100 kirjaa
Tämä blogaus on oikeastaan vain egoamista sillä, että sain luettua tämän listan läpi. Mutta kyllä minulla on pointti siitäkin, että kirjoja kannattaa lukea myös animen katsomisen kannalta.
Tuollaiset listat ovat lähtökohtaisesti vähän negatiivinen asia, sillä ne ovat helposti nähtävissä suorittamisena. Itsellä oli kyse siitä, että tuollaisen listan läpikäyminen on melko helppoa eikä tarvitse arpoa mitä seuraavaksi lukisi. Minulla on pahana tapana ihastua yhteen kirjailijaan ja sitten lukea kaikki hänen kirjansa, jolloin jossain vaiheessa alkaa maistua puulta ja meno on melko yksipuolista. Monipuolinen kirjalista luettavaksi sopii oikein hyvin parin vuoden projektiksi. Minulla oli vain joku 20 teosta luettuna kun lähdin tuota käymään läpi ja luin välissä muutakin. Ja koska en ole mikään hipster jonka tarvitsisi lukea kirjoja joita kukaan muu ei ole lukenut, niin tämänlaiset listat sopivat minulle erittäin hyvin. Lisäksi suosittujen kirjojen lukeminen on hyvästä, koska silloin pääsee todennäköisimmin keskustelemaan niistä.
Suurin etu kirjallisuuden lukemisesta on tietysti se, että se antaa perspektiiviä asioihin. Jos kohtuullisen määrän oikeita kirjoja lukenut sanoo, että animessa tai missä tahansa kertomuksessa on hyvät hahmot, hyvä juoni tai hyvä mitä tahansa, niin siihen voi luottaa. Jos vertailukohtana on taas kaavamaiset länsimaiset viihdesarjat, niin arvio ei ole yhtä luotettava. Sitä voi joutua jopa vähän noloihin tilanteisiin kun kaveri hehkuttaa mangaa ”tosi deeppinä psykologisena teoksena” kun kyseessä on hyvin keskitason, ehkä jopa vähän teinimäinen, tuotos. Ja se yksinkertainen totuus on aina olemassa, että jos olet lukenut yhden kirjan/katsonut yhden animen, niin se on myös paras lukemasi kirja/katsomasi anime.
Vaikein kysymys on tietysti se, että voiko kirjallisuutta ja muita viihteen muotoja verrata. Tietysti voi, mutta onko siinä järkeä. Elokuvan/animen/näyttämötaiteen suhteen tulee se rajoitus, ettei mielen sisäisiä liikkeitä voi oikein järkevästi kuvata tylsyttämättä katsojaa pitkällä sisäisellä monologilla (dialogilla). Mangassa tämä tosin onnistuu paremmin. Toisaalla on taas erittäin hyvä pohdinta siitä miten kirjallisuusklassikko ja sen mangaversio toimivat.
Japanilaisessa populaarikulttuurissa tämä vertailudilemma on oikeastaan täysin räjähtänyt käsiin kun meillä on ranobe, manga, anime ja peli samasta aiheesta. Ja niistä kaikista on useampi versio, kuten vaikkapa vasta blogaamani Shufflen kohdalla. Onhan Tarusta Sormusten Herrastakin väännetty pelit ja leffat, mutta siinä ei hirveästi ole epäilystä mikä on se ainoa ja oikea alkuperäinen teos kun itse tekijä on ehtinyt kupsahtaa. Japanilaisessa populaarikulttuurissa alkuperäinen tekijä häärää kaikissa muodoissa jollain tapaa mukana, joten tämänkaltainen erottelu on mahdotonta. Ensimmäisenä tehty manga-versio voi olla vain harjoittelua, kokeilua ja mainosta tulevalle animelle.
En siis oikeastaan tiedä miten vertailua eri muotojen välillä kannattaisi tehdä vai kannattaako sitä tehdä. Parhaimmat hahmot olen itse kuitenkin tavannut kirjallisuuden puolella, mutta ne eivät ole yleensä söpöjä. Juonesta ja tarinasta en oikeastaan välitä. Jos hahmot eivät kiinnosta niin sitten ei kiinnosta miten heille käy. Tähän on hyvin harvoja poikkeuksia, mutta ne ovat yhteiskuntakriittisiä/kuvaavia teoksia kuten Orwell tai Asimov, joissa hahmoilla ei ole väliä. Tosin onhan nämä murhamysteerisarjat, joissa tärkeintä on palapelin ratkaisu, mutta ne ovat vähän yhden koukun ihmeitä.
Kirjalistaan palatakseni niin se on varsin hyvä, ehkä lastenkirjoja on liikaa. Suurin puute on varmaan itämaalaisten kirjailijoiden puuttuminen. En kuitenkaan käy laatimaan omaa 100 kirjaa -listaa, koska en ole lukenut tarpeeksi kirjoja siihen kun on piirrettyjen katsominen vienyt niin paljon aikaa. Listan parhaimmat kirjat voin nimetä: Eedenistä itään, Olemisen sietämätön keveys, Tuulen viemää ja Nancy. Waltari, Linna ja venäläiset ovat siellä omassa kategoriassaan.
TL;DR: Lukekaa kirjoja niin saatte animestakin enemmän irti
Olen lukenut listasta yhdeksän teosta. Sota ja rauha on ollut nyt useamman kuukauden kesken ja olen hädin tuskin puolessa välissä.
Auts. 22 lukematta.