoa oli vain aivan liian lyhytkestoinen määrä. OP-biisi oli aivan maaginen. Olihan se tietysti likaista länkkärimusiikkia ja lyriikat olivat huonot, mutta laulajan ääni ja sävel viritti juuri sille oikealle mielentilalle. Rentouttava sarja, voisin katsoa Mushishia joka ilta.

Ping Pong viehätti erikoisuudellaan. Kyseessä on urheiluanime, mutta ei oikeastaan ollenkaan urheiluanime. Se kyllä kuvaa atleettien kompurointia ja asenteita lajia kohtaan, mutta siihen se sitten jääkin. Värimaailmaa, kuvakulmia ja toistoa käytetään tehokeinona yliampuvasti. Hahmot ovat tavallista synkempiä eikä kaikki ole kivaa, eivätkä ongelmat ratkea sillä että yritetään parhaamme ja voitetaan. Koko voittaminen on epäolennaista tässä sarjassa, kun valmentajatkin ovat perinteiset mysteerisankareiden sijasta sarjassa röökiä vetäviä elämän kolhimia kyynikkoja . Erityisesti tykkäsin siitä hahmosta joka joutui päähenkilön rökityksen jälkeen vaihtamaan lajia – seikka mitä muissa sarjoissa ei käsitellä edes vitsillä. Ja ennen kaikkea sarjan lopetus oli mahtava, en muista milloin viimeksi olisin näin tyytyväinen ollut sarjan päätösjaksoon.

Yhden viikon kavereita menin mollaamaan typerästä juonielementistä, mutta jotenkin sarja onnistui välttämään siihen sisältyvät suden kuopat. Sarja oli melkein jopa hyvä, mutta jotain jäi puuttumaan. Ihmissuhdedraamasarjaksi se oli todella kiva eikä missään vaiheessa ollut ikävää, mutta luultavasti olisi tarvinnut vähän ollakin ikävää, että sarja olisi pystynyt tarjoilemaan elämää suurempia kohtauksia. Mutta eipä sillä, miellyttävä sarja näinkin.

Knights of Sidonia on kauden merkittävin anime. Kokonaan 3D:llä tehty sarja, joka on katsottava. En tiedä tottuiko tyyliin vai kehittyivätkö tekijät, mutta sarja tuntui animoinniltaan paranevan kokoajan. Sisällöltään Sidonian Ritarit on mielenkiintoinen tarina huonoilla hahmoilla. Taistelukohtaukset pelaavat 3D:nä hyvin ja draamakohtaukset menettelevät. 3D:tä on ujutettu jo pidemmän aikaa animeen (ja siitä on aina joku ulissut), mutta tämä kokonaan 3D:llä toteutettu sarja on toivottavasti merkkipaalu siitä, että 3D-animaatiota tullaan näkemään jatkossa enemmän. Kun joku ottaa riskin ja menestyy, on muiden helppo seurata. Nautin kehityksestä ja odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea kekseliäs herrakansa pystyy tekemään 3D:n avulla.

Mahoukasta sanoin, että se on kauden lupaavin. No eipä ollut, alku oli lupaava mutta sitten yhtäkkiä viisikko lähti jahtaamaan terroristeja ja sitten tuli koulujen välinen turnaus ja kaikki lupaavat juonielementit heitettiin roskiin. No, viisikko, vai montako niitä nyt onkaan, ovat ihan kivoja hahmoja ja toimintaa riittää, niin kyllä tämä viihteestä menee. Pikkusisko on huonoin hahmo, koska hahmon ainoa tarkoitus tuntuu olevan supervoimakkuus ja isoveljen lustaaminen. Mahoukaman on sentään moipitäämennä-asburger, joten hänellä voi jotain hahmokehitystä olla jopa edessä.

Kategoria: Kaudet