Yahari Ore no Seishun Love Come wa Machigatteiru

Lempisarjani tällä kaudella. Pintaa syvemmälle menevät hahmot, katsojaan luottaminen – eli ei selitetä kaikkea ja annetaan katsojan tehdä päättelyä – ja ennen kaikkea oikea kyynisyys ovat syypäinä tähän. Meillähän on n+1 sarjaa, missä juonta kuljetaan sillä, että päähenkilöiden luokse ilmestyy avuntarvitsijoita. Yleensä nuo sarjat ovat typeriä ja yhden vitsin ihmeitä. Oregairu ei oikeastaan parodioi noita sarjoja vaan pikemminkin esittää kritiikkiä niitä kohtaan.

Hahmot ovat äkkisilmäykseltä aika stereotyyppisiä, mutta ne ovat sitä samaan aikaan sekä tahallaan että aidosti. Päähenkilöt ovat jumittuneet kaavoihin ja käyttäytyvät sen mukaisesti, koska eivät muutakaan voi. Osa sivuhenkilöistä on realistisia kuten alfapäällikkö ja useimmat avunpyytäjät, ja osa sitten tavallista fujoshi-, shota- ja chuuni-kuraa. Alfapäällikkö ei käyttäydy stereotypian mukaisesti kun hänen pitäisi niin tehdä. Hän onkin oikeasti ihan kiva tyyppi eikä mikään kusipää. Hän osoittaa ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta hylkiöitä kohtaan. Koulukiusattu ala-asteelainen onkin ihan itse syypää tilanteeseensa eikä tilanne oikeastaan ratkea mitenkään kivalla tavalla. Ja sitten osa sivuhenkilöitä onkin puhtaita huumorihahmoja eikä heissä ole mitään sen syvempää. Mielenkiintoinen kattaus.

Yaharroo

Perinteisesti hahmon isosisko antaa hänestä luotettavimman kuvauksen. Näin näytti myös ensin olevan Yukinon tapauksessa, mutta pidemmän päälle selviää, ettei isosiskon näkemys Yukinosta olekaan oikea. Tai voi se ollakin, ja meidän kaksi päähenkilöämme ovat väärässä. Lisäksi sarja yleensä asettuu tukemaan päähenkilön maailmankuvaa. Hikkyn kyyninen maailmannäkemys kuvataan oikeaksi ja hän itse ei koe tarvetta muuttua. Ja kaikki muut hahmot oikeastaan hyväksyvät sen, mutta viesti on selvästi, että vaikka oletkin oikeassa ei se tarkoita etteikö asioita voisi muutenkin hoitaa. Tuohon kysymykseen ei sarjassa saatu vastausta. Se on aika paljon kiinni siitä, mihinkä suuntaan Yukinon hahmo on menossa. Hikky ainakin toivoi ettei Yukino muuttuisi. Yukinon hahmo on myös erikoinen. Yleensä täydelliset tytöt ovat jokseenkin tietämättömiä siitä, että he ovat kaikessa ylivoimaisia tai jos ovat niin he ovat ylimielisiä. Yukino ei näihin sorru. Hän lisäksi ymmärtää muiden kateuden, mutta eihän sille mitään mahda jos vika on muissa. Tätä alleviivataan varsinkin viimeisissä jaksoissa kun Sagami haluaa mainetta ja kunniaa ilmaiseksi.

Oikea kyynisyys syntyy tekopyhyydestä. Yleensä kyynisyys on vain uliseva ja negatiivinen narukäsi tyyliin Haruhiman. Tässä sarjassa Hikkyn kyynisyys tarkoittaa sitä, että hän paljastaa muiden hahmojen epäaitouden. Teidän kaveriporukka ei olekaan sitä, mitä kuvittelette sen olevan. Ja varsinkin huomiotyttö-Sagamin tylytys oli täysin oikea, mutta ei se oikeastaan mitään hyödyttänyt. Tilanne olisi ratkennut muutenkin. Tässä vähän väläytettiin, että onko Hikky sittenkään tyytyväinen itseensä.

Loppu oli heikko veto, koska viimeinen jakso oli ”side story”. Mukaan oli ympätty koulufestareiden bändiesitys, mikä oli tarpeeton sarjan hahmojen kannalta. Ei se heidän hahmojaan rikkonut, mutta ei toisaalta kehittänytkään. Kakkoskaudesta tuskin kannattaa haaveilla, vaikka mieluusti näkisi kolmikon suhteiden kehittyvän. Kyllä tämä näköjään muutaman lätyn myi, mikä on itse asiassa yllättävää kun eivät tällaiset turhan monimutkaiset sarjat yleensä myy. Suosittelen, hieno sarja.

Kategoria: Anime&Manga