Cowboy Bebob ja Muumit eivät ole animea II
Ensimmäinen blogaus aiheesta ei mielestäni ollut erityisen provosoivasti kirjoitettu lukuun ottamatta raflaavaa otsikkoa, jonka merkitys olisi selvinnyt jos blogauksen olisi rauhassa lukenut. Lopussa oli tapaus siitä millaiseen tilaan asiat voivat päätyä. Jokainen tulkitsi omalla tavallaan. Luokittelut ovat arkaluontoinen asia, koska jostain kumman syystä ne nähdään heti arvokysymyksinä. Että joku luokka olisi parempi kuin toinen. Tieteessä asioiden luokittelu on normaalia, koska asioita on hankala ymmärtää muuten.
Blogauksen tarkoitus oli toki herättää keskustelua, ja siihen tarvitaan yleensä vähän iskevämpää settiä. On myös erittäin hankalaa selittää asioita kun ei tiedä kohderyhmän käsityksiä, mutta edeltävän blogauksien perusteella käytyjen keskustelujen perusteella osaan nyt toivottavasti selittää asian paremmin. Sisältö on kuitenkin sama. Asia lienee parasta hahmottaa kuplamallilla. Tästä ajatuksesta joudun antamaan krediitit edesmenneelle kollegalleni Madulle. Kuplien koot eivät perustu tarkkoihin lukuihin vaan ovat valistuneita arvioita.
Kuvassa 1 on isoimpana kuplana, yläkäsitteenä, kaikki animaatio. Anime eli japanissa tuotettu animaatio on yksi kupla tämän sisällä. Tämä kuva on tärkeä yleiskuvan hahmotuksen kannalta. Animeharrastajille on itsestäänselvää, että anime on juuri Japanissa tuotetun animaation kupla. Tämä koskee kuitenkin vain animeharrastajia ja muutamia valaistuneita ulkopuolisia. Valtaosa ihmisistä ei tee eroa animen ja piirrettyjen välille. Heille piirretyt ovat piirrettyjä, he näkevät vain tuon ison kuplan. Valmistusmaalla ei ole väliä. Mummolle ja vanhemmille pitää selittää, etteivät nämä mitään piirrettyjä ole vaan animea. Jos vertailu auttaa hahmottamaan asiaa, niin otetaan esimerkiksi punaviini. Sellaiselle joka ei juo viiniä on ihan sama mistä maasta viini on. Valmistusmaa on myös ihan sama niille ketkä haluavat vain vetää päänsä täyteen. Normaalikuluttajalla on suosikkiviinimaa ja/tai -alue. Ja sitten on asiantuntijataso jossa viinitilat tiedetään nimeltä. Asiantuntijalta saa pitkän säälinsekaisen katseen jos tokaisee ”jotai ranskalaista tää kai on”.
Kuvassa 2 on se tärkeä asia. Anime sisältää tietysti lastensarjat, länkkäriviihteet ja wanhan animen. Lastensarjat ja länkkäriviihde risteävät animen kanssa. Jenkkiläiset vanhahomot eivät ole animenharrastajia, koska he eivät ole tuolta omasta kuplastaan poistuneet muun animen puolelle. He ovat luultavasti scifiharrastajia. Vastaavasti myös ensimmäisen ja toisen sukupolven animenharrastajat ovat voineet juuttua omaan kuplaansa. Punaisella värjätty on ”oikeaa”, ”puhdasta” ja ”aitoa” animea. En kuitenkaan käyttäisi noita termejä, koska niissä on vahva arvolataus. Tämä alue on kuitenkin se mihin minä yritän syventyä, se on animen ydin. Toiset perehtyvät eri asioihin. Elokuvaharrastajat katsovat anime-elokuvia olematta silti animeharrastajia. Blogaukset ja keskustelut noista risteävistä alueista voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia, eli esimerkiksi keskustelu länsimaisen viihdeharrastajan ja animeharrastajan välillä.
Tämä kuitenkin edellyttää sen, että molemmat osapuolet hahmottavat että Cowboy Bebop on kumpaakin, eikä edusta toisen koko kuplaa vaan hyvin pientä osaa siitä. Tämä on se ongelma ja syy miksi haukuin jenkkiläisiä vanhahomoja. He ovat juuttuneet täysin tuonne omaan pieneen kuplaansa, josta käsin vihaavat kaikkea muuta animea. He ovat sitä porukkaa joka puhuu oikeasta animesta. En tiedä miten jotkut onnistuivat edeltävästä blogauksesta tulkitsemaan, että vihaisin näitä risteäviä alueita. Cowboy Bebop on kelpo sarja ja olen Pokemonin parissa viettänyt lapsuuteni niin kuin monet muutkin. Tykkään myös vanhasta animesta hyvin paljon. Jopa niin paljon että toisen sukupolven scifisarja Legend of the Galatic Heroes on yksi suosikkianimeistani. Redlinekin on ulkoasultaan erittäin näyttävä niin kuin Hollywood-leffat yleensä ovat.
”Oikea harrastaminen” nousi palautteessa esille. En käsitellyt oikeaa harrastamista. Pointti oli että jos olet scifi- tai lastensarjojen harrastaja niin kutsu itseäsi sellaiseksi. Kyseiset sarjat ovat vain pieni osa animekuplaa eikä niiden perusteella kannata kommentoida koko kuplaa. Kuplan ydintä ja samalla se isoin pala ovat uusimmat sarjat, ja minulle mielenkiintoisin osa, sillä tykkään seurata niiden kehitystä. Tämä on myös se osa mistä animesta on kyse nykyisin, sillä esimerkikiksi puhtaita scifisarjoja ei yksinkertaisesti enää ole kun pikkutytöt ovat vallanneet avaruudenkin. Myös länkkärisarjakokeilut ovat jääneet taakse. Lohen siskokset ovat keskittyneet muihin osiin kuten wanhaan animeen ja seiyuu-juttuihin, eikä se heistä tee huonompia harrastajia, vaikka valitettavasti tällainen käsitys on ilmeisesti liikkeellä. Jos oikeasta harrastamisesta puhutaan, niin mielestäni tärkeintä on omistautuminen asialle. Ja Lohet eivät todellakaan harrasta pinnallisesti. Toki korvien auki pitäminen myös uusille seiyuu-lahjakkuuksille olisi positiivista.
Tähän loppuun tulisi vielä kuva 3, mutta sitä on lähes mahdoton piirtää, koska siinä oli niin paljon risteäviä alueita. Tarkemmassa tasossa tulisivat esille animen eri alalajit eli shoujo, shounen, fujoshit, mechat, sentou bishoujot, sentait, haaremit, ecchit, draamat, romanssi, yuri, sports, musiikki, psykologinen, slice of lifet, Iyashikei, kauhu, scifi, toiminta, sengoku, Noitamina, Kyoani, 4girls1club, vai miten haluakaan määritellä. Näitä kuplia on valtavasti ja ne risteävät todella paljon. Blogin lukijoilla lienee käsitystä mitkä näistä kuplista ovat lähellä sydäntäni. Muille kuplille yritän olla mahdollisimman avoimin mielin ja olla niistä hiljaa, koska en niistä tiedä. Toisin sanoen yritän olla olematta jumittumatta omaan pöytääni, vaikka siellä niin mukavaa ja turvallista onkin, mutta yritän silti olla huutelematta vieraisiin pöytiin.
Tuosta toisesta kuvasta tuli mieleeni se, että jos japanilaiset ovat joillakin tuotoksillaan kosiskelleet Amerikan animaatiomarkkinoita (mainitsemasi Cowboy Bebop, yms.), on myös syytä muistaa amerikkalaisen animaation vaikutukset nykyanimen syntyyn toisen maailmansodan jälkeen (Disney, Tezuka). Olihan Japanissa toki tehty animaatiota aikaisemminkin (muistelen jopa katsoneeni joskus animea ajalta ennen sotaa), mutta sen ajan tuotoksilla on lopulta varsin vähän tekemistä sen kanssa, mitä anime on nykyään. Kauas on toki päädytty Disney-vaikutteistakin, mutta sitä ei mielestäni voi kieltää, että Disneyn matkiminen antoi kehittyvälle animeteollisuudelle ehkä sen ratkaisevan potkun, jopa lopulta antoi sille mahdollisuuden kasvaa niin isoksi, että sen ei enää tarvinnut matkia ketään, vaan sen sijaan valloittaa vanhat markkinat aivan omalla tuotteella. Onneksi niin kävi, koska mielestäni varsinkin massa-animaation osalta amerikkalaisilla on varsin vähän laatua tarjottavana Japania vastaan. Elokuvien suhteen tilanne on ehkä vielä toisinpäin, mutta onhan Miyazaki käynyt jo sen Oscarin hakemassa, joten ehkä senkään suhteen ei tarvitse olla huolissaan.
Azuma kuvaa erittäin hyvin sen kuinka anime on kopioitu länsiviihteestä eli anime ei ole mitenkään yksinomaan japanilaista tavaraa vaan nimenomaan länsimailta kopioitua. Mielenkiintoistahan tässä on, että japanilaiset ovat erittäin hyviä tuossa kopioinnissa, jonka sitten muuttavat omakseen oli se sitten tekniset keksinnöt tai ihan kirjoitusjärjestelmä. Kopiointiahan tietysti tapahtuu molempiin suuntiin kuten muistamme Leijonakuninkaasta. Tällä hetkellä ei kai ole erityistä himoa jenkkien kopiointiin, mitä nyt ihan rehellisesti tehdään Batmanit ja X-menit animena. Fractale kai koitti olla maailmanvalloittaja, jossa yhdistettiin animen ja lännen parhaat puolet, mutta eihän se oikein toiminut.
En edelleenkään ymmärrä, miksi kenellekään tarvitsisi yrittää valehdella, että anime ei ole piirrettyjä.
Mummoni saa olla toki sitä mieltä että katson piirrettyjä. Olisin toki iloinen siitä, että ei-harrastajien reaktio ei olisi ”ai pokemonia katot” kun kerron että ”harrastan animea”.
Harrastajan kuitenkin pitäisi tietää ja hahmottaa animen rakenne vähän paremmin.
Eiköhän se ole niin, että sanan ”piirretty” (puhuttaessa animaatiosta) tarkempi määrittely merkityksen osalta on lähes mahdotonta. Se on hyvin yleisluontoinen eikä mielestäni viittaa mihinkään animaation alalajiin. Piirretty on piirretty, oli se sitten tehty Japanissa, Amerikassa, Ranskassa tai vaikka Suomessa. Piirretty on myös piirretty riippumatta siitä, onko se suunnattu lapsille tai aikuisille.
Tällaiselle erittäin laajalti käytetylle ilmaukselle on mielestäni hiukan turhaa yrittää määritellä tarkempaa merkitystä, koska suurelle yleisölle piiretty tarkoittaisi kuitenkin edelleen mitä tahansa animaatiota. Jos nyt tässä päätämme, että piirretty tarkoittaa vaikka vain amerikkalaista animaatiota, se jäisi kuitekin vain pienen piirin tuntemaksi käsitteeksi, aivan kuten sana ”anime” kuvaamassa japanilaista animaatiota. Suurelle yleisölle ne olisivat silti kaikki piirrettyjä.
Ja vielä tarkennuksena kannanottooni, en ole itse niputtamassa animea ja amerikkalaista animaatiota yhteen, vaan määrittelen ne mielelläni omiksi lajeikseen, kuten Vahvinkin haluaisi tehdä. Lähinnä vain halusin korostaa, kuinka turhaa on yrittää löytää sanasta ”piirretty” syvällisempiä merkityksiä. Suurelle yleisölle kaikki koirat ovat koiria rodusta riippumatta ja kaikki maastoautot jeeppejä merkistä riippumatta. Voi tuntua turhauttavalta aina selittää mummolle, että tämä on ANIMEA, mutta kyllä se mummokin vähitellen oppii.
Oho, meni vastaus hiukan väärään paikkaan. Tämä oli tarkoitettu kommentiksi Puuhakan kirjoitukseen.
Pahoittelen, en näköjään pysty siirtelemään näitä kommentteja oikeisiin paikkoihin.
Termeille voi aina tehdä määrityksiä. Eri asia on tulevatko ne käyttöön ja onko asiayhteys sellainen, että tarkemmalle määritykselle on tarvetta. Mutta olen tosiaan sitä mieltä, että harrastajan pitäisi pystyä hahmottamaan mitä ”anime” tarkoittaa tarkemmalla tasolla. Ei se autoistakaan puhuminen oikein toimi jos toinen puhuu kauppakasseista, toinen kaupunkimaastureista ja kolmas ralli-autoista.
Periaatteessa minusta animen kutsuminen piirretyksi on ihan ookoo, itsekin teen niin silloin tällöin humoristisessa kontekstissa, tai joskus ihan vain ihmisiä ärsyttääkseni. Anime ja piirretty kumpikin edustavat ilmaisun ja ajatusten välittämisen lajia nimeltä animaatio. Kyse on enemmänkin semantiikasta. Piirretyillä tarkoitettiin, ja tarkoitetaan edelleen, etupäässä Yhdysvalloissa valmistettua, lapsille suunnattua animaatiota. Animella tarkoitetaan yleisesti Japanissa valmistettua animaatiota. Kumpaankin liittyy myös tietynlaisia ennakkoluuloja ja -odotuksia, joita kultakin medialta olettaa näkevänsä. Mistään kvalitatiivisestä erosta ei missään nimessä ole kysymys, ja oikeastaan koko anime vs piirretty -kiista nousee yleensä esiin vain kun jompi kumpi osapuoli (yleensä animen puolustajat) nousee barrikadeille vähättelemään toista puolta.
Tarkasta animen määritelmästä voidaan toki vääntää kättä kun puhutaan Muumeista, Alfred J. Kwakista ja sen sellaisista tuotoksista.
Minun kielikorvani taas väittää, että piirretyt on suomennos sanalle animation. Yläkäsitteenä se kattaa niin jenkkianimaation, animen kuin kenialaiset animaatiotkin. Arvolatauksia siihen ei sisälly.
Minä olen aina mieltänyt itse piirretyt käännökseksi sanalle cartoon. Tarkka käännös toki taitaa olla pilakuva tai sarjakuva, mutta minusta piirretyllä on aina ollut sellainen konnotaatio että sillä tarkoitetaan sitä lapsille suunnattua tavaraa. Muutoin sitten puhutaan animaatiosta tai piirroselokuvista jne. Esimerkkinä, en menisi sanomaan että äskettäin telsusta tullu A Scanner Darkly on piirretty.
Sori, en jaksa alkaa kikkailemaan replyjen kanssa.
Ehkä minä sitten liikun väärissä piireissä, tai ehkä täälläpäin on valloillaan joku ihan oma slangisanastonsa, mutta kaikki minun kaverini ja ihmiset joita olen asiaa joskus jutuuttanut nimenomaan mieltävät piirretyt lapsille suunnatuksi.
Ehkä tässä on jokin ero ihan sukupolvien välillä. Minä ja kaverinipiirini lähestymme pelottavasti jo kolmeakymppiä, ja ainakin vielä meidän aikanamme puhuttiin vielä nimenomaan piirretyistä, ja koska suunnilleen kaikki telkkarista tullut ja videoilla ollut animaatio (tai ainakin mihin pääsi käsiksi) oli lapsille suunnattua niin termi on saanut sellaisen konnotaation.
Voin ainakin omalta osaltani kumota mahdollisen sukupolvieron merkityksen. Totean vain edelleen, että jos sen on joku piirtänyt, se on piirretty. En kuitenkaan halua alkaa väitellä ihmisten henkilökohtaisista mielikuvista, koska ”piirretty” on kuitenkin niin abstrakti käsite, jonka jokainen voi ja saa mieltää haluamallaan tavalla.
Vanha anime oli persoonallisempaa. Nykyään liukuhihna tuotannolla tulee likaa chibijeejeetissitihkuaihihihihihihihihkoulutyttöpikkarit- animea… Liian samannäköisiä pelkistettyjä hahmoja, joiden naama peruslukemilla. Ärsytit minua vain noilla heitoilla, joten ajattelin jotain kommenttia vaivautua laittamaan. :) Anteeksi nyt vain.
ärsytit minua traconissa :) et siis pidä siitä, että joillakin on monipuolisempi maku animen suhteen? etkä uskalla edes puhua tällaisten ihmisten kanssa, koska huomaat olevasi kategoitunut pikku laatikkoosi? hyi sinua :) itse katson uusia ja vanhoja sarjoja. cowboy bebop sattuu olemaan suosikkini. pidän kliseitä rikkovista sarjoista ja elokuvista. sinulla tuntuu olevan joku ongelma sen asian kanssa, että kimittävätkoulutyttötissijippiiihihihikissakorvapikkuhousu- animet ovat vasta animea 2000-luvun paremmalla puolella. hahmokulttuuri ainakin on aika lailla köyhempää nykyanimessa, jota saapuu liukuhihnatuotantona. enpä ole pitkään aikaan tömännyt mieleen painuviin hahmoihin. kaikki näytävät täsmälleen samalta. persoonattomia ihihihihih-kawaii Lucky Star ripulia. :)
Sherlock Koira on animea :)
Älä ota sitä raskaasti.
Ihan ihme kommentteja täällä, mutta jos ovat tämän blogin löytäneet niin todennäköisesti trolleja.