Talvi 2014 päätös
Hyvät
- Hajime no Ippo
- Log Horizon
- Kill la Kill
- Saki Zenkoku-hen
- Gin no Saji
Keskinkertaiset
- Magi
- Sakura Trick
- Noragami
- Mikakunin de Shinkoukei
- Hozuki no Reitetsu
Dropped
- Nobunagun
- Sekai Seifuku
- Chuunibyou demo Koi ga Shitai! Ren
- Nisekoi
- Samurai Flamenco
- Seitokai Yakuindomo
Jatkavat
- Nobunaga The Fool
- Yowamushi Pedal
Ippo oli rautaa niin kuin aina, Magi oli kelpo shounenia, Gin no Saji jatkoi hyvällä linjallaan, Saki oli tanoshii mahjong desu ja pyöräpojat jatkoivat polkemistaan. Kausi oli oikeastaan näiden takia todella nautinnollinen, mutta mitään erityisen hienoa ei kuitenkaan tässä kaudessa ollut. Lupaavat sarjat Mikakunin ja Sakura Trick eivät olleetkaan sen suurempia. Log Horizon oli hieno sarja, mutta vuoden anime? Tuskin.
Kill la Killille lupasin erillisen blogauksen. Sitten tajusin ettei siihen ole oikein aineksia. Sarja oli törkeän viihdyttävä, täynnä hienoja ja yllättäviä kohtauksia, hyvät musiikit, ja ennen kaikkea se hoiti hommat omalla tyylillään. Siinä ei ole kuitenkaan aiheita jotka antaisivat kipinää kirjoittamiseen. Blogaukseen sisältöä pitäisi repiä siitä oliko Kill la Killissä nyt Gurren-Lagann/Gunbuster -vaikutteita vai mitä. Tästäkin aiheesta voin lähinnä tokaista (toivoa), että Trigger näyttää todellakin olevan uusi Gainax, kun varsinainen Gainax on siirtynyt tekemään jotain epäolennaisia shounenmangasovituksia. Toinen vaihtoehto blogaukselle pituuden hankkimiseksi olisi käydä jotain tumblrin raiskausväitteitä läpi, mutta se nyt olisi vain tyhmää. Vaikka en nyt paria sivua aiheesta kirjoitakaan, niin Kill la Kill on selkeästi vuoden paras anime toistaiseksi, mikä ei ole nyt huhtikuussa vielä kummoinen suoritus.
Sakura Trick ei sitten ollutkaan sen suurempaa yuridraamaa. Oikeastaan aika tavallinen 4girls1club-sarja, paitsi että tällä kertaa pussailtiin. Eli ihan nautittavaa tavaraa.
Noragami ei herättänyt sen suurempia tunteita. Tytöille (hahmot olivat suoraan shoujoromanssimangasta) tehty henkimaailmaseikkailu. Noh, hoiti hommansa eli viihdytti parisenkymmentä minuuttia joka viikko.
Mikakunin oli todella kiva, mutta jotain siitä jäi puuttumaan että olisin nostanut hyviin. Alkuasetelmasta olisi saanut enemmänkin irti, mutta jaksot tuhlattiin toistamaan samoja ”isosisko lustaa lolia, loli söpöilee”-kuvioita.
Nobunagun hävisi Nobunaga the Foolille, joka on mukavan rämisevää viihdettä. Eipä sitten oikeastaan mitään muuta. The Fool korvasi myös Sekai Seifukun, jossa oli liian tympeä päähenkilö. Viihteessä pitää olla viihdyttävä päähenkilö eikä mikään ulisija.
Hozuki no Reitetsu on näitä eleven-only-komediasarjoja, joita katsoo varsin mielellään työpäivän jälkeen. Mukavan vaihtelevat jaksotkin, kun taas yleensä komediasarjat käyvät äkkiä tylsäksi. Niin kuin Seitokai Yakuindomo, joka päätyi droppilistalle koska samaa vanhaa. Mieluummin katsoo ykköskauden uusiksi.
Samurai Flamenco. En edes tajunnut että olin dropannut tämän. Lopustakaan en kuullut mitään hyvää, joten jääköön tämä sarja katsomatta. Vähän kyllä kiinnostaisi tietää miten tarina päättyi, mutta ei oikeastaan.
Chuunit olivat sellaista fillerihöttöä että ei jaksanut katsoa. Alkukatsauksessa kitisin kuinka tässä sarjassa ei tapahdu kehitystä. Olin väärässä, oli muutama mielenkiintoinen jakso, mutta kun ne olivat tosiaan filleriä, jotka päättyivät ”lol vitsi vitsi, palataan takas normaaleiks”-päätökseen, niin droppaaminen oli suorastaan raivokas.
Nisekoi. Romanssianime vaatii, että siinä on paljon kivoja hahmoja ja vähän huonoja hahmoja. Nisekoi ei täyttänyt tätä yksinkertaista vaatimusta.
Nisekoissa on pelkkiä hyviä tyttöjä kun pääsee vähän sisälle.