Syksy 2011 väliaikakatsaus

Tunnelmat kauden sarjoista 5-7 jakson perusteella. Katsotaan ketkä ovat selvinneet puoliväliin asti.

Tippuneet:

Kyoukai Senjou no Horizon

Tämä pysyi sekavana. Yleensä pidän laajasta henkilökaartista, mutta tässä se johti siihen, että kehenkään ei juuri perehdytty joten kukaan hahmoista ei alkanut kiinnostamaan. Tähän vielä tympeä animaatio ja tarina niin ei ole oikein syytä miksi tätä katsoisi.

Maji de Watashi no Shinaisai!

Ei ollut alkuarvioinnissa mukana, mutta nelosella hehkuttiin niin paljon että katsastin 4 ekaa jaksoa. Ihan jees sekoilua, mutta ilmeisesti nojasi niin vahvasti siihen, että peli olisi pelattuna, niin ei jaksanut kiinnostaa tämäkään.

 Hunter x Hunter

Tämä on näköjään sensuroitu 4kids versio, ihan japanilaisen ruuan sensuroinnista lähtien (Kuuluisa Pokemonissa onigirit on vaihdettu voileipiin). HxH paras puoli on se että ruumiita tulee jo alkujaksoissa enemmän kuin Isoissa Kolmessa yhteensä tähän päivään mennessä. Eivät Killuan ja Hisokan hahmot muuten toimi. Noh katson vielä siihen asti kun Killua repii sydämen irti, jos repii. Hunter x Hunterin mangan uusimmat kappaleet ovat muuten olleet loistavia, ja piirtojälkeen on joko tottunut tai se on parantunut.

Gundam AGE

Gundamit on gundameita ja tämä versio lapsille. Pitää uusi sukupolvi taas koukuttaa. Noudattaa näillä näkymin hyväksi todettua Gundamin kaavaa, joten tämä on lapsellisuudestaan huolimatta katsottavaa tavaraa. Mutta ei yhtä hyvä kuin Seed tai 00. Ehkä katson, ehkä en.

Seurannassa:

Chihayafuru

Kauden yllättäjä. Luulin shoujoksi, mutta tämähän onkin joseita ja se tosiaan näkyy kypsemmissä hahmoissa. Shoujo-päähenkilöt ovat yleensä sellaista typerää prinsessakuraa, ettei niitä kestä kun sekaan heitetään vielä käsittämättömät mieshahmot. Chihaya on toki prinsessa, mutta aivan ihana sellainen. Ainoa mikä aiheutti naamapalmua oli se, kun karutamestari isoisä kuoli. Olikohan viimeinen toive, että lopetat karutan pelaamisen vai jatkat pelaamista, tulet uudeksi mestariksi ja säilytät tittelin suvussa? Onneksi se oli vain yksi jakso. Hyvää shoujoa/joseita on liian vähän.

Mashiro iro Symphony: Love is pure white

Peruserogehaaremia ja sarja tietää sen itsekin. Jotkut kohtaukset ovat olleet yllättävän onnistuneita. Panin merkille myös että hahmojen lähikasvokuvat ovat hyvännäköisiä, vaikka muuten onkin vähän derplaatua. Liian vähän fanserviceä ja vakava tyyli niin tämä poikkeaa edeltävän kauden Hozhisorasta aika paljon.

Maken-Ki

Niin hyvää ecchiharemtappeluhöttöä eli sitä mitä tilattiin. Mitä muuta tästä pitäisi tai edes voisi sanoa?

Guilty Crown

Vuoden paskin sarja. Tämän sarja on loukkaus sekä katsojaa kohtaan ja loukkaus kaikkia niitä muita animeita kohtaan, jolla ei ole resursseja tällaiseen jälkeen. Kaikki on kohdallaan paitsi sisältö. Yllä mainitut Mashirot ja Makenkit tietävät, että ne eivät ole mitään anime of the year ehdokkaita. Tämä sarja luulee olevansa, mikä tekee tästä huonoimman sarjan. Tämä sarja ei toimita, se on ihan hukassa. Onhan näitä huonoja animeita ollut, mutta yleensä ne ovat adaptaatioita. GC:llä ei ole mitään tekosyytä paskuudelleen. Miltei droppasin tämän, mutta sitten tajusin että tätä pitää katsoa samalla tavalla kuin Maken-kitä (paitsi että siinäkin on parempi juoni). Aivot off asentoon ja nauttia animaatiosta ja musiikista. Haluan myös nähdä kuinka helvetin typerä loppu tässä tulee olemaan.

Shana

Eihän tässä huudeta edes baka-inua, miksi katson tätä. Ei minua oikeastaan edes kiinnosta miten tämä päättyy. Ehkä haluan vain nähdä tämän loppuvan.

Persona 4

Tykkään tästä. ”lol Jung” setti on aina mielenkiintoista, mutta myös muut jaksot ovat toimineet.  Hahmot ovat hyviä ja ilmeisesti lisää hyviä hahmoja on tulossa. Ja ennen kaikkea hahmojen välinen vuorovaikutus on jotenkin luonnollista ja mukavaa seurattavaa. Tässähän olisi asetelma luisua haaremigenren kliseisiin (hiljainen päähenkilö, pelle wingman etc…) mutta ne on onnistuttu välttämään.

Fate/Zero

Nasuversessä on tapana esitellä sääntö ja sitten tehdä siihen poikkeus heti. Odotin Zeroa sen takia, että Graalisota olisi sääntöjen mukainen ja näkisi miten sota ”oikeasti” etenee kun puikoissa on oikeita maageja eikä teinikaartia. Tätä katsoessa tajusin, että Nasuversen viehätys on juuri noissa poikkeuksissa. Fate/Zero on viihdyttävä, mutta en ymmärrä hehkutusta että se vuoden paras olisi. Hahmot ovat kaikki yksinkertaisia eikä näytä siltä, että niihin edes viitsitään perehtyä. Ei sillä että pitäisi, mutta ei vuoden parhaan animen titteliä viedä vain näyttämällä hyvältä. Odotin vähän enemmän tältä.

Boku Ha Tomodachi Ga Sukunai

Myönnettäköön että tämä on kauden sarjoista se mitä kaikkein mieluiten katsoo. Niin hyvää silmäkarkkia ja kevyet jaksot tekevät tästä parasta viihdettä. Mutta tämä ei ole täysin aivotonta fanserviceä vaan väläyttelee taustalla kokoajan vakavampia asioita. Pikkusisko menee itkien nukkumaan, Rikan vihjaus koulukiusaukseen ja Senan asenne uima-altaalla eivät ole asioita joita yleensä viljellään haaremisarjoissa. Nähtäväksi jää leijuvatko ne vain taustalla vai otetaanko ne käsittelyyn.

Mirai Nikki

Mirai Nikkiä voi hyvällä syyllä kutsua sekavaksi ja kokoajan mennään enemmän ja enemmän siihen suuntaan. Mangakin piti dropata kun ei enää tajunnut mitä siinä tapahtuu. Mirai Nikissä on monia hyviä teemoja ja asioita, mutta niitä ei saada sidotuksi järkeväksi kokonaisuudeksi ja joidenkin käsittely jää kesken. Tekijät ovat tajunneet panostaa Yunon yandere-hetkiin, joten tämä on hyvää settiä kompastelevasta tarinasta ja päähenkilöstä huolimatta. Ja hyvää yandereä sitä vasta onkin liian vähän.

Working!!

Vaikuttaa paremmalta kun ykköskausi, tosin eipä ykköskaudesta jäänyt mieleen muuta kuin väkivaltainen Inami. Ei tämä sarja nauruja saa aikaan, mutta kyllä onneksi sentään välillä hymyilyttää.

Kategoria: Kaudet