Vainoaminen aka stalking
Luvatun Maan idolikulttuuri luo mahtavan pohjan stalkkaamiselle. Animessa tätä näkökulmaa on nähtävissä vaikkapa leffassa Perfect Blue. Lisäksi aihetta luultavasti ainakin sivutaan, jos romanssi-animessa tyttö on idoli kuten esimerkiksi I’’s. Parasta vainoaminen on kuitenkin niin sanotuissa Yandere-tapauksissa, jossa henkilö ei tyydy vain seurailemaan ja valokuvaamaan vaan pommittaa viesteillä, murtautuu taloon ja uhkaa fyysisellä väkivallalla. Koharu no Hibi lienee yksi söpöimmistä ja sekopäisimmistä esimerkeistä tästä. Miespäähenkilöä tai muuta kaartia syytetään usein stalkereiksi, jos he seuraavat ihastustyttöä johonkin, mutta nämä ovat yksittäisiä kertoja ja mahtunevat normaalitoiminnan rajoihin. Laudat ovat internetstalkkareita täynnä. Mutta perehdytään taas aiheeseen tarkemmin.
Suomessa vainoamista ei ole kriminalisoitu, mutta sivistyneissä maissa juridinen määritelmä stalkkaukselle on tarkoituksellinen toiseen henkilöön toistuvasti kohdistuva ei-toivottu käyttäytyminen, joka johtaa pelkoon tai jota voidaan pitää pelottavana. 80 % tapauksissa uhri tuntee vainoajansa ja puolet tapauksista liittyy päättyneisiin parisuhteisiin. Jos vainoaminen kohdistuu tuntemattomaan henkilöön, vainoja kärsii todennäköisemmin psykoottisesta häiriöstä. Erotomania tarkoittaa harhaista uskoa saada osaksi toisen rakkaus, yleensä julkisuuden henkilön. Anime käsittelee juuri näitä marginaalitapauksia eli jälleen kerran anime välittää meille väärää kuvaa maailmasta. Yleisin motiivi stalkkaamiselle on joka tapauksessa pyrkimys parisuhteeseen riippumatta siitä onko kyseessä entinen kumppani, tuttu vai tuntematon henkilö. Myös kostoon ja kaunaan liittyviä motiiveja löytyy. Vainoamisessa on maaginen kahden viikon raja eli tämän ajan jälkeen vainoaminen muuttuu tunkeilevammaksi, uhkaavammaksi ja herättää uhrissa enemmän negatiivisia psykososiaalisia vaikutuksia.
Olennaisimmat erot 3D ja 2D stalkkerin välillä
Väkivallan uhan arviointi on hankalaa, mutta mielenkiintoisena asioina todettakoon, että uhkailu nostaa väkivallan riskiä kaikissa tapauksissa, paitsi idolitapauksissa. Eli vaikka stalkkeri uhkailisi idolia väkivallalla, tämä ei nosta väkivallan riskiä, kun muissa tapauksissa se kolminkertaistaa riskin fyysiseen väkivaltaan. Henkirikokseen päättyvää vainoamista ennustaa ilmestyminen uhrin kotiin, rikosrekisterin puuttuminen ja vainoamisen lyhyempi kesto.
Vainoaminen ei ole yksittäinen traumaattinen tapahtuma vaan pitkällinen erilaisten tapahtumien ketju, jossa myös tulevaisuuden tapahtumat ovat läsnä. Uhrille tämä aiheuttaa pelon lisäksi somaattisia oireita, ahdistuneisuutta, sosiaalisia häiriöitä, vakavaa depressiota ja itsemurha-ajatuksia. Yli puolelle uhreista kehittyy traumaperäisen stressihäiriötä. 74 % kärsii kroonisista univaikeuksista ja 48 % ruokahaluttomuudesta.
Vainoamiseen on luokiteltu viisi erilaista toiminnallista reagointitapaa. Reagointi (uhrin pyrkimys keskustella vainoajan kanssa), vastaan reagointi (uhkaaminen), poispäin reagointi (puhelinnumeron vaihto yms), sisäänpäin reagointi (kieltäminen ja päihteiden käyttö) ja ulospäin reagointi (lähestymiskiellon hakeminen). Poispäin reagointi on näistä tehokkain taktiikka ja vastaan reagointi huonoin, varsinkin jos uhkausta ei pysty toteuttamaan. Reagointi toimii huonosti entisten kumppaneiden kanssa, mutta voi muissa tapauksissa olla tehokas. Vainoajan motivaatio käyttäytymisensä muuttamiseen tai hoitoon hakeutumiseen on heikkoa. Sitä ei ole käsitelty miten käy jos uhri ryhtyy vainoajan kanssa parisuhteeseen. Mutta seuraamme Koharun tilanteen kehittymistä, vaikka aika huonoltahan tuo näyttää.
"Mitä pahaa numerosi antamisesta hänelle muka voisi olla?"
Lähteet ja muuta kivaa:
Japanin kuuluisin stalkkaustapaus http://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Shiori_Ino
Wikipedia tarjoaa erilaisia luokitteluja ja taustapsykologiaa, mutta tämä artikkeli on varsin sekava ja paskasti rajattu: http://en.wikipedia.org/wiki/Stalker_%28stalking%29
Vainoaminen. Helinä Häkkänen. Duodecim 2009;124.
suhteessa omistamisen halu vain yltyy ja eskaloituu väkivaltaan.