Samastuminen

Samastuminen on niin keskeinen mielenilmiö, että kannattaa ihan wikipediasta lukaista pohjat siihen. Ei pidä sekoittaa puolustusmekanismi idenfikaatioon eikä tässä jutussa samastumista tulkita vain taidekulttuurin kannalta. Ihminen ymmärtää siis maailmaa samastumisen kautta ja kulttuuria kuluttaessa samastuminen on keskeistä. Luultavasti lempparianimesi ovat sellaisia, joiden henkilöiden olet pystynyt samaistumaan. Yleensä kannattaisi pohtia miksi. Lisäksi ihmiset, jotka ovat monipuolisesti harrastaneet samastumista, oli se sitten oikeita ihmisiä tai fiktiivisiä hahmoja, ovat yleensä hyvin fiksua seuraa.

Samastuminen siis aiheuttaa esimerkiksi haaremianimesta nauttimisen, kun samastut tuohon uhkeaan alfaan jolla naisia riittää ja pääset hänen kauttaan elämään haavemaailmaa. Tätä prosessia on helpotettu poistamalla päähenkilöltä ääni sekä naama. Ja paskat, haaremianimeissa samastutaan tyttöihin. Samastuminen ei ole sukupuolesta riippuvaista. Käsitellään viime kauden haaremianime, Hoshizora e Kakaru Hashi, ja kuinka sen hahmoihin pystyy parikymppinen suomalainen mies (tai kuka tahansa) samaistumaan.

Violettipäinen tyttö on tsundere. Jinx kiteytti tsunderet aivan loistavasti ”vihaisia, väkivaltaisia ja täysin kykenemättömiä omien tunteidensa käsittelyyn eli niiku suomalaiset miehet”. Täysin selkeä tapaus, johon samastuminen ei paljoa vaadi. Halpana lisänä oli vielä jännittäminen kisoissa, jossa hän ei pystynyt keskittymään vaan tunsi tarvetta paeta.

Vihreäpäinen on se lapsellinen, energiapakkaus ja tyhmä. Tässä kai samaistumisena toimii kaipaus lapsuuteen tai jotain muuta diippiä. Tosin tälläkin tytöllä on vakavampi puoli, ja hän puolustaa ystäviään.

Oranssipäinen tyttö on yksinkertainen tyttö, jonka erikoiskyky on syöminen. Vähän jo hankalampi tapaus miettiä samastumiskohtaa, mutta tämä toisaalta selittääkin sen miksi tämä typy on haaremin huonoin. Jos syöpöttelystä tykkää, niin mikäs siinä. Tekijät ovat itsekin tajunneet tämän tytön huonouden, ja ovat lisänneet TRAUMAN. Tytön isoveli löysi itselleen tyttöystävän, ja tyttömme koki jäävänsä ulkopuoliseksi. Tähän on erittäin helppo samastua, koska kohteen ei välttämättä tarvitse olla sukulainen vaan läheinen ystävä, joka on löytänyt parempaa tekemistä.

Keltahiuksinen on kypsä ja huolehtiva onee-chan tyyppi. Miehillä on kaikesta huolimatta jonkinlainen suojeluvietti, ja kukapa ei itseään haluaisi kuvitella kypsäksi ja hillityksi aikuiseksi, jota kaikki kunnioittavat ja kuuntelevat hänen neuvojaan.

Pinkkipäinen tyttö ponin hännällä on cool tyyppi, joka kuitenkin tykkää söpöistä asioista. Hitto vie, ei kai täällä joku katso ”söpöjä tyttöjä tekemässä söpöjä asioita” sarjoja?

Sinitukkainen on se pakollinen hiljainen ja ujo tyttö, mikä tämäkään yhdistelmä tuskin on kovin tuntematon peruskomerolurkkijalle.

Näitä esimerkkejä keräisi koko loppupäivän, mutta samojahan ne ovat joka haaremisarjassa. Kaikkiin löytää helposti samastumiskohtia ihan perusluonteen piirteissä menemättä edes kovin deepille  leveälle tasolle. Huomattavaa kanssa on, että päähenkilö ei yleensä kehity niin tippaakaan toisin kuin tytöt ketkä löytävät tunteensa ja oppivat ymmärtämään niitä. Samastuminen henkilöön, joka ei kehity, on hankalaa eikä kovinkaan palkitsevaa.  Mutta jos näin on todettu, että samastuminen tapahtuukin tyttöihin niin miksi päähenkilö poika on sensuroitu? No siinä tulee aika saatanan hinttimäinen olo (ja syystäkin), jos kuvittelet miehen panemassa itseäsi. Tämän takia sillä päähenkilöllä ei todellakaan voi olla mitään ylimääräisiä maskuliinisia piirteitä, kuten ääntä tai kasvonpiirteitä, vaan pyritään sukupuolueettomuuteen. Desussa vissiin oli joku luentokin siitä kuinka päähenkilöpojat ovat perseestä. En ollut luennolla, mutta tottakai ne on perseestä kun kaikki maskuliiniset piirteet, kuten aggressiivisuus, suuri koko, kunnianhimo ja menestyminen, on poistettu ja henkilö on lähempänä naista tai pikemminkin se ei ole ihminen ollenkaan.

Hups, tuli vissiin todettua että tässä ollaan nyt sitten homoja. Ei nyt sentään. Tämä on kyllä kuitenkin yksi psykologian mielialueita. Taisi ihan viime kuun Hesarin kuukausiliitteessä olla sekin, että kuinka nuorten miesten pillulesoilut ovat vaan peittämässä omaa epävarmaa homoseksuaalisuutta. Miesten parrallakin on mielenkiintoinen selitys. Ja kellekään tuskin tulee yllätyksenä tässä vaiheessa peliä, ketkä ovat pahimpia homovihaajia. Tätä paskaa riittää, mutta mainittakoon nyt vain, että esim. Freud-sensei ja hänen kamunsa Fliess-sensei katsoivat, että kaikki ihmiset ovat biseksuaaleja. Ja jos jompi-kumpi puoli on liian vahva, siitä seuraa mielenterveysongelmia. Tähän johtaa myös 100% tai muuten vaan liian vahva oman sukupuolen osuus. Pitää siis löytää oikea balanssi, mitä miehekkäämpi mies niin sitä suurempi miesprosentti eli mitä lie 80% ja 20% ja sit hinttijätkillä 55% ja 45%. Tämän kaltaisten teorioiden takia (tämähän on tosi tieteellinen näkemys) Freudista ei oikein tykätä, mutta mielestäni tuossa on kyllä ajatuspointtia taustalla. Anime tai romanttiset komediat normaalihomoilla pitävät hyvin kosketusta siihen 10-50% naiselliseen osuuteen.

Eli pointti oli, että katsokaa haaremianimeita ja pelatkaa erogeitä, se tekee teistä parempia ihmisiä.

Poikkeus: Rance on puhdasta ihailevaa James Bond samastumista

Lähteet ja lisätietoja, vaikka ei näitä kukaan lue. Tsekatkaa edes tuo Juhani Mattilan lyhyt kirjoitus:

 http://www.juhanimattila.com/Romantiikka.htm

http://ranneliike.net/teema/homofobia—asenteita-ennakkoluuloja-ja-syrjintaa?srt=2&cid=18&aid=5651

http://fi.wikipedia.org/wiki/Samastuminen

Kategoria: Psykologia