Talvi 2013 Alku
- Vividred Operation
- Amnesia
- Mondaiji-tachi ga Isekai kara Kuru Sou Desu yo?
- Kotoura-san
- Haganai NEXT
- Love Live! School Idol Project
- Chihayafuru 2
- Maoyuu Maou Yuusha
- Minami-Ke Tadaima
- Ore no Kanojo to Osananajimi ga Shubara Sugiru
- Sasami-san@Ganbaranai
- Senran Kagura
Dropped
- Bakumatsu Gijinden Roman
- Tamako Market
Viime kauden jatkavat:
- Jojo
- Psycho-Pass
- Sakurasou
- Little Busters
Eli ihan kelpo kattaus sarjoja katsottavaksi. Vanhoja tuttavuuksia ovat Haganai, Chihayafuru ja Minami-ke. Haganai on lähtenyt vähän tylsästi käyntiin, mutta ehkä se siitä. Minami-ke ei myöskään ole tarjonnut yllätyksiä. Onneksi Chihayafuru ei ole pettänyt. Uudet hahmot tosin vähän meh, ketä kiinnostaa pääkolmikon ulkopuoliset tyypit. Toivottavasti tämä ei lukeudu niihin sarjoihin, jotka lisäävät sivuhahmoja unohtaen päähenkilöt.
Demonilordimme koki melkoisen muodonmuutoksen astuessaan animen puolelle
Maoyuu Maou Yuusha on vanha tuttavuus mangan puolelta. Mangaa voisi kuvata termillä älykäs; se parodioi tai oikeastaan analysoi perinteisiä ”ihmiset vs demonit”-tarinoita taloustieteellisesti. Tämän jälkeen se lähtee parantamaan tällaista maailmaa sekä taloustieteen että historian näkökulmista. Spice&Wolf-vertaukselta ei voida välttyä, tosin siinä oli näkökulmana yhden osakeyhtiön tarina, kun taas Maoussa rakennetaan kokonaista valtiota. Ja kun tämä tuli sanottua, niin animessa on ilmeisesti tehty vähän sellaista ratkaisua, että nämä jutut ovat liian vaikeita eivätkä kiinnosta keskivertokatsojaa, joten oiotaan vähän. Vielä on kuitenkin mahdollisuuksia, että sarja tarttuu rohkeammin ”tylsään” teoriaan eikä tyydy vain hihittelemään söpöilevälle pääpariskunnalle.
Ore no Kanojo to Osananajimi ga Shubara Sugiru on oikeastaan kauden imoutosarja, paitsi että imouto on lapsuudenystävä naapurista. Nimikin jo kertoo, että ranobekuraahan tämä on, mutta päätytöllä ja -pojalla on asenne kunnossa, joten en ainakaan vielä droppaa.
#swag Pojat edustavat korttipakan eri maita 2deep4u
Amnesia on tyttöjen haaremipelin animeversio eli fujoshikuraa. Tämä tarkoittaa sitä, että päähenkilötytöllä ei ole luonnetta ja pojat ovat pahvista leikattuja kiiltokuvia. Sarjassa on vielä sekin synti, että sanotut pojat ovat ”original character, do not steal”. Tällä vitsillä viitataan siihen, että hahmot eivät todellakaan ole omaperäisiä vaan että jokainen esiteini piirtelee samanlaisia ruutukuvioihin ja vöihin pukeutuvia emopoikia kouluvihot täyteen. Teen varmaan jotain väärin kun tykkään tästä, mutta sarja nimensä mukaisesti luottaa muistinmenetys-juoneen, josta on saatu tähän mennessä punottua ihan mielenkiintoiset lähtökohdat. Voi kuitenkin olla, että kaikki päättyy valtavaan facepalmiin.
Mondaiji-tachi blablabla on se sarja, jolta odotan eniten tältä kaudelta. Puputyttö kutsuu taisteluun 3 teiniä, joilla on asennetta. Ja näillä todellakin on asennetta, ja hahmoista on todella helppo pitää. Taistelut ovat tässä yhteydessä pelejä. Ja kuten on aikaisemmin todistettu, animessa osataan tehdä uhkapelaamisesta todella viihdyttävää. Liian aikaista kuitenkin sanoa, onko tämä sarja lintu vai kala.
Lyön vetoa, että hikkytytyt ovat tällaisia
Sasami-san@ei tsemppaa on SHAFTIA. Olen pitänyt sarjasta tähän mennessä. Sasami on kiva, muut hahmot eivät oikein. En tiedä onko sarjassa tarkoitus olla isompaa ideaa, vai purkaako tekijä siinä vain tuntojaan eri aiheisiin liittyen. Lähden jälkimmäisestä vaihtoehdosta ja sarja on silloin ihan mukavaa katseltavaa.
Kotoura-san on todella hämärä sarja. Traagisen alun jälkeen iskettiin komediavaihde päälle, sitten oli draamaa ja sitten olin taas siinä uskossa, että tämä sarja on lämminhenkinen ihmissuhdekomedia 3girls2guys1club-tyyliin. Mutta viime jaksossa pudotettiin pommi, eikä minulla ole hajuakaan mitä on menneillään.
Love Live!: Sarjan summaus: tytöt haluavat idoleiksi. Ei tämä mikään Idolm@ster ole, mutta tarpeeksi lähellä. Merkille voisi panna, että näköjään nyt on menneillään jonkin sortin idolibuumi kun animetytöillä on haaveena idoliksi ryhtyminen keskimääräistä useammin. Tai oikeammin tälle on omistettu nyt 3 sarjaa vuoden sisään. (AKB0048&Natsuiro Kiseki)
Vividred Operation vaikuttaa kauden parhaalta yksinkertaisella reseptillä: Strike Witches + Nanoha + telakoituminen. Eli söpöjen tyttöjen välinen ystävyys pelastamassa maailmaa, mausteena alavartalon niukka vaatetus ja tietyt kuvakulmat, teknologinen taikatyttöily ja IT’S GATTAI TIME. Häpäilemättömän viihdyttävää. Ja tätä parhautta on saatavilla suomisubeilla, mikä lisää katselunautintoa, sillä japani kääntyy paremmin suomeksi kuin englanniksi.
Tamako Market: Jos haluaisin katsoa ”hauskoja” puhuvia eläimiä, katsoisin Disneyn piirrettyjä. Bakumatsu Gijinden Roman näytti Lupin-lämmittelyltä, mutta se ei itseeni iske.
Tarkoititko: Idolihaaveille on omistettu neljä sarjaa vuoden sisään (AKB0048, Natsukise ja Aikatsu)? Eli joo, buumi on melkoisen selvä. Jotenkin jännä kyllä, kun ei kai näistä sarjoista mistään tullut mitään suurempaa hittiä? (Saatan toki olla väärässäkin, saa korjata jos esim. natsukisellä tahkottiinkin miljoonavoitot.)
Idolm@ster on kultakaivos, joten varmaan samanlaista menestystä havittelevat. Vaikea kyllä uskoa, että mikään noista tulisi rahaa printtaamaan kun anime on keskinkertainen ja biisit tavallisia.
AKB0048 ei ole niinkään idolisarja. Se on häpeilemätön mainos varsinaiselle ryhmälle, se on totta, mutta en muista suoraan sanottuna yhtään toista idolisarjaa jossa on lasermiekkoja mikrofoneissa tai guerilla vastarintakonsertteja. Noo, ehkä Macross pääsee lähimmäs. Idolmasterit ynnä muut sellaiset ovat minulle kuolettavan tylsiä, mutta AKB0048:stä nautin jokaisen jakson ajan. Yksi viime vuoden parhaista sarjoista kevyesti.
Se on vain symbolismia idolibisneksen raakuudelle. AKB0048 kuitenkin on idoliryhmä ja päähenkilöiden haavena on päästä idoleiksi. Onhan se tietysti vähän erilainen lähestymistapa. Toisaalta myös Idolm@ster kokeili ensin siipiään jollain mechahärvellyshommalla ja varmaankin juuri tuosta syystä, että sarja olisi muuten tylsä. Ja kuinkas kävikään.
Xenoglossiasta en osaa sanoa mitään (paitsi että se ei kuulemma ole kovin hyvä) kun en ole nähnyt sitä jaksoakaan, mutta käsittääkseni siitä puuttui ne kaksi asiaa mitkä tekivät 0048:stä erinomaisen: Iso budjetti ja Shouji Kawamorin kosketus. Kaiken järjen mukaan AKB0048:n olisi pitänyt olla huono, mutta toisin kävikin. Opetus kaiketi siitä että jopa animessa ulkonäkö voi joskus pettää.
Sen sijaan Idolmaster oli juuri sitä mitä odotinkin sen olevan, nimimerkillä pilkin toisen jakson aikana.
Natsuiro Kisekistä en osaa sanoa, mutta käsittääkseni AKB0048:n myötä ainakin AKB48;n myyntiluvut ovat nousseet entisestään, ja Aikatsun myötä sen alkuperäisen keräilykorttipelin myynti myös. Kuvittelisin että näitä idolisarjoja on turvallista ja kannattavaa tehdä vaikkei anime tekisikään voittoa, kun ne toimivat mainoksena alkuperäisen tuotteen puolesta. Animemyyntin on lähinnä oheistuotemyyntiä.
Yllätyin aika tavalla, kun huomasin, että joku on Vividrediä suomeksi subannut. Suomen kieltä ei kyllä arvosteta tarpeeksi. Täytyy nostaa hattua tällekin kulttuuriteolle.