”Jotkut katsovat animea josta minä en pidä” vs ”jotkut eivät pidä animesta jota minä katson”

Varsin tavanomainen aihe vai peräti keskeisin aihe Internetin anime-keskusteluissa, varsinkin jos on mahdollisuus anonyymiin kommentointiin. Mutta we must go wider, mistä tässäkin on siis kyse.

Jotkut eivät pidä animesta jota katson

Yksinkertaisempi lienee tapaus, jossa joku ei pidä animesta, josta itse pitää. Lievemmässä tapauksessa on nähtävissä heikko itsetunto, jota tukemaan tarvitaan hyväksyntää. Äärimmillään kyseessä on henkilökohtainen, narsistinen loukkaus, joka uhkaa minuutta. Tällöin kieltämällä kyseisen animen arvon kieltää myös kyseisen henkilön arvon, osan minuudesta. Minuuden suojeleminen ja ylläpitäminen on ihmisen tärkein tehtävä, joka jatkuu läpi elämän. Eri osat altiimpia loukkauksille ja vahvat minuuden osat eivät ole loukattavissa ollenkaan. Yleisesti kai mieltymysten pitäisi kuulua niihin vahvempiin osiin. Lempparianime voi jossain tapauksessa olla myös ideologia eli uskonnon tai elämänkatsomuksen kaltaisena rakennelmana, jonka kiistämistä tulisi välttää/vaistomaisesti vältetään, mutta reaktiot ovat samat molemmissa tapaukissa. Kaikessa väkivallassa on pohjimiltaan kyse minuuden säilyttämisestä, mutta jauhetaan siitä jossain toisessa blogauksessa.

Jos tiedustellaan parasta animea, harva henkilö asettaa/osaa sanoa vain yhden sarjan. Jos asettaa, kyseessä on anime, joka on yleisesti hyväksytty ja antaa laumaturvaa (Esim. GTO/LoGH, esiteineillä Naruto). Top-3 voi olla myös melko vaikea ja top-5 jo helpompi. Yhden animen asettamalla antautuu herkemmin arvosteltavaksi eli osan itsestä alttiiksi, useampi antaa enemmän laumatukea ja mahdollisuuden piiloutua.

Tätä tukee myös se, että keskustellessa sivistyneesti mielianimesta on huomattavissa, että käytössä on defenssejä. Lempparisarjan puutteiden olemassa olo kielletään tai ne tukahdutetaan. Henkilöt, jotka eivät pidä kyseisestä animesta, lohkotaan pahoiksi ja sarjan fanit ovat hyviä. Oma tykkääminen sarjasta piilotetaan älyllisten argumenttien taakse, joilla todistetaan että sarja on myös objektiivisesti erittäin hyvä, eikä vain omasta subjektiivisesta perspektiivistä. Usein myös näkee että keskusteluun vedetään joku toinen anime-sarja (NGE&Madoka), johon projektoidaan oman sarjan mahdolliset puutteet. Projektio koskee myös keskustelun vastaväittäjiä eli heihin kohdistuvat ad hominem argumentit ovat hyvinkin helposti kohdistettavissa myös itseen. Mielenkiintoista on myös, tuleeko kyseeseen myös samastuminen hyökkääjään eli vaihtavatko jotkut fanit leiriä, jos vastapuolen väittäjät ovat parempia. Keskeistä onkin, että vaihtaako kukaan näiden keskusteluiden perusteella mielipidettä?

Jotkut katsovat animea, josta minä en pidä

Tämä onkin hankalampi tapaus. Miksi ihmeessä pitäisi välittää siitä, mitä muut katsovat? Tietysti yllä kuvatut pätevät tähänkin, varsinkin jos kyseessä on lohkominen eli sarjat ovat pahoja ja toimivat tällä tavoin uhkana omalle sarjalle. Ilmiö toimii kaikessa muussakin, joten mikseipä se toimisi myös animen kohdalla. ”Islam on uhka länsimaalaiselle kulttuurille” vs ”Moe uhkaa koko animeteollisuutta” väittämän  ovat hyvin lähellä toisiaan. Molemmille löytyy myös kannattajat, jotka ihan surutta ”unohtavat” tarkastella kokonaisuutta ja keskittyvät noukkimaan raiskausuutisia tai kauden moesarjoja ja meuhkaavat niistä.  Noh, onneksi moen kohdalla voi sentään vielä kuvitella, etteivät ne jätkät nyt tosissaan voi olla.

Toinen näkökulma voisi liittyä torjuntaan. Otetaan tähän esimerkiksi NovaJinx(nimi muutettu) ja hänen pariinkin otteeseen kommentoimat jutut animeista, jotka käsittelevät insestiä. Ei tarvitse olla Freud-sensei vetääkseen tästä johtopäätökset. Varsinkin kun eivät ne edes käsittele insestiä muuta kuin ehkä doujin puolella. Toisin sanoen kyseisen sarja palauttaa epämiellyttäviä asioita/muistoja mieleen, jolloin tietysti on hyvä kieltää myös muitakin katsomasta sitä.

Kolmas seikka voisi olla jälleen myös narsistinen loukkaus. Sarja on vain liian älykäs/taiteellinen henkilölle, joka pitää itseään älykkäänä/taiteellisena. Tällöin nousevat esille jälleen defenssit eli sarjan arvo kielletään (”ei se ole älykästä vaan teennäistä”, esimerkkejä voi katsoa lisää Yuru Yuri blogauksesta.) Kaikkihan ovat myös oman mielensä asiantuntijoita, jolloin psykologiaa käsittelevät animet kohtaavat myös hyvin paljon arvon kieltämistä (esim. ei se noin mene/toimi). Tämä lienee johdettavissa ulkopuolisuuden tunteeseen: Muilla on asia, johon ei itse pääse osalliseksi johtuen omasta riittämättömyydestä. Tämä on oiva ahdistuksen lähde, jota on syytä purkaa.

Lisätiedot + lähteet:

Narsismi ei nyt tarkoita tässä narssua eli sitä muodikasta persoonallisuushäiriötä. Lisäksi sisällä ennen ”se on vain animea”.

Jorma Myllärniemi. Terve ja häiriintynyt narsismi. Suomen Lääkärilehti 19/2004.

Defenssit

Pentti Ikonen. Idealogiat, psykoanalyysi ja narsismi. 

Kategoria: Psykologia