Tracon-raportti

Tracon-lauantain aamu valkeni, niin kuin nyt coniaamut yleensä tuntuisivat valkenevan, heikoissa tunnelmissa. Yleisen huonon olotilan lisäksi totesin ylähuulen olevan turvoksissa, nenän hellänä, mutta ehjänä, ja kaiken lisäksi tajusin herätykseni tapahtuneen pahamaineisessa Hervannan kaupunginosassa. Hervannassa ollaan herätty huonommassakin kunnossa ja kyseessä oli vain urheiluvamma, josta ei edes hirveästi verta ollut vuotanut. Ja niin kuin anime on meille opettanut, taikatyttönä oleminen on kärsimystä ja kyllä näistäkin vastoinkäymisistä huolimatta tästä saataisiin conipäivä aikaiseksi. Paitsi että se pirun coni oli alkanut jo pari tuntia sitten.

Bussissa oli hienoja reaktioita kun auto ajoi Tampere-talon edestä, jonka piha oli siis täynnä cossaajia. Eräs parikymppinen neiti kommentoi asiaa suureen ääneen jotenkin näin ”Voi ei, mitä ihmettä! Mitä järkeä? Kuinka ne voi? Sairasta!” mikä muistutti tämän harrastuksen nauttimasta yleisestä arvostuksesta.  Väkeä riitti ja voin vain kuvitella minkälainen helvetti se olisi ollut, jos keli olisi ollut huono ja nuoremmat harrastajat olisivat leikkineet sisätiloissa. Olin yksin liikenteessä, joten keskityin luento-ohjelmaan, mitä nyt koitin muutamat tutut morjestaa ja myyntisalin tarkistaa.

Tunnistajat tunnistaa, saatte random kuvia koska en kuvannut conissa mitään

Olen melko luentokriittinen. Jos luento on pääasiassa kalvojen/kirjan/wikipedian ääneen lukemista, niin silloin voi aivan hyvin lukea ne yksin kotona. Luennolla pitää tulla jotain tietoa, mitä ei ole muuten saatavissa, oli se sitten jotain erikoistietoa tai oma näkemys asioihin. Tai sitten luennoitsija on niin hyvä (eli hauska tai hyvännäköinen) esiintyjä, ettei aiheella ole oikeastaan väliä. Kokemukseni mukaan suurin osa luennoista on ensin mainittua, olivat ne sitten yliopiston kursseja tai ihan maksettua koulutusta. Traconissa ei onneksi ollut tämä tilanne. Tosin minulle on aika helppo tarjota uutta tietoa Japanista, sillä lurkkaan vain nelosella ja Sankaku Complexissa.

Pientä pettymystä aiheutti se kun kahvia ei tarjoillut söpö nuori meidotyttö vaan joku tympeä keski-ikäinen rouvashenkilö. Ensimmäisenä luentona oli ”Patlabor Fukushimassa”, joka oli melko sekavaa settiä. No aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen ja luennoitsija oli perehtynyt asiaan antaumuksella. Animeviittaukset jäivät aika ohkaisiksi, mutta eipä sillä väliä. Fukushimasta on jauhettu aika paljon, joten olisi sinänsä toivonut juuri sitä animenäkökulmaa, mutta eipä tämä japanilaisen politiikan ja median kritiikki –näkökulma ollut huono ollenkaan.

”Näin menestyt Heian-kauden Japanissa” oli jees historiakatsaus. Otsikko tosin oli harhaanjohtava, mutta ilmeisesti se oli jotenkin sovitettu conin teemaan. Tarkemmat tiedot ja useammat esimerkit runoista ja käsialoista olisivat olleet hyvä lisä tähän luentoon. Wikipedia osuutta oli aika vähän, vaikka tässä yhteydessä se olisi voinut olla paikallaan. Mutta eipä sillä väliä, koska lueskelin sen nyt tässä kotosalla. Itselle tuli uutena asiana Mono no Aware, joka on melkoisen hieno termi.

Kovat Koiraat. Paras luento näistä. Luennoitsija oli selvästi kokenut ja tiesi Japaninsa. Mutta on sitä animea tehty myös 2000-luvulla, toisaalta enpä minäkään katso vanhoja sarjoja juuri ollenkaan. Vähän jäi harmittamaan, että nuo hänen muut luentonsa jäivät väliin. Erinomainen pointti oli se, että vaikka samurai ja bushido-koodit ovat tiukkaa kamaa Japanissa, he ovat erittäin kaukana siitä eli kyseessä on haikailu. Tämä samahan on yhdistettävissä kaikkiin kansoihin, mutta Japanin kohdalla se on erittäin näkyvää.

Näitä kuvia, joita postaan koska voin

Macross-luento oli hyvä, sillä onneksi olen Macross-uushomo eli vain Frontier on takana, joten perustietojen käsittely/wikipedia-katsaus sarjan historiaan ei tylsistyttänyt. Tosin se oli hyvin tasapainotettu ja esittäjä kertoi omia mielipiteitään, niin tuskin sarjasta enemmän tietävääkään ahdisti tämä osuus. Esittäjä ja esitysmateriaali olivat hyviä, joten luennolla viihtyi ja käteen jäi hyvä Macross tietous. Se vaan, että jos on tarkoitus keskittyä musiikkiin, niin sitä olisi voinut soittaa enemmän. Macrossin musiikki on kuitenkin niin hyvää, että kyllä sitä kestää kuunnella enemmänkin kuin vain 17 sekunnin pätkiä. Tietysti ES-huuruisille yleisön jäsenille pelkän musiikin kuunteluun keskittyminen voi olla vaikeaa, mutta jos tätä pelkää niin voi näyttää kohdat animesta tai vaikka joku AMV.

Lonkeropornoa ja Lolitoita luento kesti 3 tuntia ilman taukoja. Tämä aihe on varmaan niitä harvoja, joita jaksaa tuon ajan kuunnella. Vieläpä tosiaan päivän päätteeksi. Aiheen rajaus oli aika päin persettä, olisi pitänyt päättää että käsitelläänkö tarkasti vai yleisesti. Nyt käsiteltiin molemmilla tavoilla, joten kyseessä oli aika massiivinen setti. Aihe oli sinänsä erittäin mielenkiintoinen ja luennoitsijat olivat todellisia asiantuntijoita, tutkimusmielessä arvatenkin. Joku 1h luento jostakin tarkemmin rajatusta aiheesta (ei kuitenkaan yaoi tai shotacon, helvetti soikoon) olisi kuitenkin ollut huomattavasti parempi ratkaisu. Oli kanssa päällikkötason ratkaisu päästää alaikäiset sisään, kysellä koko jengiltä henkkarit ja häätää lapset kesken luennon pihalle.

Pomf mainittu

Sunnuntaina oli muita bisneksiä, joten Tracon oli valitettavasti minun osaltani ohitse tuon luennon jälkeen. Joitakin tuntuu haittaavan sen nuorison meuhkaaminen, mutta siinähän meuhkaavat. Kaupassa tosin voisi käyttäytyä. Olen nyt käynyt siis 3 kertaa conissa, pitääköhän ottaa ihan tavaksi. Cosplayt, jotka jäi mieleen: Taiga (Toradora), joku _nuori_ tyttö cossaamassa Asukaa ja tämä.

Kategoria: Con