Hikkypsykologiaa jälleen kerran

Temperamenttipsykologia on näin tiivistytetysti sanottuna teoria siitä, että ihmisellä on synnynnäisiä luonteenpiirteitä/reagointitapoja, jotka ovat normaalijakautuneet. Tämä nyt tuskin oli kamala yllätys kellekään, mutta toisaalta vuosien saatossa on ollut tabula rasa uskoa ja vanhempia on syyllistetty melkoisen rankasti huonosti käyttäytyvistä lapsista. Useampi tutkijaporukka on näitä luonteenpiirteitä testannut ja luokittelee niitä vähän eri tavalla ja eri termeillä, mutta tulokset ovat loppujen lopuksi yllättävän yhtenäisiä. Verrattuna siihen, että arvaillaan ihmisten käytöstä apinalauman perusteella tai sekopäiden henkilökohtaisten kokemusten ja näkemysten perusteella, niin temperamenttipsykologia on varsin helppoa ja hyväksyttävissä oleva psykologian laji.

Nettihän on täynnä erilaisia luonteenpiirretestejä, kuten vaikkapa Myers-Briggs (aka lukiofilosofit postaavat ”INTJ Masterrace”). Näissä aikuisiän persoonallisuustesteissä on se vikana, että ne eivät kerro miksi ihminen on vaikkapa introvertti. Johtuuko se geeneistä, kasvatuksesta vai seiskaluokalla saaduista rukkasista. Lisäksi ihmiset vastatavat noihin testeihin sen mukaan mitä sitä toivoisi olevansa. Temperamenttipsykologia on tässä mielessä yksinkertaista, että siinä meillä on kyseessä vain yksi muuttuja, jota on vaikea kusettaa, paitsi tilanteessa jossa kaikki lähisukulaiset ovat kuolleet ja oma muisti reistailee.

Keskeistä on ymmärtää mitä normaalijakauma tarkoittaa. Ääripäitä on erittäin pieni osa materiaalista ja suurin osa on sitä keskiarvoa. Esimerkiksi pituus on normaalijakautunut eli suurin osa jengistä on siltä 170-185cm väliltä ja sitten on 160cm ja 200cm tyyppejä. Nuo ääripäät ovat ihan normaaleja ja terveitä tyyppejä. Sitten on kääpiöitä tai muita kasvuhäiriöitä, jotka eivät kuulu tähän. Temperamenttipsykologiassa siis suurin on osa ihan keskivertoa ja ääripäitä on hyvin vähän. Ääripäitä voidaan kuitenkin pitää sekopäinä niin kuin myös erityisen pitkiä tai lyhyitä tyyppejä, vaikka ääripäätkin ovat täysin normaaleja tyyppejä, vaikka jossain tapauksissa sitä voi olla vaikeata uskoa. Erikseen on sitten kehityshäiriöt eli ne kaikkien rakastamat assburgerit.

Temperamentit Thomas-Chess mukaan.

  • Sensitiivisyys
  • Aktiivisuus
  • Sopeutuvuus
  • Sinnikkyys
  • Häirittävyys
  • Rytmisyys
  • Ensi reaktio;Lähestyminen ja vetäytyminen
  • Intensiivisyys
  • Mielala

Temperamentit selittävät mukavasti muutaman asian, mitä olen aina ihmetellyt kuten se, että kuinka joku voi olla suunnilleen itku kurkussa, jos ei pääse kello 11:00 syömään tai kello 23:00 olla nukkumassa. Tähän vaikuttaa rytmisyys eli jotkut vaan nyt toimivat niin kuin kello. Lisäksi on myös sensitiivisyys eli kuinka herkästi/voimakkaasti reagoi ärsykkeisiin eli vaikkapa ääniin, lämpötiloihin tai näläntunteisiin aka vässyköinti.  Itse kun edustan molemmissa toista laitaa niin nämä kitisijät ovat aina vituttaneet. Rytmisyys on kyllä erittäin hyvä ominaisuus koulu- ja työmaailmaan. Tarkemmat kuvaukset voi tarkistaa lähteistä jos jaksaa. Thomas-Chess ei kuitenkaan listaa sosiaalisuutta suoraan temperamenttipiirteeksi. Onneksi muut tutkijat listaavat sen ja miksi emme alan suomalaista gurua eli Liisa Keltinkangas-Järvistä uskoisi, onhan hän professori ja kaikkea.

Temperamenttipiirteenä sosiaalisuus on sitä, kuinka palkitsevaksi kokee muiden ihmisten seuran, kuinka kiinnostunut on muista ihmisistä ja kuinka tärkeäksi kokee sen, että hänestä pidetään. Se ei ole siis sosiaalisia taitoja, koska hei daa, taidot saadaan grindaamalla. Kyseessä ei ole myöskään sinänsä ulospäin suuntautuneisuus tai ujous. Tämä temperamenttipiirre kuitenkin selittänee hikikomori-ilmiötä parhaiten. Mutta nyt tullaan siihen normaalijakaumaan, hikkyjen määrä on sellainen, että kaikki hikkyt eivät mitenkään voi edustaa normaalijakauman 1 % ääripäätä eli sitä että ei tarvitse juuri ollenkaan muiden ihmisten seuraa. Vetäytyminen ja neuroosit ovat edelleen puutteita ja persoonallisuus rakentuu temperamentin päälle. Mutta tämä kuitenkin voi selittää osan hikikomori lifestylen valinneista. Ainakin se selittää ajoittaiset true-hikky vs alfasodat. Sosiaalisuuden normaalijakauman keskivaiheilla sijaitseva tyyppi ei syystä tai toisesta saa tarpeeksi sosiaalisia kontakteja ja tämän takia ulisee /hikky/ssä. Matalan sosiaalisuuden puolella oleville tyypeille hänen nykyiset kontaktinsa riittäisivät jo vuoden tarpeiksi. /Hikky/ssä saattaa olla jopa korkean sosiaalisuuden omaavia tyyppejä, mutta jotka kokevat kaikesta huolimatta pettymystä sosiaaliseen elämäänsä. Ja kaikki varmaan tuntevat sellaisen tyypin, joka on helvetin rasittava, mutta tunkee silti joka paikkaan mukaan. Eli sosiaalisuus korkea, mutta sosiaaliset taidot kaikesta huolimatta matalat.

Muita tollaseen kuviteltuun perushikkyyn sopivia temperamenttipiirteitä lienee reagointi uusiin tilanteisiin. Tästä itse asiassa kirjoitinkin jo affektiblogauksessa, ja tämä toimii hyvä esimerkkinä kuinka samaa ilmiöitä selitetään eri tavoilla. Temperamenttipsykologia on niin uutta, ettei se ole vielä sellaisenaan mukana psykoanalyyttisessa kirjallisuudessa. Myöskään sopeutuvuus tuskin on kovin korkea komeronyymillä. Tosin huom, nuo eivät ole keskenään riippuvaisia. Tällöin saattaa tulla sellaisia pervoja tilanteita, että henkilö hakeutuu uusiin tilanteisiin, mutta ei sopeudu niihin. Jälleen termi rasittava tulee käyttöön. Ja toisaalta myös niin, että henkilö välttelee viimeiseen asti uutta tilannetta, mutta sopeutuu siihen saman tien. Herää kysymys, että mikä siinä nyt oli sitten niin vaikeaa? Mutta se nyt vaan on sitä pohjakoodia. Myös hikkyn mieliala löytynee sieltä negatiiviselta puolelta. Tämä onkin aika mielenkiintoinen temperamenttipiirre, koska eihän se nyt ole kovin reilua, että annetaan heti käteen noinkin huono kortti. Olisi kuvittelut tämän olevan asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Mutta niin kuin todettu, temperamentti on vain pohja mille rakentaa persoonallisuus eli toivoa on.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään maaginen juttu, mikä selittää hikkyilmiön, mutta näkökulma, joka tuppaa unohtumaan itsestäänselvyydestään huolimatta. Animen katsomistakin tämä voi selittää, koska länsimaissa arvostetaan ulospäinsuuntautunutta, kun taas puhelias ja aktiivinen lapsi on itämaisessa kulttuurissa epäkunnioittava häirikkö. Näin ollen voisi olettaa, että ”epäsosiaalisia” temperamenttipiirteitä omaavat varmaan tuntevat olonsa kotoisemmaksi sellaisen viihteen parissa, missä näitä temperamenttipiirteitä arvostetaan.

Lähteet:

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/yliarvostetaanko_sosiaalisuutta

http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/millainen-on-temperamenttisi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Temperament#Nine_Temperament_Characteristics_of_Thomas_and_Chess

Keltinkangs-Järvisen kirjat, joita voin suositella kaikille.


Kategoria: Psykologia