Aquarion EVOL
Tällä hetkellä vuoden paras sarja on ehdottomasti Aquarion EVOL ja loppuvuosi saa melkoista tavaraa tarjoilla, jos haluaa EVOLia parempi olla. EVOL ei kuitenkaan ole samaan tapaan deep sarja kuin esimerkiksi Madoka vaan se vie parhaan sarjan tittelin olemalla mielettömän viihdyttävä ja ennen kaikkea erittäin onnistuneella hahmokaartilla.
Alkutunnelmissa kirjoitin vain: ” Nyt ne(Rinne, Moepirates, EVOL) ovat ok seurattavaa, koska tytöt eivät tunnetusti ala angstaamaan kun päätyvät mechapilotiksi. Aquarion on mehevää mecharämistelyä ja GATTAI.”
Pidin siis EVOLia alkuun vain hyvänä viihteenä, mutta sarja näytti kyntensä kun se lähti kunnolla käyntiin. Tai sitten tajusin kuinka hyvin sarja on rakennettu ja kuinka monitasoinen se on.
Hahmokaartissa käy yleensä joko kahdella tavalla. Päähenkilöt eli 2-4 kappaletta ovat täyttä rautaa. Mutta sivuhenkilöt ovat täyttä kuraa ja suorastaan vituttaa kun he pyörivät ruudussa viemässä aikaa päähenkilöiltä. Ei puhettakaan, että heidän nimiään muistaisi. Tai sitten se surullinen kohtalo, että joku sivuhahmo on niin mahtava, että sarjaa on pakko katsoa hänen takiaa. Tällöin suurin osa sarjan katsomisesta on kärvistelyä, koska sivuhahmo ei saa näyttöaikaa ja päähenkilöt ovat urpoja, joiden pikaista ruudusta poistumista toivoo. Toinen vaaranpaikka on siinä, että ovatko nais- ja mieshahmot tasapainossa. Yleensä, varsinkin poikien sarjoissa, naishahmot on tehty aivan päin helvettiä ja reaktiot ovat lähinnä facepalmia. Ois ne naishahmot voineet jättää laittamatta jossei niitä osata kirjoittaa. Hyvin usein on myös tilanne, että joku mieshahmo on täysin derpmoralisti ja syvä huokaus pääsee aina kun hän pääsee puhumaan. Naruton suosiosta osa ainakin perustuu mielestäni siihen, että siinä on hyvä ja tasapainoinen hahmokaarti pää- ja sivuhenkilöiden välillä ainakin chuunin arcissa. Mutta Naruto on malliesimerkki siitä kuinka failata naishahmot. Tasapainoisen ja toimivan hahmokaartin tekeminen on todella haastavaa ja yleensä vain pari hahmoista onkin onnistuneita.
EVOLin hahmokaarti on parasta ikinä. Hahmoja on likemmäs 20. Ja silti muistan heidän kaikkien nimet, mitä omalla kohdallani tapahtuu about ei koskaan. Päähenkilöt eivät vieneet liikaa tilaa vaan saimme nauttia sivuhahmojen reikien täyttelyistä. Vaikka osa sivuhahmoista on yksiulotteisia fujoshi, manly, taide-tyyppejä niin heistäkin on saatu mielenkiintoisia hahmoja, jotka toimivat ja joiden nimen muistaa eikä tule ”kukas tää olikaan” fiilistä. Blogin lukijat varmaan tietävät että hehkutan lähinnä naishahmoja enkä yaoi-hommista oikein välitä, mutta EVOLin Shrade x Cayane oli jotain mihin itsekin sytyin. Olin aika varma, että reaktioni olisi FUJOSHI PANDEING YAOI-SHIT, mutta yllättävää kyllä tuo ei aiheuttanut vitutusta. Toisin sanoen EVOL onnistuu sekä tasapainottamaan mies- ja naishahmot, että tekemään jokaisesta hahmosta tarpeeksi mielenkiintoisen. En keksi EVOL lisäksi esimerkkiä missä olisi toimivat mies- ja naispäähenkilöt, että toimivat mies- ja naissivuhenkilöt. Saati sitten sellaista sarjaa, missä olisi tällainen määrä toimivia hahmoja niin pahisten kuin hyvistenkin puolella.
BOYS ONLY GATTAI GO
Tuo hahmokaarti olisi yksistään jo tarpeeksi tekemään sarjasta parhautta. Mutta EVOL on mechasarja, jolloin pääsee nauttimaan myös kunnon viihdyttävästä mecharämistelytoiminnasta ja tottahan sitä viihteessä toimintaa pitää olla. Ja tähän päälle hervoton GATTAI-huumori eli ovelat viittaukset seksuaaliseen kanssakäymiseen, niin lähes joka jakso oli parasta viihdettä. Ja erikoishyökkäysten nimet hymyilytti joka kerta.
Mutta EVOL on myös osaltaan DEEP-sarja ja keräsi eniten speculah-lankoja /a/:ssa. Tämä johtui siitä, että EVOL on Genesis of Aquarionin jatko-osa. En itse ole katsonut Genesis of Aquarionia ja se on kuulemma melko huono. Mutta tuohon ensimmäiseen osaan liittämällä sarjaan tuli tiettyä syvyyttä. Taustatarina toimii ja sarja pysyy mielenkiintoisena seurata ja tietysti huipentuu eeppiseen loppuun. Yllättäviä juonenkäänteitä riittää ja ne on onnistuttu tekemään sillä tavalla, että ne oikeasti ovat yllättäviä, mutta eivät silti katsojaa aliarvioivia. Tai ehkä ne eivät ole yllättäviä vaan sarjan hahmoille toivoo niin vahvasti kivaa loppua, ettei niihin halua uskoa. Tarina kulkee, menneisyys paljastuu ja uksi hahmoista laukoo välillä sopivaa pseudodeeppiä filosofiaa niin kaiken draaman, toiminnan ja huumorin keskellä ei tule kuitenkaan sitä nollat taulussa oloa, mikä tulee puhtaita viihdesarjoja katsoessa, eli sarjan seuraaminen vaatii kuitenkin aivotoimintaa.
Huonoa sarjassa oli varmaan, että kaikki 25 jaksoa eivät olleet yhtä hyvää settiä ja keskiosilla oli pientä haparointia, mutta missäpä sarjassa olisivat kaikki jaksot yhtä hyviä. Suurin pettymys oli, että ED2 oli aika huono. Ja ehkä joidenkin makuun OSOREEE soi vähän liian monta kertaa. Ei minun makuuni, se on hieno biisi ja soi aina oikeaan aikaan.
Millä asenteella EVOLia pitäisi katsoa? Viime vuoden parasta sarjaa eli Madokaa piti katsoa vakavalla naamalla. EVOLia taas huumorilla eli viihteellä. Mechasarja se ei oikein ole, koska EVOL-mechat ovat melko mielikuvituksellisia verrattuna perinteisempiin mechasarjoihin. Joka hahmolla on joku erikoisvoima, mikä ei oikein sovellu mechagenreen vaan pikemminkin shounenmättöön. Myöskin gattai-hommat ovat pikemminkin sentaita kuin mechaa. Draama-asenteella katsoessa jotkut hahmojen tempuista ovat liian koomisia. Sarja ei ota itseään vakavasti, mutta silti tietty vakavuus on saatu tungettua sarjaan. Välillä heilutellaan donitseja kädessä ja vedetään niistä deeppiä filosofiaa, joka aluksi naurattaa, mutta sitten tajuaa, että siinähän oli järkeä. Tämä lainaus 4chanista koskien viimeistä jaksoa tiivistää mielestäni hyvin sarjaa ja sitä kuinka sitä pitäisi yrittää katsoa:
”I was laughing the whole episode because of how retarded it all was. But then I stepped back and watched it again… I felt empty.”
Katsoin itse EVOLia seitsemän tai kahdeksan jaksoa ennen kuin totesin että hulluksi tulee jos yrittää tätä jakso per viikko tahdilla seurata, ja päätin maratoonata sarjan kunhan se loppuu. Nyt olisi sitten hyvä sauma siihenkin, ja kaikenlisäksi kesälomilla vielä!
Juttelin tästä yhden tutun kanssa sarjan alkaessa, ja taisin jo silloin sanoa että EVOL on hyvä osoitus siitä miten modernin superrobosarjan saa toimimaan oikein. Modernissa superrobosarjoissahan tärkeintä ei ole itse robotit vaan se että jokaiselle otakulle löytyy jotakin, ja robotit ovat vain yksi asia tässä listassa (kts. Code Geass, se on oppikirjaesimerkki), mikä myös selittää sen miksei sitä oikein hyvällä omatunnolla voi mechaksi kutsua (puhtaita mechasarjoja ilmestyy vuodessa yleensä ehkä pari kappaletta). EVOLin pelastaa hyvä toteutus. Ainakin alussa sarja oli jatkuvasti tarkoituksellisen hoopo (superrobotit, daa), mutta osasi hoitaa dramaattiset hetkensä kunnioituksella. Se on iso meriitti jo oikeastaan mille tahansa sarjalle.
Btw, mechasarjat joissa hahmoilla on supervoimia ei ole sinällään mitenkään uusi keksintö. Yasuhiro Imagawa käyttää kyseistä motiffia sarjoissaan jatkuvasti (GIant Robo, Shin Mazinger Z…) ja ne ovat paljon selkeämmin superrobosarjoja kuin Aquarion EVOL.
Sanotaan heti alkuun, että Code Geass ei ole tätä samaa sarjaa, se oli ihan rehellistä perseilyä alusta loppuun eikä siinä ollut syvempää sanomaa. Code Geass on tosiaan yhtä vähän mechasarja kuin EVOLkin, mutta siinä sentään mechoilla on jotain väliä: niihin tulee uusia ominaisuuksia ja versiopäivityksiä ja ennenkaikkea kyvyt on sidottu mechoihin. EVOLissa mechat ovat ihan vain perushävittäjiä eikä ole mitään väliä mitä niistä lentää. Kukaan ei myöskään sooloile, sillä mechan tekemiseen tarvitaan 3 henkeä eli Jesus-Yamatoja ei näy. Supervoimat eivät ole tietenkään mikään uusi juttu, mutta EVOLissa ne eivät ole tosiaan mechaan sidottuja ja niitä käytetään usein myös mechatappelujen ulkopuolella. Ja joskus ihan vain huumorimielessäkin.
Itse en tuota check list -teoriaa kannata eli että ahdetaan sarjaan mahdollisimman paljon asioita että jokaiselle löytyy jotain. Ei se yksinkertaisesti toimi, sillä kokonaisuus on se mikä merkkaa. Guilty Crown on hyvä varoittava esimerkki.
Alkupään jaksot eivät tosiaan myöskään itseäni vakuuttaneet sen enempää, mikä on tietysti varsin luonnollista sarjassa jossa hahmot ovat paras sisältö. Noin moneen hahmoon ei yksinkertaisesti pysty syttymään ”vain 10” jakson perusteella, varsinkaan kun huonoimmat hahmot Mikono ja Amata päähenkilöinä ovat ensimmäiset jaksot parrasvaloissa.
Käsitit väärin, minä tykkäsin kovasti niistä jaksoista mitkä näin. Näin vanhemmiten en enää vaan viitsi/uskalla/jakso katsoa sarjoja viikko per jakso tahdilla (ellei kyseessä sitten ole oikeasti tosi episodimainen sarja kuten vaikka uusi Lupin), vaan mieluummin annan sarjan loppua ja maratoonaan sitten koko roskan. EVOLista jäi sen verta paha nälkä jokaisen jakson jälkeen että oman mielenterveyden kannalta päätin että paree jättää tähän tällä erää.
Vaikka Aquarionissa on niitä checklist elementtejä, niin se sentään tietää mitä haluaa olla, ja toteuttaa sen hyvin. Code Geass yritti pallotella liian montaa palloa ilmassa samanaikaisesti, ja Guilty Crown on uusista sarjoista aika hyvä esimerkki tosiaan siitä mitä tapahtuu kun tehdään tarkistuslista ja tungetaan kaikki yhteen sarjaan. Jos yrittää jongleerata liian monella pallolla niin jossain vaiheessa ne kaikki pallot tippuvat eikä kellään ole enää kivaa. Mutta hei, Guilty Crown myy enemmän kuin EVOL, niin arvaappa vaan kumpaa kannattaa tulevaisuudessakin tuottaa mieluummin?