Talvi 2025 päätös
Hyvät
- Akuyaku Reijou Tensei Oji-san
Keskinkertaiset
- Medalist
- Watashi no Shiawase na Kekkon
Minun onnellisen avioliittoni toinen kausi oli pettymys tarpeettomien ja huonosti toteutettujen juonikuvioiden takia. Kokonaisuutena sarja oli hyvä – Miyon tuhkimotarina oli hyvää seurattavaa. Mutta sitten, kun hän viimein kasvoi prinsessaksi, se mentiin vesittämään typerällä miehisellä lopputaistelulla, joka ei yhtään sopinut sarjan luonteeseen eikä muutenkaan juoneen. En halua uskoa, että tekijät olivat näin kujalla, toivottavasti joku typerä johtaja vaan pakotti tämän päätöksen. Samassa yhteydessä vesitettiin myös älykkään Aratan hahmo, miksi hän ei vain saman tien ampunut, vaan vasta siinä vaiheessa kun kaikki oli jo selvää? Tähän päälle vielä se, että salaliitto oli jonkun opetusministerin tekosia, joka halusi pääministeriksi. Pääministeriä ei tietääkseni vilahtanut koko sarjassa, mikä sai sarjan poliittisen osuuden näyttämään tyhmältä ja oudolta. Politiikkakuviot olisi kannattanut jättää sikseen, mutta toisaalta meillä oli myös Kiyokan shotaversio (fanservice on ok, mutta se vesitti pääjuonta kriittisessä kohdassa) samoin kuin Kyoukan ex-muija. Ex-muija oli sinänsä hyvä, mutta sitten hänet vain unohdettiin? Liian paljon tyhmiä juttuja, meni keskinkertaiseksi vaikka sarjan vahvuudet ykköskaudelta olivat tallella. Anoppikuviokin oli hyvä, mutta jotenkin sekin ontui.
Akuyaku Reijou Tensei Oji-sanissa eli isikaissa ei ollut sinänsä mitään ihmeellistä. Isekai, jossa keski-ikäinen isä päätyy otomegame-maailmaan. Ei mitään suurta draamaa, ei mitään ylilyöntejä, tasaista suorittamista jaksosta toiseen. Hyvä rento meno, ei turhaa stressiä kuten päähenkilöllä, joka oli päässyt työelämässä ja elämässä ylipäätään pisteeseen, jossa rapistuva terveys on suurin ongelma, mutta tällainen ikävä asia tietysti unohdettiin. Kannattaa katsoa jos sattuu olemaan keski-ikäinen animenörtti-isä.
Medalisti oli sekin hyvän mielen tyttöjen urheilusarja.Tosin sarjan manga on julkaistu seinen-lehdessä. Tietysti valmentajalla painoivat parikymppisen miehen ongelmat, kuten alemmuuden tunteet, paikka yhteiskunnassa ja ylipäätään katumus. Sarjan pääpointti oli kuitenkin lasten urheiluinnossa eikä meno missään vaiheessa ollut masentava. Ja totta puhuen, kilpailijasiskosten designit olivat välillä niin stereotyyppisiä, että kyseessä olisi ihan hyvin voinut olla lasten sarja. Toki kun hahmoja käsiteltiin syvemmin, he eivät olleet mitään mustavalkoisia, pahistytössäkin ainoa paha asia oli hänen tumma asunsa. Vaiko ylivoimaisuutensa.
Ei kommentteja ;___;