Artikkeli – An Exploratory Study of the Otaku Adolescent Consumer

Tein sellaisen tempun, että iskin animen hakusanaksi yliopiston lehtitietokannassa. Sieltä löytyi vaikka mitä. Valitsin nyt käsiteltäväksi otsikon mukaisen artikkelin, joka on Psychology and Marketing -lehdestä. Tutkimuksessa haasteltiin taiwanilaisia otakuja, minkä perusteella laadittiin kyselylomake, johon vastasi sitten noin sadan otakun porukka.

Tulokseksi saatiin, että otakut ovat pakonomaisesti mieltyneitä visuaaliseen havainnointiin. Ostopäätöksiin mangaa, animea ja pelejä kohtaan vaikuttaa heidän vahva kiinnostuksensa ja osallistumisensa näihin. Markkinointistrategiassa pitäisi näin ollen painottaa visuaalista informaatiota. Tämä on poikkeavaa, sillä normaalihomojen ostopäätökseen vaikuttaa tuotteen uutuus. Todetaan myös, että otakujen kuluttamiskäytös on sellaista, etteivät he kuluta itse tuotetta vaan sitä maailmankatsomusta, joka sisältyy tuotteisiin. Tuotteen ostaminen on viestin välitystä muilla otakuille.

Tutkimuksen päätulokset eivät olleet kovin jänniä, ellet tee työksesi markkinointia otakuille. Jännää löytyi esimerkiksi siitä, miten otaku tässä tutkimuksessa määriteltiin:

“Someone with fanatical obsession for their professional field, and who is socially inept but who enjoys communicating with their compeers.”

Johdannossa perustellaan, että otakuilta löytyy pakonomaista asiantuntijuutta omiin kiinnostuksen kohteisiinsa, mutta puuttuu yleistieto. He tykkäävät viettää aikaa yksin eivätkä välitä arkipäivän elämisestä. He kutsuvat toisiaan otakuiksi, ja otakuhan tarkoittaa ”sinä eristyneenä sinun taloosi” mikä viestii, siitä että otakut eristyvät perheestään ja ystävistään.

Tämän määritelmän perusteella kytättiin animekrääsäliikkeessä otakuja, ja valittiin haastatteluun ne, jotka viettivät eniten aikaa liikkeessä. 5 tyyppiä (3 miestä ja 2 naista) pääsi tähän syvähaastatteluun. Haastatteluiden tulokset alla:

Eniten pistävät silmään nämä:

• Experienced in information searching
• Strong enthusiasm for and ability in subjects of interest
• All needs can be fulfilled by computer without going out
• Strong antipathy for fictitious reports published in the media

Nämä ominaisuudet pitäisi löytyä jokaiselta nuorelta. Tai kenen mielestä verkkopankki on huono juttu? Kuinka ylipäätään pärjää elämässä jos ei osaa etsiä tietoa? Kuinka mielenkiintoista elämä on jos et ole kiinnostunut mistään? Ja kuinka hieno ihminen onkaan, jos tykkää roskajournalismista.

Huomattavaa on myös, että otakut eivät tosiaan sekoita todellisuutta ja fiktiota. Mielenkiintoista on myös tuo ylemmyyden tunteminen harrastuksestaan ja vittujen antaminen muusta. Tuo ettei osata pukeutua on kanssa helmi kohta.

Yllä kuvattuna se, keitä haastateltiin. Taiwanilaisilla tovereilla ei hyvin pyyhi, jos noin vähän ollaan vain koneella päivässä. Koulutus-kohta on paha – onko mukana työttömiä kelkasta pudonneita vai valmistuneita? Joka tapauksessa tutkimuksen henkilöt ovat varsin korkeasti koulutettuja. Tämä selittänee myös vähäistä tietokoneellaoloaikaa. Taskuraha tarkoittanee käytettävissä olevia tuloja, mutta en ole Taiwanista niin hyvin perillä, että tietäisin onko siellä tapana jakaa säännöllistä kuukausirahaa 25-vuotiaille. Naisten määrä on alhainen, jos mietimme, että comiketissa se on yli 50%. Ilmeisesti ostaminen on miehisempi tapa harrastaa.

Mitään järisyttävän uutta tässä nyt ei ollut. Mielenkiintoinen juttu kuitenkin, kun näkökulmana on markkinointi ja maana joku muu kuin Japani tai Yhdysvallat. Ilmeisesti sosiaalinen avuttomuus tarkoitti tässä nyt sitä, että ei välitetä yhteisistä asioita vaan siitä omasta jutusta, mikä on huono juttu yhteisökulttuureissa. Tässä mielessä tämä juttu antaa tukea entisille käsityksille. Myös Saiton teorioille siitä, että otakut osaavat erottaa fiktion ja todellisuuden toisistaan jopa paremmin kuin useimmat, ja sitä että otakuus on elämänkatsomus eikä harrastus.

”May self-imagine as the comics’ characters and imitate moves, habits, and styles of the characters”

Lähde: An Exploratory Study of the Otaku Adolescent Consumer. Han-Jen Niu, Yung-Sung Chiang, Hsien-Tang Tsai. Psychology and Marketing, Vol. 29(10): 712–725 (October 2012)

Kategoria: Psykologia