Magical Girl Madoka Magica
Ilahdutuin itseäni katsomalla Madokan uusiksi BD-versiona. Raapustelin muutamat mietteet tältä pohjalta.
Aikaisemmin totesin jo että Madokaa ja Neon Genesis Evangelionia on verrattu toisiinsa sen takia, että molemmat haluavat vahingoittaa katsojaa. ”Genren dekonstruktio” on melkoista höpöhöpöä molempien kohdalla. Neon Genesis Evengalion oli toki erilainen mechasarja, mutta ei se mechagenreä muuttanut. Gundamit rollaa edelleen Gundameina. Vielä vähemmän Madoka muuttaa taikatyttögenreä. Taikatyttöjä on kuitenkin kohdeltu melko huonosti jo ennenkin, enkä näe Madoka nyt mikään raju uusi innovaatio olisi. Magical Girl Lyrical Nanohalle menee tämä titteli, jossa taikatytöillä oli surkeata menneisyyttä ja heistä tuli sotakoneita. Mai Hime tapatti taikatyttöjä ja modernisoi heitä. Uta Kata heitti jopa raiskauksen ja joukon muita ongelmia kehiin. Olihan Madokassa kärsimystä, mutta aikamatkailun tuomat dilemmat ovat aika paljon absurdimpia kuin perheväkivalta. Toisaalta Madokan vaikutukset nähdään vasta parin vuoden päästä, jos nähdään.
Osa Madokan suuresta hehkutusta menee varmaan Shaft fanipoikien piikkiin, jotka ovat hehkuttaneet jokaista Shaftin uutta animea parhaaksi ikinä. Oma mielipiteeni Shaftin tyylistä vaihtelee tykkäämisestä typerään kikkailuun. Madoka on kuitenkin erittäin hyvä anime. Luultavasti vuoden 2011 paras, mutta katsotaan Pingiivirumpu ensin loppuun. Mutta ei niin hyvä että se oli päässyt esimerkiksi minun top 9 listalle. Madoka paapoo liiaksi katsojaa, aliarvioi hänen älykkyyttä. Kyllä normaalikatsoja tajuaa, että jos näytetään surullinen Madokan naamaa, että Madoka on surullinen. Parhaimmat katsojat osaavat jopa yhdistää surullisuuden vielä aikaisempiin tapahtumiin. Madokan tyyli on kuitenkin paikoitellen tämä.
- Madoka näyttää surulliselta
- Madoka sanoo, että hän on surullinen koska tapahtui x ja x
- Homura tulee kysymään Madokalta onko hän surullinen koska tapahtui x ja x
- Madoka vakuuttaa surullisuuttaan koska x ja x
- QB vääntää läpän Madokan surullisuudesta ja kertaa vielä tapahtumat
Näissä kohtauksissa ajatukset alkavat harhailla. Tämä on oikeastaan suurin synti mitä katsojalle voi tehdä. Noh onneksi nämä tilanteet pysyvät siedettävän rajoissa ja sarja on muilta osin erittäin onnistunut eikä se suinkaan koko ajan aliarvioi katsojaa. Ja lisäksi ebin viittaukset pitää pohdinnat yllä.
Madoka on tunnetusti ja todistetusti yhteydessä Goethen Faustiin. Goethen Faust on melko ikävä ja laaja teos, jossa on viittauksia about kaikkeen antiikin kertomuksista raamattuun ja saksalaisiin tarinoihin. Näiden läpikäyminen ja ymmärtäminen on liikaa minun voimatasolleni. Mutta tarinan pääviittaus on ehdottomasti otettava huomioon, jos haluaa Goethen Faustia ymmärtää. Goethen Faust on nerokas muunnelma Raamatun Jobin tarinasta. Alkukohtaus on täysin sama, eli Jumala näyttää Saatanalle, että tossa on mun paras palvelija(Job/Faust) Come at me bro. Jobin uskoa koetellaan viemällä häneltä kaikki kun taas Faustin uskoa antamalla hänelle kaikki. Kummassa tilanteessa on usko kovemmin koetuksella? Molemmathan selviävät testistä ja saavat armahduksen lopussa. Jobin kirja on varmaan Raamatun mielenkiintoisin ja siitä voi tulkita vaikka mitä. Meitä kiinnostaa yhteydet Madokaan. En muuten löytänyt mitään Madoka+Job hakusanalla enkä ole nähnyt Madoka-autistien koskaan mainitsevan tätä yhteyttä. Johtunee siitä että Wikipediassa ei ole mainintaa tästä yhteydestä. Shaftilla lienee kuitenkin perehdytty Goethen Faustiin tarkemmin tai ainakin toivottavasti Wikipediaa enemmän.
Jos otamme lähtökohdaksi Jobin tarinan, niin Homura on ilmiselvästi Job ja Faust. Homurahan on monesti tulkittu päähenkilöksi, mikä on mielestäni täysin oikea tulkinta. Madokassa palataan Faustista Jobin tarinaan eli Homuran uskoa koetellaan kärsimyksellä tappamalla Homuralle läheiset ihmiset (vai vain läheinen ihminen?) yhä uudelleen ja uudelleen, ja osoittamalla että hän ei mahda tilanteelle mitään. Homura meinaa luovuttaa, mutta säilyttää uskonsa Tyttöjen Väliseen Ystävyyteen. Lopussa hänet palkitaan. Näin ollen Madoka on Jumala, joka passiivisena seuraa Homuran kärsimyksiä kunnes lopulta päättää armahtaa hänet. Loppu tukee myös tätä käsitystä kun Madokasta tulee panteistinen jumaluus. Faustillakin on panteistinen jumaluuskäsitys ja samaa virittelyä on tulkittavissa myös Jobin kirjassa. QB ja noidat ovat tällöin Mefistofeles/Saatana, mikä sopii tarinaan hyvin. Madokalla on valta muuttaa heidän olemustaan miten lystää. Samoin on Jobin tarinan osalta tulkittu, että Saatana on vain Jumalan juoksupoikia ja hänen talutusnuorassaan. Tässä mielestäni näkyy myös se japanilainen kosketus, QB ei ole paha vaan enemmänkin ”tää on vaan bisnestä” tyyppi. He eivät tee pahuutta, mielestään. Onko asioiden kertomatta jättäminen pahuutta? Jobin kirjan yleisin pohdinnan aihe on juuri pahan olemus.
Jumala päättää että Faust ja Job nyt käyvät tämän koettelemuksen läpi. Heidän omalla tahdollaan ei ole merkitystä. Tässä yhteydessä voidaan toki pohtia, että oliko tyttöjen kohtalona ryhtyä taikatytöiksi ja QB diilin hyväksyminen lähinnä muodollisuus. Kohtalon väistämättömyys näkemys korostuukin varsinkin taikatyttö-noita asetelmassa ja aikamatkailussa. Tämä kohtalo/onko omilla teoilla mitään merkitystä astelma on myös yksi Jobin kirjan pohdinnoista. Vaikka tekisit kaikki oikein, niin silti Jumala voi päättää, että paskaa niskaan äläkä ulise. Japanilaisista jotain tietäen myös Madokan toive on taistelua kohtaloa vastaan ja siitä tavarasta Luvatussa Maassa asuvat veljemme saavat kiksejä. Ja mikseipä myös mekin.
Homura kärsii myös samantapaisista sisäisistä ristiriidoista kuin Job ja Faust. Milloinkaan hän ei kuitenkaan epäile ystäviään tai Jumalaa, vaikka he kaikki kiroavat syntymänsä ja muutenkin aika angsti meno. Lisäksi meillä on ”mitä puhtaampi (synnittömämpi/syy-seuraus-suhde, joka kyllä oli melkoista huttua yhdessä entropian kanssa) taikatyttö on niin sitä voimakkaampi hän on”. Tämä on aika helposti yhdistettävissä Jobiin. Madokahan oli tietysti voimakkain, mutta tämähän ei sulje pois Jumala tulkintaa, koska hänen voimansa olivat aivan omaa tasoaan. Homurahan oli Madokan jälkeen voimakkain ja selvästi muita tyttöjä vahvempi.
”Yksi toive sielustasi” on saanut turhan suuren painoarvon Madoka-keskutelussa. Faustissa ei ole yhtä toivetta vaan lukematon määrä. Eikä hän oikeastaan tee sopimusta, koska sitä ei panna täytäntöön toisin kuin Madokassa. Tosin voidaan kyllä nähdä, että Madokan toive mitätöi myös Madokassa tehtävän sopimuksen. Tämä yksi toive homma lähinnä konkretisoi Madokan keskeiset teemat. Onhan se toki hauska pohdinnan aihe, että mitä toivoisit ja selittää osaltaan Madokan suosioita.
Mites sitten muut tytöt? En tiedä menisikö ylitulkinnaksi, jos Mami, Kyoko ja Sayaka olisivat Elifas, Bildad ja Sofar eli Jobin ystävät ketkä ryntäävät vittuilemaan hänelle, että kyllä sää jätkä jotain syntiä oot tehnyt. Mami, Kyoko ja Sayaka sinänsä vittuileivat Homuralle aika rajusti kuten nuo kolme reippailijaa Jobille. Jumala meinaa rankaista kolmikkoa, mutta Job pyytää armoa heille. Mami, Kyoko ja Sayaka eivät pelastu kuten ei myöskään Jobin kaverit , jotka joutuvat kuitenkin maksamaan kovat uhrilahjat. Jobin tarinassahan on myös 4 tyyppi Elihu, jota ei rangaista. Hän ei lähde Elifaksen ja Bildadin ja Sofarin kelkkaan haukkumaan Jobia. Onko tämä syvällinen viittaus Hitomiin? Hitomihan on muuten hyvä hahmo, joka ei tosiaan lähde tähän taikatyttöhölpötykseen mukaan. Mutta nämä yhdistelyt menevät melko kikkailuksi ja pitkälle, että en oikein itsekkään usko näihin. Tekijöiltä tarvitsisi jonkunlaisen vahvistuksen, että Jobin tarina on luettu. En oikein luota japanilaisten Raamatun tarinoiden tuntemukseen saati niiden ymmärtämiseen. Ja vaikka Jobin tarinan keskeiset teemat pahuus, kohtalo ja rangaistus&armahdus ovat Madokan pääsisältöä niin nämä teemat löytyvät luonnollisesti myös Faustista.
Kyoko ja Sayaka on hyvää settiä ja oiva esimerkki transferenssistä. Kyoko vihaa Sayakaa niin kiihkeästi, koska hän katuu omaa toivettaan ja näkee tämän osan itsestään Sayakassa. Kaikki huipentuu siinä kun Sayaka ei selviä toiveestaan, jolloin Kyokolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuhoutua yhdessä hänen kanssaan. Jos Sayaka olisi selvinnyt toiveensa tuottamasta ahdistuksesta, olisi myös Kyoko pystynyt käsittelemään oman toiveensa seuraukset. Heidän toiveensa ovat myös mielenkiintoisia. Miksi he eivät pysty tunnistamaan oikeata toivettaan vaan yrittävät välillisesti saada sen toteutumaan? Kyseessä lienee ylpeys ja typerä naiivisuus, jotka ensinnäkin saavat heidät puuttumaan toiveillaan toisen ihmisen elämään. ”Totta kai tyyppi rakastuu minuun kun näin olen aivan ihana ja mukava tyttö, joka taikoo kaiken paremmaksi” lienee hyvä pohdinta siihen, että miksi taikatyttöjen pitäisi olla hyviä? Miksi he eivät saa käyttää taikavoimiaan itsensä vuoksi? Tyttöjen saama rangaistus näistä pohjimmiltaan itsekkäistä toiveista on tietysti melko kohtuuton. Vai tuleeko rangaistus nimenomaan siitä että he eivät tee itsekästä toivetta? Tämä kohtuuttomuus on juurikin näiden tarinoiden idea.
Mamin tarina valitettavasti PÄÄttyy ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Hänen syyllisyytensä itsekkäästä(?) toiveesta on tietysti hyvä kontrastia muiden toiveiden välillä, mutta sen käsittely jää mielestäni melko vähälle. Vai oliko Mamin rangaistus seurausta itsekkäästä toiveesta vai siitä, että hän katui tätä toivetta? Tosin kohtuuttomuus näkyy myös tässä, juuri kun Mami luuli saaneensa armahduksen niin game over. Mamin kohtalo keskeinen on myös siinä mielessä, että se vie huomiota pois päätarinalta eli hämää katsojaa.
Katsojaa on hyvä aina välillä hämätä ja Madoka tosiaan harrastaa hämäämistä useaan otteeseen lähtien aloituskohtauksesta. Hämäämisellä ja huijaamisella on selvä ero. Huijaaminen toimii ja viihdyttää vain kerran. Tähän perustuvaa tarinan katsoo vain kerran. Animen osalta Code Geass on varmaan paras esimerkki tästä. Törkeän viihdyttävä sarja, mutta toimii vain kerran. Madokan kestää useamminkin katsomiskerran, mikä on aina hyvä indikaattori sille että sarja on hyvä. Madokassa on myös ristiriitaisuuksia ja avoimia asioita. Ristiriitaisuudet ovat välttämättömiä jos sarja meinaa yhteen syvällisempi olla.
Helposti tulkittavissa on, että Soul Gem on sielu ja likaisuus on syntiä. Mitä puhtaampi taikatyttö, sitä enemmän syntiä kestää ennen kuin muuttuu noidaksi eli pahuudeksi. Synti on kuitenkin vähän vanhanaikainen käsite, joten meidän kannattanee ajatella tätä nykyaikaisemmin mielenterveyden kuvauksena. Sayaka ei suinkaan napsahda taistellessaan noitaa vastaan tai edes NTR tapahtuessa. Ei, hän sekoaa kun kaksi random tyyppiä heittää läppää junassa. Normaali ihminen osaisi jättää tuon omaan arvoonsa, mutta Sayakan heikentyneelle mielelle tämä on viimeinen naula arkkuun. Ja eikö noitien luoma Reality Marble ole harhainen näkemys todellisuudesta eli juurikin skitsofrenian määritelmä. Varsinkin kun määritelmä tarkentuu, että noidat luovat barrierin suojatakseen itseään. Faustissa vakavat mielenterveysongelmat tiivistyvät ainakin kohtauksessa, jossa Gretchen tappaa lapsensa. Noitateeman kannalta mainittava on, että vanhoina hyvinä aikoina mielenterveysongelmaisen diagnoosi oli noita tai vähintään paholaisen riivaama, ja heidän suosituin hoitomuotonsa oli roviolla polttaminen. Noidat kuitenkin jätettiin avoimeksi asiaksi. Miten familiarit syntyvät, voiko niistä oikeasti tulla noitia ja jos tulee onko se tosiaan sama noita? Speculah. Leffoja odotellessa.
Muuta todella tärkeää mainittavaa sarjasta:
Mami > Kyoko > Madoka > Homura > Sayaka
Se tunne kun sinusta ei tule koskaan taikatyttöä
Poor-fag ;___;
MADOKA MADOKA MADOKA MADOKA MADOKA MADOKA MADOKA MADOKA MADOKA
Madokasta on vielä liian aikaista sanoa millaista vaikutusta sillä on taikatyttögenreen tai onko ollenkaan (onkos Madokan jälkeen ylipäätään tullut edes mitään taikatyttöanimua ulos, muuta kuin PreCurea?),.mutta Evangelionin vaikutusta sekä animeen yleisesti että varsinkaan mechagenreen ei sovi vähätellä. NGE:tä pidetään yleisesti viimeisimpänä animen neljästä taitekohdista (Yamaton, Minky Momon sekä Gundamin lisäksi) ja uskaltaisin väittää että juuri Evan takia mechagenre ei ole enää koskaan ollut entisensä. Gundam on edelleen Gundam tietyissä määrin, mutta… Tästä aiheesta oikeastaan tekisi mieli tehdä ihan vaikka paneeli ensi vuoden Desuconiin tai johonkin muuhun animeconiin. Aihe on kuitenkin merkittävä ja heijastaa oikeastaan koko mechagenren tilaa.
Mielenkiintoista pohdintaa näiden kolmen teoksen yhteyksistä. Faust-vertailua on saanut lukea jokaisesta Madoka-kommentista, mutta Jobin vetäminen mukaan on jännä tulkintavertaus.
En itse usko, että Mami tunsi syyllisyyttä itsekkäästä toiveestaan tai että hän olisi edes syyllistynyt itsekkyyteen. Hänellehän tilanne oli pakon sanelemana melko puhdasta kaupankäyntiä: hänen näkökulmastaan hän saa elää ja vastineeksi ottaa harteilleen oikeuden soturina taistelemisen vastuun. Hän vaikuttaa myös kantavan tuon vastuun melko hyvin homman rankkuuteen nähden ja menettämättä yksinäisyydestään huolimatta empaattisuuttaan (olkoonkin, että aikaisemmat aikajatkumot antavat viitteitä kasvavasta henkisestä epävakaudesta). Mielestäni Mamin hengissäselviytymistoivetta ei voi kuvata itsekkääksi, sillä hänellä ei ollut edessään punnintatilannetta oman etunsa asettamisesta jonkun toisen edun edelle. Se, että tahtoo itselleen hyvää, ei ole itsekkyyttä, ellei samalla tietoisesti uhraa jonkun toisen hyvinvointia oman onnensa eteen. Mamilla oli vaihtoehtona joko kuolla tai elää ja omistautua taistelemaan kanssaihmisiään uhkaavia noitia vastaan.
Neon Genesis Evangelionin vaikutukset olivat kaikkeen animeen ja nähdäkseni tämä konkretisoituu varsinkin tsundere ja kuudere hahmoissa. NGE nauttiakseen ei tarvitse katsoa yhtäkään mechsarjaa kuten ei myöskään Madokasta nauttimiseen tarvitse katsoa yhtään taikatyttöshowta. Molemmat ovat hyviä animeita, jotka eivätkä rajoitu vain omaan genreensä.
Mami sanoi ettei kadu toivettaan, eikä siinä minunkaan mielestäni ole mitään katumista. Kuitenkin jo seuraavassa lauseessa hän ilmaisi katkeruutensa siihen, että hänellä ei ollut tarpeeksi aikaa miettiä toivettaan. Ja koska Mamille kävi huonosti oli hänellä yksinäistä tai taistelutovereita, niin päädyin tähän että hän kuitenkin katui toivettaan jollain tavalla, mistä hänen rangaistuksensa sitten tuli. Kun hän läksytti Sayakaa niin sain sen kuvan, että hän olisi halunnut käyttää toiveensa epäitsekkäästi. Toivottavasti leffa avaisi Mamin taustoja paremmin.