Huomiohuoraus
Koska polttavia aiheita on hyvä kommentoida. Sinänsä koko keskustelu on typerä. Niin kuin toisaalla todettiin, keskustelun lähtökohdatkin ovat väärät. Kaikki huomio ja sen hakeminen on väärin. Keskustelu on mustavalkoista, jossa ei juurikaan järkeä ole.
Ensinnäkin pitää määritellä huomio. Huomiohan on melko perustavanlaatuinen ominaisuus sosiaalisella ihmislajilla. Huomion avulla säädellään käyttäytymistä, rakennetaan minäkuvaa. Sosiologistit menevät niin pitkälle, että koko todellisuus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Huomiota ei voi yksinkertaisesti voi olla saamatta ja antamatta, joten sen leimaaminen hyväksi tai huonoksi asiaksi on varsin outoa. (Tietysti tiedän, että kyseiset kirjoittavat tarkoittavat toivottavasti vääristyneitä ääripäitä, joihin perehdyn alempana)
Kasvatuksessa huomion merkitys palkitsemisessa on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Lasten hyvää käytöstä vahvistetaan palkitsemalla ja parasta palkitsemista onkin vanhemmilta saatu huomio. Työmaailmassakin on jouduttu havaitsemaan, että rahapalkinto ei tietyn pisteen jälkeen ole enää se paras mahdollinen palkitsemismuoto vaan arvostus, eli positiivinen huomio, toimii parempana motivoijana. Positiivisen huomion vastakohta ei kuitenkaan ole negatiivinen huomio vaan huomiotta jättäminen. Monilla kasvattajilla voi käydä niin, että lapseen kiinnitetään huomiota vain silloin kuin tämä käyttäytyy huonosti. Lapsi ei kuitenkaan osaa tehdä eroa eri huomiolaatujen välillä, jolloin itse asiassa vain vahvistetaan huonoa käyttäytymistä. Lapsen ja trollin vertaaminen olisi vähän ontuvaa, koska trollilta voisi ainakin olettaa tietoista ja ymmärtämistä omasta käytöksestään. Mutta periaate on sama, älä ruoki niitä. Negatiiviset kommentit vain lisäävät trollaamista.
Huomio on myös välttämätöntä minäkuvan rakentamisessa. Ihminen peilaa itseään muiden ihmisten kautta. Freudin ajoista rationaalinen ihmiskuva ja ihmisen kyky itsensä havainnointiin on nähty hieman rajoittuneena. Myös kognitiotiede on huomannut saman seikan, että ihmisen arviointikyvyssä esiintyy muutamia bugeja. Eli valitettavasti jos haluaa edes jonkun verran realistista minäkuvaa rakentaa, niin joutuu turvautumaan muilta ihmisiltä saatu palautteeseen. Eli huomionhakeminen voidaan nähdä itsetuntemuksen rakentamisena, mitä on vaikea nähdä negatiivisena asiana. Vastaavasti myös huomion eli palautteen antaminen toisille ihmiselle on kohteliasta, ja suorastaan välttämätöntä jos on itsensä esimies asemaan junaillut.
Käsittääkseni huomiohuorauksella ei suinkaan viitata yllä kuvattuun vaan se on lähtöisin tilanteesta, jossa naishenkilö liittyy neitseelliseen miesten peliyhteisöön. Villimmät tapaukset kertovat että koko klaani on voinut hajota näissä tilanteissa. Mikä näissä tilanteissa menee pieleen? Saatu huomio ei vastaa todellisuutta. Toisin sanoen se on perusteetonta. Kyseinen naishenkilö ei välttämättä ole hyvä pelaaja, mutta miesten ritarisäännöstö vaatii muka esittämään tällaisia kehuja ja kohteliaisuuksia. Luultavasti naishenkilö ei ole myöskään kaunein tai älykkäin olento maan päällä. Tällaisten kehujen virheellisyys on tietysti helposti ymmärrettävissä, jos kyseinen naishenkilö on ainoa jonka herrasmiehet tuntevat. Silloinhan hän on tosiaan on paras kaikilla mittareilla, mutta tämä johtuu vain kilpailun puutteesta. Todellisuuteen millään tavoin pohjaamaton huomio vääristää naishenkilön minäkuvaa. Tästä seuraa monenlaisia ongelmia, joista vähäisin ei ole heikentynyt päätöksenteko- ja arviointikyky. Pahimmassa tapauksessa ihminen on vielä sitä tyyppiä, että hän katsoo oikeudekseen pilkata ja väheksyä muita naisia tämän vääristyneen minäkuvansa perusteella. Myös sellainen vääristymä on mahdollinen, että henkilö tottuu saamaan vain positiivista palautetta ja kyky negatiivisen palautteen vastaanottamiseen heikkenee. Tosin tässä pitää pohtia jo tarkkaan syy ja seuraus –suhdetta. Pilaako neitseellinen peliyhteisö murrosikäisen minäkuvan vai oliko henkilön minäkuva jo valmiiksi vääristynyt ja sai hänet hakeutumaan tällaiseen yhteisöön. Tämä ongelmahan ei tietenkään rajoitu vain peliyhteisöihin vaan esimerkiksi /sopo/:n ja PUA-miesten ynnä muiden sellaisten vinkkikokoelmissa suorastaan kannustetaan kehumaan naisia perusteettomasti.
Yllä kuvattu on vielä normaalia ja minäkuvan hauraus ja sen hakeminen murrosiässä kuuluu asiaan. Tai pikemminkin mitä ihmettä jos jollain murrosikäisellä olisi minäkuva kohdallaan kun monilla aikuisillakin on sen suhteen haparointia. Murrosiässä voi tapahtua paljon muutakin kuin klaanin hajoaminen. Sen sijaan, että laatisi ragepostauksia laudalle noissa tapauksissa, niin peiliin katsominen ja sen kysyminen itseltään miksi on hakeutunut epäkypsään seuraan voi tuoda paremman lopputuloksen. Huomiohakeminen voi kuitenkin olla myös sairaaloista. Sille löytyy itse asiassa ihan oma psykiatrinen diagnoosi. Tosin kuten yllä kuvailin, kyseessä on niin perustavanlaatuinen ihmisyyteen liittyvä ilmiö, että sen kohdalla ongelmia on varmaan havaittavissa terveilläkin ihmisillä.
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö DSM-IV
- Tuntee olonsa epämukavaksi tilanteissa joissa ei ole huomion keskipisteenä
- Vuorovaikutus toisiin on usein luonteeltaan sopimattoman seksuaalisesti viettelevää tai provosoivaa käyttäytymistä
- Osoittaa nopeasti muuttuvaa ja pinnallista tunteiden ilmaisua
- Käyttää johdonmukaisesti fyysistä esiintymistään vetääkseen huomion itseensä
- Omaa puhetyylin joka on liioitellun käsityksiin tai vaikutelmaan perustuva ja josta puuttuvat yksityiskohdat
- Osoittaa itse-dramatisointia, teatterimaista ja liioiteltua tunteiden ilmaisemista
- On suggestoitavissa, esim. on helposti toisten tai olosuhteiden johdateltavissa
- Pitää suhteita läheisempinä kuin ne itse asiassa ovat
Ja heti alkuun muistutus, että diagnooseja harrastavat vain psykiatrit eikä persoonallisuushäiriöitä todeta sellaisilta henkilöiltä, joiden persoonallisuus ei ole vakiintunut. Nämä diagnoosikriteerit antavat kuitenkin hyvää kuvaa mitä huomionhakuisuus on kun se on sairaaloista. Ja ennen kaikkea se, että terve ihminen rauhoittuu yleensä kun on saanut riittävästi huomiota ja palautetta ja pystyy muodostamaan minäkuvan, jonka kanssa tulee toimeen. Persoonallisuushäiriöt lähtevät siitä, että minäkuva on vääristynyt ja haittaa vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Vaikka tällainen ihminen saisi kuinka paljon huomioita tahansa, se ei häntä muuta, koska häiriö on niin vakava ja syvällä. Huomionhakeminen tapahtuu sekä muille että itselle tuhoisilla tavoilla. Ja persoonallisuushäiriöt ovat syviä mielenterveyshäiriöitä, jotka kehittyvät lapsuudessa, huomionhakeminen tai -saaminen murrosiässä ei niitä aiheuta.
Palatkaamme animeskeneen. Koska suurin osa cossaajista on kaiketi alle 20-vuotiaita voimme sulkea pois persoonallisuushäiriöt ja tarkastella aihetta normaalin minäkuvan rakentamisena. (Tämä ei tietenkään tarkoita että yli 20-vuotiaat olisivat häiriintyneitä vaan minäkuvaa rakennetaan läpi elämän.) Muissa blogeissa oli puhetta miksi harrastaa cossausta ja mikä sitä motivoi. Joku haluaa esitellä ompelutaitojaan, joku tykkää hahmosta (Ks. Saiton fictionalization) ja joku tosiaan hakee vain huomiota ja ilmeisesti vieläpä vastakkaiselta sukupuolelta. Tällainen yksittäisen motiivin eristäminen on mielestäni kuitenkin melko hankalaa, koska ihmisillä on yleensä monimutkaiset motiivit ja päätös harvoin perustuu pelkästään yksittäiseen seikkaan.
Mutta joku motiivi ilmeisesti pystytään nimeämään tärkeimmäksi ja ilmeisesti väärin on jos se on huomio vastakkaiselta sukupuolelta. Tätä on vaikea käsittää, sillä vastakkaiselta sukupuolelta saatu huomio on keskeistä minäkuvan hahmottamisessa. Ja coni tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden, jos koulussa tai baarissa itsensä esitteleminen ei nappaa. Tosin valitettavasti conissa kilpailu on kovaa, lähiräkälässä huomion saaminen on huomattavasti helpompaa. Toisaalta tämä kilpailu takaa myös tärkeimmän pointin huomionhaussa: se on todellista. Jos saat conissa huomiota niin teet jotain oikein, eikä samanlaisia vääristymiä tapahdu kuin joissain rajoittuneimmissa piireissä.
Huomion antaminen on myös vaikea asia, koska jotkut katsovat oikeudekseen ellei jopa velvollisuudekseen myös negatiivisen huomion antamisen. Negatiivinen huomio kannattaa kohdistaa asioihin eikä ihmisiin, vaikka toki jotkut ihmiset ottavatkin myös asioihin kohdistuvan palautteen itseensä kohdistuvina hyökkäyksinä. Jos joku asia ei miellytä,niin paras toimintamalli on jättää se huomioimatta. Hyvin harvoin tulee tilanteita jossa negatiivisen huomion antaminen on oikeasti välttämätöntä. Itsetuntemusta ja minäkuvaa on parempi rakentaa vahvuuksien kautta eikä heikkouksien kautta. Positiivisessa palautteen antamisessa tulee muistaa rehellisyys ja todenperäisyys. Älä kehu saumoja jos ne eivät ole oikeasti hyviä.
Eli jos joku haluaa testata omaa seksikkyyttään jollain huoracossilla niin mikäs siinä. Parempi se on kuin olla sitä testaamatta ja elää epätietoisuudessa. Kuten yllä totesin, ei se ”pilaa” ihmistä vaan päinvastoin rakentaa itsetuntemusta. Suurin haittaa lienee kateus, jota aiheutuu muissa. Mutta kateudelta ei ihmistoiminnassa voida oikein välttyä ja muiden ongelmat ovat muiden ongelmia, joihin on paha vaikuttaa. Kateus sekä itseä kohtaan että oma kateus muita kohtaan on niitä asioita joiden kanssa pitää oppia vain diilaamaan. Aina löytyy se kaveri jolla on kovemmat nyrkit. Tai tässä yhteydessä aina löytyy se paremman näköinen cossaaja.
Käsittelin nyt vain huomio-osuuden enkä puuttunut patriarkaalisen judeo-kristillisyyden perverssiin huora-käsitykseen. Selväähän tietysti on että huomiohuoraus pätee myös miehiin. Ps. isot pojat kerto että sankaku complex löytyis oikeita huomiohuora-kuvii ku en kehdannut tähän niitä laittaa
haha
Suomiskenestä en tiedä, mutta olen kuullut muualta maailmasta juttuja, että niitä ”huomiohuoraajia” vihataan etupäässä siksi, että ne antavat seksistisen kuvan cosplayastä. Eli, jotkut ajattelevat että se että joukossa on joku, sanotaan nyt vaikka Gurren Lagannin Yokoa cossaava tyttö, kiinnittää varsinkin miesten huomion etupäässä juuri tähän tyttöön, jolloin ne muut cossaajat jäävät kokonaan vaille huomiota. Vaikka oma puku olisi kuinka hyvä tahansa, vaikka olisit käyttänyt kuinka paljon aikaa ja vaivaa hyvänsä puvun tekemiseen, mutta joku tuleekin paikalle pukeutuneena hotpantseihin ja bikinitoppiin, niin se toinen varastaa kaiken huomion. Samalla sitten syntyy varsinkin uudemmille cossaajille ja/tai sivustakatsojille kuva, että se cosplay on pelkästään juuri sitä huomiohuoraamista, että kaikki cossaajat pukeutuisivat Yokoksi jos kehtaisivat tai heillä olisi oikeanlaiset mitat siihen.
En sitten tiedä mitä ne cossaajat itse Suomessa ovat sanoneen, tai mistä koko kohu on ylipäätään syntynyt tällä kertaa kun en skeneä itse tunne enkä ole seurannu
Seksismi on käsitteenä todella ikävä ja se luultavasti kuvaa cossauksen seuraajia enemmän kuin itse cossaajia. Näkökulma pelkistä bikinibeibejä lustaavista conikävijöistä on melko stereotypinen. Enkä edes tiedä onko sellaista ongelmaa etteivät hyvin tehdyt puvut saisi huomiota. En ole ainakaan itse törmännyt moiseen eikä allekirjoittaneet blogissa hehkuteta niitä vähäpukeisia. Kyllähän ne vähäpukeiset pannaan merkille, mutta eniten huomiota keräävät kyllä hahmolle uskollisimmat cossit lempisarjoista eivätkä ne paljaspintaiset. Itseasissa tuo ajatus että vain paljaspintaiset huomioitaisiin on aika naurettava, sillä otakut kyllä tasan tarkkaan tietävät minkälaiset kuviot löytyvät hahmojen asuista. Eiväthän he muuten olisi otakuja.
Eikai tässä sinänsä mitään kohua ole, kunhan yksi ikuisuusaihe on tavallista enemmän pinnalla.
Ei kukaan varmaan ole huolissaan muiden harrastajien käsityksistä. Kuvittelesin pelon vääristä käsityksistä kohdistuvan kävijöiden vanhempiin tai mediaan.
Murrosikäisille se vertaisryhmän palaute on yleensä tärkein. Vanhempien ja median käsitykset ovat lähinnä järjestäjien ja varttuneempien kävijöiden huoli.
Nyt on tosiaan puitu paljon ja monipuolisesti mahdollisesta huomiohuorauksesta Suomen coni- ja cossausskenessä, mutta vain nimenomaan cossaajien näkökulmasta. Minustakin cossaaja saa aivan vapaasti cossata niukka-asuista hahmoa tai tehdä todella näyttävän ja työtä vaativan puvun jos haluaa, mutta kaikki viimeaikaiset kirjoitukset aiheesta tuntuvat jättäneen pois sen toisen osapuolen: millainen itsetunto ja minäkuva oikein on ihmisillä, jotka ottavat asiakseen käydä haukkumassa hyviä ja taitavia cossaajia elitisteiksi ja niukka-asuisia cossaajia huomiohuoriksi – eikä vain kerran tai pari, vaan vuodesta toiseen?
~Cilla // Afureko