Kustannuslaskenta

Välillä tulee vastaan uutisia tai blogauksia siitä kuinka paljon maksaa tehdä animejakso tai eroge ja paljonko mikäkin osuus maksaa. Tai vaihtoehtoisesti kuinka paljon yritys on tehnyt rahaa Blu-ray-myynnillä. Nämä ovat ihan mielenkiintoisia laskelmia, mutta valitettavasti ne eivät oikeastaan kerro juurikaan mitään.

Ensin tulee vastaan se seikka, ettei noissa laskelmissa kerrota millä logiikalla ne on laskettu. Onko niissä yksinkertaisesti katsottu firman pankkitilin kreditpuoli ja jaettu tämä summa kyseisellä ajanjaksolla tuotetuilla animejaksojen määrällä? Vai onko tiedot kaivettu julkisesta tilinpäätöksestä? Epäilisin että tilanne on yleensä se, että kustannuksia on eritelty astetta vähän tarkemmin tyyliin ”näin paljon maksettiin artisteille, näin paljon piirtäjille” ja sitten tehty jakolasku oli se sitten jaksojen, sivujen tai äänien määrä. Tämä on luultavin tilanne, koska edistyneemmät laskentamenetelmät kuten toimintolaskenta ovat vaativia eli kalliita järjestelmiä, eikä niin tarkalle kustannustiedolle ole järkevää käyttöä muuta kuin suurissa teollisuusyrityksissä. Luovan työn anime- tai erogestudion ei ole järkevää panostaa resursseja laskentaan. Lisäksi on kyseenalaista, kannattaako kaikesta maksaa per yksikkö, koska sellaisen seuranta ja laskeminen on aikaavievää.

C ei liity. Vai liittyykö!?

Mutta vaikka käytetään yksinkertaisia ja siten myös epätarkkoja menetelmiä, niin noista laskelmista puuttuu yleensä kiinteät kustannukset. Kiinteillä kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka tulevat vaikka yritys ei tekisi yhtään mitään. Toisin sanoen esimerkiksi toimitilojen vuokrat, sähköt, netit, siivoukset ja kiinteät kuukausipalkat. Muuttuvat kustannukset muuttuvat sen mukaan paljonko tavaraa tuotetaan eli materiaalikustannukset. Teollisuudessa tämä tarkoittaa, että yhteen tuotteeseen menee 1 raha materiaaliin ja 10 rahaa kymmeneen tuotteeseen. Halli maksaa 100 rahaa kuussa tehtiin kuinka monta tuotetta tahansa.

Ja nyt päästään siihen hankaluuteen miksi noita kustannuksia on mahdotonta laskea ulkopuolisen näkökulmasta ja miksi yleistykset ovat luultavasti väärin: yritykset tekevät erilaisia sopimuksia. Olen ymmärtänyt, että toiset animestudiot (Ghibli, Kyoani) käyttävät vakituista (kuukausipalkkaista) henkilöstöä ja toiset (kaikki muut?) palkkaavat tarpeen mukaan. Toisin sanoen toisille maksetaan 1000 rahaa kuussa, piirsivät he sitten yhden tai kymmenen kuvaa. Freelancereiden kustannukset on helppo laskea tarkasti jos heille maksetaan per kuva tai jos he ovat vain jonkun tietyn projektin ajan töissä. Tässä kuviossa jäävät kuitenkin nuo kiinteät kustannukset huomioimatta. Hyvien laskentatapojen mukaan kiinteitä/yleisiä kustannuksia pitäisi sijoittaa tavalla tai toisella tuohon freelancerille maksetun palkan päälle jotta todelliset kustannukset tulisivat esille. Sama tietysti koskee myös kiinteäpalkkaisia henkilöitä: ohjaajan kustannukset ovat muutakin kuin herran käteen lyöty rahanippu. Tämä koskee myös ulkoistamista, esimerkiksi vaikkapa jos tehtäisiin urakkasopimus musiikeista. Todelliset kustannukset eivät ole se rahamäärä, mikä maksetaan musiikkifirmalle, koska jotkut animestudion työntekijöistä käyttävät työaikaansa musiikkifirman kanssa kommunikointiin.

Kustannuslaskennasta voisin kirjoittaa enemmänkin, koska olen siitä lukenut ja tehnyt sitä paljon. Mutta säästän lukijoitani yhden sivun blogauksella. Noihin ”omg how much it costs”-juttuihin kannattaa suhtautua kriittisyydellä. Ensin kannattaa tarkistaa kuka on laskelman tehnyt. Joillakin voi olla oma lehmä ojassa, jolloin kustannuksia kannattaa vääristellä. Ja ihan ammattilaisvinkkinä, että mitä tarkempi laskelma se on, niin sitä todennäköisemmin se on päin helvettiä.

Kategoria: Japanijutut