Boku wa Tomodachi ga Sukunai aka Haganai

Joku tai jopa moni ihmettelee miksi ihmeessä teen yksittäisen burgerointipostauksen tästä kauden tissipersehaaremihöttösarjasta. Eihän niistä edes hyvällä tahdollakaan saa kovin paljoa kirjoitettua. Haganai on kieltämättä tällainen sarja ja vieläpä erittäin hyvä sellainen koska Buriki. Mainitsin jo aikaisemminkin kuitenkin, että tässä on sellaisia kohtauksia, jotka eivät sovi perusfanservicehaaremihöttöön. Ja Haganai oli myös havaintojeni mukaan kauden keskustelluin sarja syystä tai toisesta.

Miksei animessa ole ennenkin ollut mustasukkaisia pikkusiskoja, hulluja tiedemiehiä ja käänteisansoja. Miksi ne ovat Haganaissa niin erikoisia? Näkisin, että sen takia että Haganaissa näitä ongelmia ei avata eikä niitä ratkaista. Yleensä yhdelle tytölle omistetaan jakso, jossa käydään läpi ne kuuluisat lapsuuden traumat. Tämän jälkeen kaikki on ok ja voidaan lähteä porukalle taas sinne kuuluisalle rannalle.

Käydään hahmo hahmolta läpi. Yukimuralla on ilmeisesti klassinen tilanne, että isä on toivonut poikaa, mutta sieltä onkin tullut tyttö. Isä ei mitä ilmeisen ole peittänyt pettymystään kovinkaan hyvin. Kun tämä on kerrottu alkupään jaksoissa, Yukimura unohdetaan lähes kokonaan. Hänestä toki paljastuu esimerkiksi raastavassa uimahallikohtauksessa, että ei hän oikeastaan ihmisiä tai ihmismassoja pelkää. Rikan kanssa hän on jutellut, mutta toisaalta myös Rikalta puuttuu samalla tavalla sukupuoli-identiteetti kuin Yukimuralta. Päähenkilön kanssa hän pystyy juttelemaan, koska se talttapää ei ole vieläkään tajunnut, että kyseessä on tyttö. Tai sitten on, mutta peittää sen ainakin tosi ovelasti. Muilla on ymmärrettävästi vaikeuksia suhtautua Yukimuraan juttuihin.

Einstein-Rikalle on rakennettu oma koppi kouluun, jossa hän opiskelee yksin.  Tässä hahmossa ei ole paljoa järkeä, mutta toisaalta kyllähän sitä aina sarjaan mahtuu yksi pervoja huuteleva fujoshityttö, joka parittaa vaihtelun vuoksi myös robotteja. Mutta tästäkin huolimatta hänkin pakenee ihmismassaa uimahallilta ja lausuu pariinkin kertaan, että ei hän kyseessä olevasta asiasta mitään tiedä, koska on aina tottunut olemaan yksin. Ja koska yleisten tapojen mukaisesti olemme kaikki laiskoja lahjakkuuksia joiden ei tarvitse pitää sosiaalisia suhteita yllä, toimii Rika hyvänä samastuskohteena.

Pikkusisko Kobato on kaikista häiritsevin tapaus. Hänen kouluelämäänsä ei kuvata muuta kuin vihjaamalla ettei siellä kovin hyvin meni. Ei liene kuitenkaan kaukaa haettua, ettei hänellä mene sen paremmin kuin toisella ihanalla Pimeyden Prinsessaksi pukeutuvalla Kuronekolla. Näiden cossaajaneitien kouluelämää voi tiivistää hyvin seuraavalla kuvalla: ”muodostakaa_parit.jpg”. Kuronekolla menee kuitenkin paremmin. Hänellä on tuon cosplay suojanaamion ja passiivisen seuraaja/”en ole täällä” kouluroolin lisäksi kotona huolehtivan isosiskon rooli kun taas Kobato esittää kotonakin vamppyyriprinsessaa.  No saahan sitä teininä pukeutua mustiin, mutta valitettavasti Kobaton tilanne ei tähän pääty. Hänellä on vastaparina Maria, tuo 9 vuotias lolinunna. Harmi vaan että Kobato on itse 13–15-vuotias. Miksi hän on siis älykkyydeltään ja käytökseltään Marian tasolla? Sehän on vaan animea ja sillä tavalla saadaan haaremi hyvin ja hauskasti toimimaan, loli on paras :D ja dfc :D. Mutta sitten tulee vakavampi kohtaus jossa Kobato vaihtaa vaatteita ja huomataan, ettei hän ole kasvanut yhtään ala-asteen jälkeen eli useampaan vuoteen. Kasvu voi olla hidasta, mutta olematonta sen ei pitäisi olla. Tämä on merkki sairaudesta. Syitä on voi olla lukuisia, mutta menisin näistä sarjan teemaan veikaten sanomaan psykososiaalisen kasvunhäiriön tai jonkun vakavan sairauden, jolloin pääsemme seuraamaan Kobaton sairaalassa oloa tai hautajaisia sarjan loppupuolella. Psykososiaaliseen kasvuhäiriöön liittyen voi lukasta tämän jutun. Yllä mainituista syistä sarja on myös välttynyt siltä ainaiselta insestihuutelulta/paritukselta. Yksinkertaisemmatkin ovat tajunneet että Kobaton ja Kodakan välillä on lähempänä lapsi-vanhempi suhdetta kuin sisar-veli suhdetta, vaikka ikä eroa on vain muutama vuosi.

Sarjan pääantia tietysti oli Sena vs Yozora. Se ei ollut mitään leppoista kilpasiskosten kisailua niin kuin yleensä vaan ihan puhdasta pahantahtoista hyökkäystä ainakin Yozoran osalta johon Sena koitti parhaansa mukaan vastata. Viimeinen jakso oli vähän rautalangasta vääntämistä, mutta Yozoran motiivit tulivat tässä selviksi. Hän ei todellakaan halunnut saada ystäviä vaan pelkästään Kodakan. En tiedä mikä autismi ajoi hänet siihen tulokseen että klubin perustaminen on paras mahdollinen tapa tähän. Mutta ei Yozora nyt täysin paha ole kuitenkaan vaan hänen reaktionsa Senaan oli aika luonnollinen, koska hän on melkoisen paha haastaja. Hän on luonnostaan melko huonosti aggressiivisuutta käsittelevä kuten lapsuudenmuistot osoittavat kun hän mielellään esiintyi poikana ja hankkiutui tappeluihin. Väkivaltaiset piirteet nousevat pintaan silloin tällöin pintaan esimerkiksi Marian kohdalla, mutta Yozoran taktiikka on tietysti sosiaalinen eristäytyminen. Yozoran itsekkyyttä voisi haukkua enemmänkin, mutta toisaalta hänen käyttäytymisensä on niin ymmärrettävää, ettei sen haukkuminen tunnu reilulta. Olisi nimittäin pahempikin tapa varmistaa Kodakan itselleen saaminen ja Senan tuhoaminen. Tämä kohtaus ei animeen päässyt, mutta he keksivät oman tarinan jossa Yozora maalaili skenaarion: hän ystävystyy Senan kanssa ja sitten pettää hänet huokutelemalla hänet ansaan, jossa hänet joukkoraiskataan.

Sena on mielenkiintoisin. Ojou-sama tyypillä on tietysti vaikeaa saada oikeita kavereita, koska kaikki on sun rahojen perässä. Tai ainakin pojat. Tytöt sen sijaan heijastavat oman prinsessatarpeensa täydelliseen Senaan ja naissukupuolen kateelliseen tapaan salaa tietysti iloitsevat jos hänelle sattuu jotain. Nuo tytöt eivät oikein kaverimateriaalia kun toiveet ja odotukset heiluvat ääripäiden välissä. Ei siis mitenkään yllättävää että hän löytää todellisempia ihmissuhteita sosiaalisten hylkiöiden joukosta, jotka eivät noudata perinteisiä sosiaaliluokkien välisiä normeja. He eivät edes tajua kuinka etuoikeutettuja ovat saadessaan nauttia Sena-ojousaman seurasta. Ja parempi niin, koska muuten Senalta jäisi normaalielämä väliin, koska eihän prinsessaa voida mihinkään karaokeen kutsua. Osaltaan tämä on tietysti Senan syytä kun hän ei tiedä miten käyttäytyä ikäistensä seurassa. Tätä seikkaa eli sisarusten puutetta korostetaan vielä Senan lustatessa Kobatoa pikkusiskokseen. Senankin kohdalla leikitään sukupuoli-identiteetillä kun hän iskee erogeissa tytyjä.

Senan kehitys on miellyttävää katsottavaa. Alussa hän vetää vielä ojou-sama roolia ja kieltäytyy aluksi lähtemästä karaokeen. Kesäfestareille hän lähtee jo täysin auliisti. Huomattavaa on myös hänen reagoinnin muuttuminen Yozoran vittuiluun. Aluksi hän reagoi siihen kovinkin voimakkaasti, mutta sarjan edetessä hän jättää sen yhä pienemmälle huomiolle. Käännekohta on viimeistään siinä vaiheessa kun hän kiusaa Yozoraa lyhyistä hiuksista. Hakiessa kostoa hän tajuaa, ettei se kiusaaminen nyt niin kivaa ole. Mielenkiintoista on sekin, että vasta tässä kohtauksessa hän omatoimisesti  iskee Yozoraa. Kukaan ei ollut häntä aikaisemmin kiusannut, alussa hän ei osannut edes kostaa kunnolla tai edes miettinyt sitä. Lopullinen kehitys lienee se, että hän jättää Yozoran huutelut omaan arvoonsa, jolloin Yozoralle tulee melko yksinäistä. Senan ja Kodakan väliset kohtaukset uima-altaalla ja kartanossa ovat myös hyvää settiä. Senasta on niin helppo pitää koska hän on aito ja kehittyy. Ja omaa tietysti GLAMOROUS BODY:n.

Haganai tuo myös ikävästi esille myös suurimman puutteen japanilaisessa viihteessä: tekijöistä on pirun vaikeaa kaivaa tietoa esille. Olisi nimittäin mukavaa tietää tekijän taustoista, että onko yllä esitetty harkittua vaan assburgeroinko taas omiani. Tämä on kuitenkin ilmeisesti tekijän ensimmäinen tuotos. Nähdäkseni häneltä voidaan odottaa hyvää settiä tulevaisuudessa, sillä ensimmäinen harvoin on se pääteos.

Kategoria: Anime&Manga