Syksy 2012 Päätös

Kauden summaus: Ei mitään kovin ihmeellistä päättyvissä, mutta jatkuvat sarjat olivat mahtavia ja pelastivat tämän kauden. Syksyn alkublogaus.

Hyvät

• Tonari no Kaibutsu-kun
• Chuunibyou Demo Koi ga Shitai!
• Hidamari Sketch x Honeycomb
• Jormungand Perfect Order

Keskinkertaiset

• Btooom!
• Onii-chan Dakedo Ai Sae Areba Kankei nai yo ne
• Sukitte Ii na yo
• Girls und Panzer

Huonot

• Sword Art Online

Dropped

• Code:Breaker
• Robotics;Notes
• Busou Shinki
• Muv-Luv Alternative: Total Eclipse
• K

Jatkavat:

• Initial D Fifth Stage
• JoJo’s Bizarre Adventure
• Psycho-Pass
• Magi – Labyrinth of Magic
• Sakurasou no Pet na Kanojo
• Little Busters!

Jormungandin kanssa kävi jännästi. Listasin ykköskauden räiskintäviihteeksi, missä ei siis ole sen enempää järkeä. Kakkoskaudella kuitenkin alkoi juonta löytyä ja sarjassa oli pari aivan mahtavaa kohtausta. Viimeinen jakso kuitenkin tyrittiin. Mutta sarjan hahmoesittelyt, jotka jatkuivat siis vielä kakkoskaudella, olivat todella hyviä. Myös poliittiset kähminnät saivat isompaa roolia ja sarjaan tuli paljon enemmän jännitystä kuin ykköskauden ”lol me myydään aseita, onx se väärin”-myyntikeikoista. Pahikset olivat ykköskaudella lähinnä vain sekopäitä kun taas kakkoskauden pahiksilta löytyi charmia. Koko jäi vähän etäiseksi ykköskaudella, mutta kakkoskaudella häneen oli pakko rakastua. Jonah tosin pysyi tylsänä tyyppinä näin kakkoskaudella. Hyvä sarja, joka on tarpeeksi keveä, mutta jossa on syvällisyyttä mukana. Sillä ei nyt ole niin väliä että ne hienot koukerot ratkeavat räiskinnällä tai muulla oveluudella, se on pikemminkin plussaa.

Tonari no Kaibutsu-kunista ja Sukitte Ii na yosta tein juuri blogauksen. Molemmat olivat siis hyviä, mutta tässä kohdassa logiikka menee sillä tavalla, että Kaibutsu-kun oli parempi. Ja tässäkin on pääsyynä on se, että tiedän että Sukitte olisi voinut olla parempi jos se olisi käsitellyt lähdemateriaaliaan paremmin. Hidamari oli Hidamaria. OP&ED eivät kuitenkaan olleet yhtä hyviä kuin aikaisemmissa.

Chuunibyou Demo ga Shitaista kirjottelin niin pitkän blogauksen, että pakko laittaa tämä sarja hyviin, vaikka enpä oikeastaan itse sarjasta blogannut. KyoAni-sarjana se näytti tietysti hienolta, mutta tällä kertaa oli onneksi lisänä hyviä ihmissuhteita ja draamaa, vaikka vähän naiivilla tasolla olivatkin. Huomattava parannus kuitenkin siihen mitä KyoAni on aikaisemmin suoltanut pihalle. Näyttäisi tosin siltä, että omalle mukavuusalueelle ollaan palaamassa ensi kaudella.

Tämä anime kertoi siis pelistä, jossa koetetaan tappaa toisia pommeilla. Tämän tytön parhaita puolia ei ollut pommin heittotaidot.

Btooom! ei tarjoillut yllätyksiä. Ja hyvä niin, koska hyvä alkuasetelma oltaisiin voitu pilata helposti. Pelimaailman hyvä ja järkevä toteuttaminen on yllättävän vaikeaa, kuten eräs toinen sarja kaudella osoitti. Viihdyttävä sarja – suurin miinus ehkä liiallinen draamailu parissa kohdassa – mutta onneksi pommeja heitellään sopivassa tahdissa, ettei tylsää tule. Sarja on oikeastaan varsin hyvä, jos miettii että jollekulle pitäisi suositella jännittävää tyhjänpäiväistä sarjaa, joka vaivaa aivoja vain sopivasti.

Little Busters! ei ole myöskään sellainen mikä olisi tarjoillut yllätyksiä. Tytöt käydään yksitellen läpi. Vitsi siellä, toinen täällä ja toistetaan. Nooh, tytöt olivat kuitenkin kivoja ja vitsit toimivat joskus, mutta todella, todella keskinkertainen meno. Sarja pelaa varman päälle, koska pelin suosio takaa myös animen suosion. Ok tason teos riittänee myös siihen, että pelikin käy kaupaksi. Tämän ja alempana oleva Muv-Luv Alternativen kaltaiset sarjat kertovat hyvin miksi VN-adaptaatiot ovat harvoin kovassa huudossa.

Onii-chan Dakedo Ai Sae Areba Kankei nai yo ne eli kauden ranobeimoutosarja oli tällä kertaa ok tavaraa. Tytöt olivat vähän tavallisuudesta poikkeavampia, tai niissä oli oikeastaan sekoitettu yleensä vastakkaisia ominaisuuksia: ojou-sama ei ollut tsundere, poikatyttö oli se waifu. Tässä mielessä ihan piristävää settiä, mutta ei kyllä muuten oikein mitään mainitsemisen arvoista. Taino ihan kiva OP&ED.

Girls und Panzer on Strike Witches -tyylinen, mutta tytöillä on housut jalassa

Girls und Panzerin piti olla päätön komedia, joka burgeroi aseilla tyyliin Upotte!. Sarja ottaa itsensä kuitenkin täysin vakavasti. ”Sensei näki pantsut ammutaan sitä rynkyllä”-huumorin sijasta Girls und Panzerissa komedia on sitä, että on absurdi ajatus että tytöt ajaisivat tankilla tai sitä, että hahmoja on karrikoitu liikaa. Hahmot jäävät täten kuitenkin melko etäisiksi, mutta tästäkin huolimatta taisteluissa on tunnelma kohdallaan. Positiivinen yllätys, että tästäkin animetyypistä voidaan tehdä vakavasti otettava sarja.

Sword Art Onlinesta blogasin erikseen. Huono sarjahan se oli, mutta sen verta mielenkiintoinen että tuli kaikki jaksot katsottua ja blogattua rivitolkulla. Lisäksi meillä kriitikoilla on velvollisuus katsoa suositut sarjat ja haukkua ne lyttyyn.

Muv-Luv Alternative: Total Eclipseä Jaksoin siihen Amerikka-arcin alkuun, mutta sitten tuli raja vastaan. Ei vieläkään lupausta eeppisistä taisteluista avaruusörkkejä vastaan vaan turnaus ja ihmissuhdedraamaa, niin en vain enää pystynyt katsomaan tätä. Aineksia oli vaikka mihin, mutta aina päädyttiin siihen huonoimpaan mahdolliseen tulokseen. Jos joku kohtaus vaikutti hyvältä, niin sekin onnistuttiin toistolla ja venytyksellä pilaamaan. Vuoden huonoimpia animeita. En tiedä johtuiko surkeasta budjetista vai siitä että tekijätiimiä ei kiinnostanut ja menivät aina siitä mistä aita oli matalin. Tai sitten huonoin sarja oli Code:Breaker jota en päässyt edes yhtä jaksoa loppuun. Mysteeri miksi tämä mangakin pyörii vielä.

Busou Shinki oli ihan jännä figuurimainosanime, mutta aika ei riittänyt siihen, että olisin kaikki jaksot jaksanut katsoa. Söpöt pikkurobotit tekevät söpöjä asioita ja joutuvat jänniin seikkailuihin. Robotics;Notes ja K kohtasivat saman ongelman: molemmat olivat ihan järkyttävän tylsiä. K tosin tarjosi alkujaksoissa odotuksia hyvästä sarjasta, mutta sitä seuranneet jaksot olivat todella huonoja. Robotics;Notes oli ensimmäisestä jaksosta lähtien todella tylsä. Seitokai no Ichizonia piti katsoa, mutta siitä on tarjolla vain 360p-versiota, joka sattuu herkkiin silmiini.

Sakurasou no Pet na Kanojo on poikien shoujosarja. Päähenkilö kuumottelee kahden tytön välillä. Hän on aika luuserikaveri ja koettaa sarjan aikana petrata ja hänellä on liian kiire pitää huolta kissoista, että ehtisi rakkausjuttuja miettiä. Mukana pyörii sivuhenkilöitä, joilla on omat romanttiset kuvionsa keskenään. Tällaista ei näy esimerkiksi haaremiromansseissa tai noissa ranobeimoutosarjoissa. Sarja on ihan kivannäköinen ja muutenkin ok, mutta sekä Tonari että Sukitte olivat tätä parempia.

Initial D alkoi nihkeästi kun pojat keskittyivät enemmän tyttöihin ja tunteisiin ja vähemmän autoihin ja kisailuun. Toivottavasti tämä on vain alun haparointia ja kohta he tajuavat taas mikä on elämässä tärkeintä. Piirrostyyli on myös jotenkin vastenmielinen, mutta mitäpä väliä niillä derp-naamoilla kunhan kisat hoidetaan tyylillä. JoJo on rautaa, katsokaa sitä. Omaperäinen tyyli tuo animen parhaat puolet esiin. Psycho-Pass on myös rautaa, blogaan siitä jossain välissä. Magikin on kelpo settiä ja antaa lupausta, että kunhan nämä hahmoesittelyt saadaan läpi, niin meno paranee entisestään. Shounensarjoille olennaiset voimatasot näyttäisivät pelaavan, vaikka alussa epäilin pelkkää magiaa vähän tylsäksi.

Kategoria: Kaudet