Blogaaminen I

Yliopistolla pyörii Sosiaalinen media: Teoria ja käytäntö -kurssi, jolle osallistun, koska opintosuunnitelmassa näin määrätään. Äkkikuulemalla voisi ajatella että kurssilla opetellaan käyttämään Facebookkia, mutta kyseessä on yliopistotason kurssi, mikä tarkoittaa, että sitä Facebookkia tarkastellaan erilaisten esimerkiksi viestintä- ja teknologiateorioiden kannalta. Luultavasti suurin osa lukijoistani ei tiedä mitä on sosiaalinen media tai mitä eroa on yhteisöllä ja verkostolla. Tiede on määrittelyä ja luokittelua, mikä tavallisten kaduntallaajien taholta on mielletty turhaksi ja tylsäksi. Erilaisten mediapersoonien hehkutukset sosiaalisesta mediasta ovat hauskempaa luettavaa, mutta ne eivät ole yleensä kovin objektiivisia. Saati sitten kun joku yritys puhuu tai hehkuttaa sosiaalista mediaa niin aivan taatusti siellä on ns. oma lehmä ojassa. Tai kun blogaaja puhuu blogaamisesta.

Blogaamista luonnollisesti käsitellään kurssilla, se kun on osa sosiaalista mediaa. Esimerkiksi kommentointityökalut esiintyivät ensimmäisenä blogeissa, joista ne sitten levisivät kaikkialle. Historian ymmärtäminen on kaikissa asioissa hyvä, mutta paremman blogauksen saan aikaiseksi kun käsittelen kurssilla esiteltyjä blogien luokittelua ja elinkaarimallia ja sovellan niitä suomalaisiin animeblogeihin.

Lyön vetoa että blogaus on tällaista

Tärkeänä pointtina blogaamisen tuli, että sahaaminen ei ole aina sahaamista. Sahalla voidaan tehdä musiikkia eli se on instrumentti. Toisin sanoen se, että käyttää blogialustaa/blogipalvelua, ei vielä ole automaattisesti blogaamista. Blogausalustalla voi tehdä muutakin viestintää kuin itse blogaamista. Määritelmästä riippuu, mitkä ne tarkat ominaisuudet ovat, mutta käyttäjälähtöisyys, henkilökohtaisuus, vuorovaikutteisuus, avoimuus ja sisältökeskeisyys voisivat olla näitä asioita. Blogit reflektoivat yksilöä, joka on vapaasti valinnut julkaisevansa sisältöä.

weBlogit jaotellaan kolmeen tyyppiin:

• Journaali – Verkkopäiväkirja: Reflektoi blogaajan subjektiivisia kokemuksia tuntemuksia

• Suodatin – Linkkiblogi: Reflektoi bloggaajan mieltymyksiä

• Essee – Tietämys-/asiantuntijablogi: Reflektoi bloggaajan tietämystä, mielipiteitä

Onneksi kollegani Jinx on aikaisemmin tarkastellut Suomen animeblogeja, joten itse pääsen vähän vähemmällä tästä. Tuosta selviää, että Suomessa ei ole animeblogeja, joten kommentoin ulkomaalaisia ensin. En seuraa yhtään ulkomaista animeblogia. Miksi? Koska kaikki ovat tyyppiä journal. Niissä kerrotaan, että katsoin animea ja se oli kivaa. Yleensä paljon screenshotteja ja kisaa siitä kuka blogaa jaksosta ensimmäisenä. Toinen puoli on sitten linkkiblogeja, eli linkitellään itseä kiinnostavia uutisia, olivat ne sitten figuurijulkistuksia tai jonkun animestudion tiedotteita. Muutama harva esseetyyppinen asiantuntijablogi on toki olemassa, ja kun joku hyvä sattuu silmään, niin blogaan siitä itsekin. Sen arvoista on kuitenkin aika harvoin, sillä usein asiantuntemus on hataraa ja se on rajoittunut amerikkalaiseen maailmankatsomukseen. Journaaliblogin mielenkiintoon vaikuttanee varmasti eniten se, että tunnetko kirjoittajan vai et. Linkkiblogeissa pitäisi jakaa samat mielenkiinnon kohteet blogaajan kanssa. Esseeblogissa pitäisi vaikeatajuisen tekstiseinän kiinnostaa.

Miten Suomessa? Suomessa ovat tai olivat pitkät esseetyyppiset blogaukset tapana. Conikulttuuri näkynee tässäkin; 45 minuutin luentoa saati 1½h luentoa ei pysty oikein pitämään kertomalla vain omista subjektiivisista kokemuksista. Huom, vaikka tuolla lukee mielipide, niin ”sarja oli hyvä” ei ole mielipide vaan tuntemus. Pituus ei automaattisesti tarkoita asiantuntijablogia eli Suomessakin on toki myös journaalityyppisiä blogeja. Linkkiblogeja ei tule yhtään mieleen. Asiantuntemukseen on yleensä viitattu termillä burgerointi, mikä useimmiten tarkoittaa syvällistä perehtymistä aiheeseen, laajaan kokemukseen animen katsomisesta tai tietämystä japanilaisesta kulttuurista ylipäätään. Oma blogini on ollut siinä poikkeava, että näiden lisäksi käytän akateemisia lähteitä tietämyksen lähteenä, kuten esimerkiksi tässäkin blogauksessa. Asiantuntijuuteni on myös rajoittunut tiettyihin asioihin, enkä tiedä kaikesta kaikkea. Kyseessä on pääsääntöisesti esseeblogi, mutta esimerkiksi kausikatsaukset ovat minulla journal-tyyppisiä, joista sitten syvennyn johonkin sarjaan. Ja kuten luokittelussa yleensäkin, puhtaita luokkia ei ole ja blogeissa pyörii kaiken kolmen luokan blogauksia sekaisin ja yhdessä blogauksessa voi olla kaikkia piirteitä. Kyse on siitä mihin suurin osa sisällöstä lankeaa.

Edellä mainittu kollegani Jinx jakaa blogaamisen static & dynamic blogging. Nähdäkseni tässä käsitellään samaa asiaa: staattiset ovat esseeblogeja ja dynaamisen alle voi laittaa myös linkkiblogaamisen journaalin lisäksi. Joitakin eroja termeillä lienee, lähinnä tietysti se että yllä esitelty on tieteellinen, tutkittu juttu ja toisen on keksinyt joku random heppu, joka blogaa itsekin ja muut blogaajat ovat kavereita, joten havainnot voivat olla värittyneitä. Jos joku ulkopuolinen tarkastelisi nuo käsitteet hyvien tapojen mukaisesti, niin myös nuo termit leviäisivät tieteellisen puolelle.

Mutta takaisin suomalaisiin animeblogeihin – tai ehkä pitäisi puhua japanilaista visuaalista populaarikulttuuria käsittelevistä blogeista. Jinxin blogauksesta selviää, että tarkastelujakson 90 blogauksesta 50 oli cosplayta käsittelevää ja 16 jotain muuta tai persoonallista. Ani.mun listaamista 74 blogista 23 blogia on cosplayta käsitteleviä. Mitä tyyppiä cosplayblogit ovat? Varsin usein ne ovat journaalityyppisiä kertomuksia miten cossi etenee ja millaista conissa oli, mutta joukossa on myös esseeblogauksista kuinka värkätä pukuja oikein.

Kun tarkastellaan marraskuun ani.mu-blogauksia, nousee esille Jinxin ja omani lisäksi Futoi Yatsu, joka on selkeästi esseetyylinen. Syvällistä tietoa jaetaan niin itse teoksen kirjoittajasta kuin Japanista yleensä. Wekapipo taasen kirjoittaa mangasta journaalityyliin eli subjektiivinen kokemus on vahvasti läsnä eli hän kertoo esimerkiksi itsestään. Esimerkiksi ”Olen kieltämättä useinkin leikitellyt idealla mangasta…” on subjektiivista tuntemusta ilmaiseva. Toriman katsastaa animekauden journaalityyliin eli kertomalla miten on katsonut (kiirettä on pitänyt) ja mitä on tykännyt (vaihtelevasti). ReShipiin blogaus on myös selkeästi journaalityylistä, ”terkut japanista”. Seiyuu-asiantuntijablogina tunnettu Afureko yllättää blogaamalla uudesta animesta ja tyyli on tällä kertaa tavallista journaalimpi . On toki huomattava, että kaikki Suomen animeblogit eivät välttämättä ole ani.mussa.

Miksei linkkiblogeja ole Suomen animeblogeissa? Luultavasti sen takia, että linkkejä jaetaan Twitterissä ja irkissä. Linkkiblogeilla on myös hyvä kalastella kävijöitä, mutta Suomessa ei mainosrahoja blogaamisella kääritä, mikä selittänee paljon. Jos saisin sentin jokaisesta kävijästä, niin voin kertoa, että saisitte lukea paljon blogauksia siitä että uusi sarja on julkistettu tai Japanissa on tapahtunut jotain outoa. Luultavasti myös paljon kivoja tyttöjen kuvia. (ks. Sankaku Complex)

Ja sitten se tärkein kysymys: onko tällä jaottelulla mitään väliä? Jaottelut ja luokittelut on tehty sen takia, että asiaa ymmärrettäisiin paremmin ja sitä pystyttäisiin käsittelemään. Nyt on mahdollista pohtia esimerkiksi, mikä yhdistää esseeblogaajia ja mikä journaaliblogaajia? Minkälaiset ihmiset pitävät minkäkin tyylistä blogia? Minkä tyylinen blogi on suosituin? Mikä synnyttää eniten yhteisöllisyyttä? Mitä vaikutusta on sillä, että suurin osa yhteisön blogeista on esseetyylisiä? Tieteessä ei oteta siihen kantaa kumpi on parempi blogaustapa. Sekään ei ole mikään paremmuuden mittari, että itse tykkään lukea esseeblogeja.

Kurssin aikana tuli esille myös sellaisia asioita, jotka saavat minun katkaisemaan blogauksen tähän mukavaan 2 sivun pituuteen. Seuraavassa blogauksessa sitten tuo mainittu elinkaarimalli.

Kategoria: Satunnainen